Pidättekö yhteyttä sukulaisiinne?

Tuttu tunne, 

Aika vähän. Eniten tulee pidettyä yhteyttä esim. serkkuihin fb-välituksellä. Pariin ryhmäänkin kuullun jotka on perustettu sukulaisten kesken lähinnä tuota yhteydenpitoa varten.

Eikö miehesi puolella ole sukua lapsille sukulaisiksi? Varmaan tuossa eroja. Meillä lapsuuden perheessä viisi lasta, omilla lapsillani riittää serkkuja ja sukua ihan noissakin perheissä. Yksi siskoistani on sukuorientoitunut, pitää yhteyksiä täteihin ja serkkuihin. Itselle nuo hyvin vieraita, muutamia kertoja nähnyt sukujuhlissa, ei verisukulaisuus kyllä yhdistä meitä. Sukurakkaimmat löytävät kyllä toisensa, älä samoja pommita jos eivät lämpeä.

Pidän kyllä. Usein, kun menemme perheen kanssa setäni luokse, ovat myös serkkuni tulleet perheineen sinne. Toisen puolen tätiä ja enoa näen vähän harvemmin, mutta soittelemme kuitenkin. Ja nähdessämme ei ikinä ole vaivaantunut olo, vaan on lämmin läheinen olo.

Toisen puolen sukuun kyllä. Mutta en niihin joilla on tarve arvostella jatkuvasti minua tai valintojani elämässä, vaikka en heitä vastavuoroisesti ohjeista miten heidän pitäisi elämäänsä elää (kuulun seksuaalivähemmistöön, jonkun mielestä se on valinta).

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän. Eniten tulee pidettyä yhteyttä esim. serkkuihin fb-välituksellä. Pariin ryhmäänkin kuullun jotka on perustettu sukulaisten kesken lähinnä tuota yhteydenpitoa varten.

Sama. Pidän kyllä sukulaisistani, mutta kun etäisyydet on olleet aina pitkiä ei välit olet muodostuneet mitenkään hirveän läheisiksi kun on nähty max kerran vuodessa, ja joitakin vaan kerran 5 vuodessa jos sitäkään.

Pidän yhteyttä lähisukuun eli käytännössä omiini ja mieheni vanhempiin ja sisaruksiin.

Mulla meni sosiaalinen kompassi sekaisin, kun muutin paikkakunnalle, jossa serkkuja yms. Siis ei syntymäpaikkakunnalle. Yksi serkku  asui 100 m päässä (oltiin lapsena paljon tekemisissä ja meillä oli semmoinen mummola, johon keräännyttiin esim. kesällä ja jouluna) Mullakin oli muuttokiireita ja uusityö, mutta soitin, ja esitin kyläänkutsun. Tosin tiesin, että tämä sama tapaus asui n. 2 km toisesta serkusta ja olivat näillä kulmilla asuneet about 20 vuotta tapaamatta toisiaan (muualla kuin hautajaisissa tai häissä). Tultuaan kylään alkoi kysellä omaisuudesta yms.

Sosiaalinen kompassi oli sekaisin, koska oletin ilman muuta, että on normia kutsua kylään. 

No serkkuja on aika paljon, joten niistä eniten vain niihin, jotka asuvat lähempänä ja joiden kanssa on eniten yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Serkkutytön kanssa ollaan ihan kuin ystävät, jutellaan joka päivä vaikkakin ihan kasvotusten tapaaminen jäänyt viimeaikoina monestakin syystä vähemmälle. Muiden serkkujen kanssa juttelen vähän vähemmän, eniten silloin kun satutaan näkemään jossakin. Sukujuhlissa kyllä aina halataan tai muuten vain jutellaan ihan kaikkien serkusten kanssa. 

Tätiini - etenkin toiseen - on ollut aina aika läheiset välit. Ei mekään viestitellä, mutta sellainen "halataan kun tavataan"-meininki, heitetään läppää ja jutellaan kaikesta. Kävi kylässäkin jokin aika sitten. Juuri oli puhetta sedän kanssa että pitäisi käydä pitkästä aikaa kylässä. 

Rehellisesti sanottuna ylipäätään muihin sukulaisiin paitsi juuri näihin tiettyihin ja isovanhempiin tulee pidettyä liian vähän yhteyttä. Kun on jo aikuinen itse, on aikaa vähemmän reissata ympäriinsä, ei tule vanhempien mukana aina matkustettua sukulaisille. Pitäisi oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni, ja laittaa useammin viestiä tai soitella. Elämä on lyhyt ja perhe ja läheiset eivät ole mikään itsestäänselvyys, kuka vaan voi lähteä koska vaan...