Onko joku kissarotu erityisen ihmisrakas? Voiko kissaa opettaa sosiaaliseksi?

Maine coonit ainakin sosiaalisia. ragdollit taitavat olla myöskin. Jotkut maatiaisetkin on kyllä. Tosin kaikki kissat ovat persoonia siinä missä muutkin eläimet, eli ei voi taata että tietyn rodun kun ottaa niin juuri se yksilö olisi sosiaalinen ja sitten vielä se että miten on sosiaalinen niin vaihtelee.

Suurin osa kissaroduista on sosiaalisia. Ihmisen lemmikiksikän ne on tarkoitettu. Yksilöiden välillä on toki vaihtelua.

Maine coon tosiaan halusi olla kaikessa mukana. Päivysti vieressä koko ajan ja se alkoi välillä jo vähän ärsyttääkin.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni on ainut lapsi ja puhuu usein että haluaisi siskon. On myös hyvin eläinrakas ja olemmekin puhuneet jos ottsisimme kissan tytölle ystäväksi. Tietenkin minä olen päävastuussa, mutta olisi ihanaa jos kissa olisi tytön paras ystävä, kulkisi mukana rapsutuksia kerjäämässä.. Mutta, kissathan ovat vähän omapäisiä. Onko joku kissarotu joka olisi syntyjään sosiaslinen? Tai voisiko kissaa opettaa? Tuttavallani on kissa joka on lasten leikeissä mukana, vahtii iltapesuilla lavuaarilla ja jopa puolustaa..

Maatiaiskissa joka mustavalkoinen enemmän valkoista kuin mustaa. Tiedän useammassakin perheessä näitä ja aivan ihana kissarotu. Erittäin älykäs ja sosiaalinen.

Meidän kaksi maatiaista haluavat olla ihan kaikessa mukana KOKO AJAN. Rakastavat pieniäkin lapsia ja jaksavat peuhata heidän kanssaan. Ihanat kisut. <3

Minulla on läheisempää kokemusta neljästä maatiaisesta, jotka ovat kaikki olleet ihan eri luonteisia. Siihen en usko, että kissasta voisi tehdä sellaisia kuin haluaa. Ne ovat sellaisia kuin ovat.

Täältäkin kannatus ragdollille! On tosi kiltti ja rauhallinen ja viihtyy ihmisten seurassa. Leikkii mielellään aina, kun joku vaan jaksaa leikittää. Eikä yritä edes karkailla ulos, vaan on mieluummin kotona, missä muutkin. :)

Ja kauniitakin ovat, mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa kissaroduista on sosiaalisia. Ihmisen lemmikiksikän ne on tarkoitettu. Yksilöiden välillä on toki vaihtelua.

Näinpä. Meillä on ollut kahdeksan kissaa ja vain yksi niistä oli enemmän erakkoluonne. Kaikki olivat maatiaiskissoja, tosin yhdessä oli myös Norjalaistametsäkissaa. Ja se oli juuri erakkoluontoinen. Tosin oli myös jäänyt emättömäksi, mikä varmasti selittää asiaa enemmän kuin rotu.

Kissoja, eikä mitään muitakaan eläimiä ole tarkoitettu ihmisen lemmikeiksi, ihmiset ovat tehneet niistä sellaisia. Kissat ovat sosiaalisia silloin, kun siitä on niille jotain hyötyä ja hyvä niin.

Meillä on kaksi, omalla tavallaan ihmisläheistä kissaa.

Toinen päättää ne hetket, kun haluaa läheisyyttä, toinen taas kulkee ulkona mukana kuin koira.

Ihmisen homma on kuitenkin nähdä se eläin ja sen luonne ja ymmärtää myös ettei sitä voi pakottaa muunlaiseksi.

Tosin tämä nyttenkin vieressä kyhnäävä kissa oli täysin mysteeritapaus, kotoisin kissoja "rakastavalta" ihmiseltä joka ei esim leikkauttanut yhtään otusta siitä laumastaan.

Alkuun pentu oli varautunut ja viihtyi piilossa. Mutta kun sen antoi olla rauhassa ja lähestyä omilla ehdoillaan niin löytyi se hellyydenkipeä puoli.

Lapselle tämä voi olla liian h i dasta, joten kannattaa harkita rotukissaa kuten ragdollia jolla voisi olettaa olevasta jo valmiiksi seurallinen luonne.

Mulla on kaksi maatiaista, jotka ovat sisäkissoja ja valjaissa ulkoilutan.

Ihan riesaksi asti ovat koko ajan kimpussa ja tulevat väkisin syliin vaikka mulla on kännykkä kädessä ja kutimet sylissä. Jos laitan oven kiinni kun menen vessaan, nousee hirvee haloo.

Jos on vain yksi sisäkissa, se osallistuu varmasti kaikkeen, koska muuten on tylsää vain katsella seiniä.

Otin kaksi, koska välillä täytyy tehdä kotitöitä eikä voi koko aikaa silittää ja leikittää ja voivat viihdyttää toisiaan silloin. Ja kun olen töissä, riehuvat täällä keskenään.

Kun kissat tulivat 12vko, eivät antaneet koskeakaan, mutta annoin niiden kotiutua pari viikkoa rauhassa, ja molemmat emoikävässä alkoivat tulla syliin.

Tuo 12 vko on tärkeä luovutusikä, koska 10-12vko emo opettaa käymään hiekkalaatikolla.

Suosittelen kyllä kissanhankintaa, seuraa saatte ihan varmasti ja kissaakin pystyy opettamaan, oon opettanut monta juttua, kuten sen että en tykkää että aamulla herätetään. Nyt odottavat nätisti että herään ja käyvät kimppuun vasta sitten.

Meillä on aivan yltiösosiaalinen itämainen. Aina kaikessa äänekkäästikin mukana ja joka välissä yrittää käpertyä syliin ja yötkin nukkuu vieressä peiton alla, milloin lasten, milloin minun.

Maatiaiskissoista kokemusta useammasta ja niistä on jokainen ollut ihan erilainen. Maine Coon meillä taas ei välittänyt ihmisistä juuri lainkaan, vaan vetäytyi aina omiin oloihinsa kaappien päälle.

Kissat ovat hyvin yksilöllisiä, eikä niitä pysty ”opettamaan” mieleisekseen ja harvasta pentuna näkee millainen siitä aikuisena tulee, paitsi kaikista arimmat erottuu jo silloin. Sellaiset pennut, jotka pyrkivät piiloon, eivätkä uskalla tulla tutustumaan itse, jättäisin ainakin suoraan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni on ainut lapsi ja puhuu usein että haluaisi siskon. On myös hyvin eläinrakas ja olemmekin puhuneet jos ottsisimme kissan tytölle ystäväksi. Tietenkin minä olen päävastuussa, mutta olisi ihanaa jos kissa olisi tytön paras ystävä, kulkisi mukana rapsutuksia kerjäämässä.. Mutta, kissathan ovat vähän omapäisiä. Onko joku kissarotu joka olisi syntyjään sosiaslinen? Tai voisiko kissaa opettaa? Tuttavallani on kissa joka on lasten leikeissä mukana, vahtii iltapesuilla lavuaarilla ja jopa puolustaa..

Maatiaiskissa joka mustavalkoinen enemmän valkoista kuin mustaa. Tiedän useammassakin perheessä näitä ja aivan ihana kissarotu. Erittäin älykäs ja sosiaalinen.

Niinpä. Minulla oli tällainen, jo edesmennyt, eli melkein 20v. Se oli mukana kaikessa ellei ollut nukkumassa. Seurasi joka paikkaan, myös vessaan. Se aina välillä myös "puhui" minulle. Oli vilkas mutta kiltti, ei pahemmin repinyt mitään. En pahemmin opettanut sitä mutta sille muodostui päivärutiinit, joita noudatti. Muistakaa, että kissan hiekkoja ei saa laittaa viemäriin, ne menevät helposti tukkoon, vaan roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi maatiaista, jotka ovat sisäkissoja ja valjaissa ulkoilutan.

Ihan riesaksi asti ovat koko ajan kimpussa ja tulevat väkisin syliin vaikka mulla on kännykkä kädessä ja kutimet sylissä. Jos laitan oven kiinni kun menen vessaan, nousee hirvee haloo.

Jos on vain yksi sisäkissa, se osallistuu varmasti kaikkeen, koska muuten on tylsää vain katsella seiniä.

Otin kaksi, koska välillä täytyy tehdä kotitöitä eikä voi koko aikaa silittää ja leikittää ja voivat viihdyttää toisiaan silloin. Ja kun olen töissä, riehuvat täällä keskenään.

Kun kissat tulivat 12vko, eivät antaneet koskeakaan, mutta annoin niiden kotiutua pari viikkoa rauhassa, ja molemmat emoikävässä alkoivat tulla syliin.

Tuo 12 vko on tärkeä luovutusikä, koska 10-12vko emo opettaa käymään hiekkalaatikolla.

Suosittelen kyllä kissanhankintaa, seuraa saatte ihan varmasti ja kissaakin pystyy opettamaan, oon opettanut monta juttua, kuten sen että en tykkää että aamulla herätetään. Nyt odottavat nätisti että herään ja käyvät kimppuun vasta sitten.

Lisään vielä, että eläin ottaa omakseen usein sen ihmisen joka sitä ruokkii. Eli neiti voisi olla se, joka antaa kisulle ruokaa. Varmasti tulee kissasta takiainen.

Riippuu yksilöstä ja kissan lapsuudesta. Tavallinen kotikissakin voi olla suorastaan häiritsevän sosiaalinen syliin pukkaava kehruukone ja toinen etäisempi. Kissa kuin kissa pitää ihmisestä ja huomiosta jos se tuottaa kissalle mielihyvää = paijaukset kissan ehdoilla, ei pakolla.

Numerolle 12; Meillä yksi kissoista oli pentuna erityisen arka. Antoi koskeakin vasta kuukauden tutustumisen jälkeen ja ryhtyi kehräämään vasta parivuotiaana. Nyt 8 vuotta täyttäneenä sylissä mielellään hyrisevä pallero, joka on aina vastassa ja matolla kierimässä kun joku tulee kotiin. Eli ei se pentuajan käytöskään kaikkea kerro.

Mun Ragdoll -kissa on kyllä ihan super sosiaalinen! Ihan kaikeissa mukana, eikä ole koskaan sähissyt. :)

Mulla 2 Scottish Foldia. Molemmat tulee luokse kun napsutan sormia. Myöskin suihkussa pesu ja kynsien leikkaaminen sujuu todella vaivattomasti. Toinen osaa antaa tassua kun annan herkkupaloja yms. Aivan majtava rotu! :) Seuraa myös jatkuvasti mitä teen ja todella leppoisia. Ei mangu turhaan.

Ragdoll! Ei ole niin äänekäs, kuten aasialaiset rodut. Juttelee hiljaisella äänellä, tyyliin kur kur. Äärimmäisen seurallinen. Sitä onkin sanottu koiramaisimmaksi kissaksi! Oppivainenkin on , mutta muistaa että se ei ole koira! Lisäksi se on niinsanotusti matalalla viihtyvä. Ei kiipeile kirjahyllyissä tms. Toki esim. Brittikissatkin ovat seurallisia ja rauhallisia.

Naapurilla on sellainen Maine Coonin ja jonkun muun sekoitus. On aika yleensä aika pidättyväinen  ja omissa oloissaan, mutta päättää sitten välillä, että nyt haluan maharapsutuksia ja tulee selälleen eteen kiehnäämään.

Kun käy katselemassa kissoja otettavaksi löytötalost tai kasvattajalta, niin kyllä sen jo siinä usein näkee, jos kissa tulee lähelle silitettäväksi.

Pyhä Birma. On hiukan samannäköinen kuin Ragdoll mutta pienempi. Todella kiltti ja sosiaalinen rotu.

Meillä on tälläinen tapaus. Kulkee mukana kaikessa ja seuraa hyvin tarkkaan ihmisen tekemiset. Leikkisä, aktiivinen ja utelias rotu muttei kuitenkaan niin riehakas kuin esim joku siamilainen tms.

Tosi suloinen ja kaunis. Pehmeä karvapallo. Puolipitkäkarvainen mutta todella helppohoitoinen turkki. Ei takkuunnu helposti.

Mutta jokainen kissa on persoona ja kissan lopulliseen luonteeseen ja olemiseen vaikutta todella paljon se miten sen kanssa ollaan ja miten sitä käsitellää, hoidetaan ja miten sen kanssa seurustellaan.

Jos kissalla on tylsää, siitä tulee helposti sohvaperuna tai ongelmatapaus. Hyvällä kohtelulla useimmat kissat ovat ihania seuralaisia