Käyn mieheni kanssa joka toinen lauantai kaksin syömässä. Kaveri paheksuu

Mun vanhemmat kävivät varmaan sen pari kertaa kuussa " vapaalla" yhdessä. Ja kun mummu asui viereisessä talossa, oli aina helppo saada hoitoapua.

Itse muistan nämä viihteelle-lähtemis-illat tosi hauskoina ja jännittävinä. Äiti ja isä olivat hienoina, tuoksuivat jännältä ja mullakin oli ihan tanssi-fiilis yöpuvussani - ja tosiaan, ei siinä perheen yhteistä aikaa mennyt hukkaan, kun me lähinnä nukuttiin se aika kun porukat olivat menoissaan.

Itse toteutan mieheni kanssa samaa kaavaa, ainakin kerran kuussa ulos syömään, teatteriin, sienimetsään tms. (hoitoapua ei kyllä saada niin helposti kuin omat porukat aikoinaan ihan käytännön syistä)

Se vain on niin tärkeää, että jaksaa nähdä puolisonsa vielä puolisona, ei vain pelkkänä isänä/äitinä.

Ja ovat muuten vieläkin yhdessä, nämä vanhempani. Ja käyvät yhä vieläkin viihteellä keskenään :)

Jos mummola olisi lähellä niin mikä ettei.

Kaverisi taitaa olla vaan kateelinen.

ehkä kerran kahdessa, kolmessa kuussa hoitavat lapsiamme. Onneksi voi järjestää muutakin! :)

ap

>Onko liian usein? Saisikos kerran kuussa sitten käydä vai kerran vuodessa? saako käydä vessassa ilman että ottaa lapset mukaan?

Juuri noin pitää toimia!!! Ärsyttää kun valitetaan, et parisuhde ei toimi ja sit ei olla valmiita tekemään mitään sen eteen. kahdenkeskistä aikaa on vaan yritettävä järjestää. Tosi hieno homma, et olette ottanu tommosen ihan säännölliseksi. Sun kaveri on varmasti kade ja sen mies ei jaksa katella sitä edes jokatoinen viikko kahden kesken. Nauttikaa vaan ravintola reissuista täysin!

Meilläkin on miehen kanssa haaveena järjestää kahdenkeskistä aikaa joka toinen viikko, mutta ei olla vielä saatu aikaiseksi.

Kun joka päivä vuodesta toiseen laittaa päivittäin ruuat koko poppoolle, on aika luksusta syödä välillä ihan rauhassa miehen kanssa jonkun muun laittamaa ruokaa. Nyt kun lapset on isompia tulee käytyä aika usein koko porukalla syömässä ja kivaa se on näinkin, kun ei enää ole niitä syötettäviä/vahdittavia. Mutta siis silloin kotiäitivuosina tuo ravintolassa syöminen oli ainakin mulle oikea henkireikä ulkomaailmaan ;) Ja tulihan siinä miehen kanssa vaihdettua rauhassa mielipiteitä muustakin kuin lastenhoidosta. Suosittelen muillekin!

Minä vaan jäin miettimään, minkä ikäisiä teillä on lapset? Miten lapset suhtautuu?



Viikonloputhan on usein kuitenkin " perheen aikaa" , vaikka toinen aikuinen olisikin kotona arkisin. Tulee sellainen tunne, että teillä on miehen kanssa oma tapanne nauttia vapaapäivästä, johon ette halua lapsia osalliseksi. Isompi lapsi voi jo ymmärtää asetelman ja tuntea itsensä ulkopuoliseksi.

Miksi ette yhtä hyvin voisi käydä arki-iltana?

Ihanalta kuullostaa kyllä. Mitenkähän saisi meillekin vastaavan toimimaan käytännössä? Ollaan käyty yhdessä syömässä viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana ehkä neljästi. Lapset eivät yhdessä ole olleet kertaakaan hoidossa, koska pienempi ujostelee tai oikeasti pelkää vieraita ihmisiä niin paljon.

Riippuu varmasti paljon siitä minkä ikäiset lapset ovat. Itse en kyllä menisi ja jättäisi lapsia hoitoon noin usein. Korkeintaan kerran parissa kuukaudessa.

kerro nyt että ette harrasta seksiä julkisilla paikoilla. pikkumaista.

pitäisi kai järjestää useammin. Varmaan käytäisiin joskus kahdestaan jossakin, jos lastenhoito järjestyisi helposti, mutta tuskin kuitenkin noin usein kuin ap, itselle tuo olisi liikaa, nyt kun on vielä pieniä lapsia.

-se on arvokasta parisuhdeaikaa



(kaverisi on kateellinen, ehän on itsestään selvää- kaikille ei ole helppoa saada lastenvahtia...)

Mitä vittua, kuinka kiinni te ootte mukuloissanne, eikö toi oo jo sairasta?

Vierailija:

pitäisi kai järjestää useammin. Varmaan käytäisiin joskus kahdestaan jossakin, jos lastenhoito järjestyisi helposti, mutta tuskin kuitenkin noin usein kuin ap, itselle tuo olisi liikaa, nyt kun on vielä pieniä lapsia.

perustelkaa nyt ihmeessä jollain??!!



Mä oon varmaan ihan hirvioäiti kun oon pari kertaa viikossa muutaman tunnin erossa vauvasta; käyn jumpassa ja laulutunnilla. Ja omatunto on kyllä täysin puhdas, ei ole käynyt mielessäkään, että tekisin jotain väärin. Ja nyt kun mun äiti tulee, lähdetään miehen kans kahdestaan syömään.

jos aika järjestyisi helposti, varmaan siihen tottuisi ja se tuntuisi ihan normaalilta.

Vierailija:

pitäisi kai järjestää useammin. Varmaan käytäisiin joskus kahdestaan jossakin, jos lastenhoito järjestyisi helposti, mutta tuskin kuitenkin noin usein kuin ap, itselle tuo olisi liikaa, nyt kun on vielä pieniä lapsia.

Minusta ap:n tapa on ihan ok. Mutta ehdotan uutta tapaa erityisesti useampilapsisiin perheisiin.



Kerran kuussa (tai harvemmin tai useammin, riippuen lapsiluvusta) kullakin lapsella on joko isä- tai äitipäivä. Silloin saa olla ihan itekseen toisen vanhemman kanssa ja tehdä jotain kivaa tai vaan olla ja nauttia yhdessäolosta!



Me yritetään meidän 4-lapsisessa perheessä tätä, mutta ei pystytä aina säännöllisesti tekemään näin. Viimeksi kävin 10v tytön kanssa uimassa ja jäätelöllä.

Vastasin vain, miten minä näen asian:

- minä vietän mielelläni esim. kerran viikossa muutaman tunnin omissa harrastuksissani, samoin mieheni, eivätkä lapset sitä ihmettel, mutta emme myöskään korosta, että tarkoitus olisi olla ilman heitä (vaikka sitäkin se voi joskus olla)

- jos me ottaisimme miehemme kanssa tavaksi käydä kahden lauantaisin syömässä, 3 ja 6 vuotiaat lapsemme olisivat aivan ymmällään, miksi emme halua heitä mukaan. Ja tosiaan sama toistuisi aina uudestaan rutiinina, ei yksittäisenä kertana.



Meillä lauantai on nimenomaan se viikon yhteinen ilta, kun saunotaan, pelataan ja syödään iltaherkkuja. En siitä haluaisi lasten takia luopua, vaan mielummin ottaisin sen yhteisen ajan vaikka arki-iltana.