Lue keskustelun säännöt.
Käyn mieheni kanssa joka toinen lauantai kaksin syömässä. Kaveri paheksuu
27.09.2007 |
Käymme siis tuossa keskustassa syömässä, reissuun menee pari tuntia kaikkineen. Lapset ovat isovanhemmilla, joku tuttu tulee hoitamaan, mll-hoitaja tms.
Kaverini mielestä se on aivan liikaa. HÄN käy vain niin ja niin harvoin oman miehensä kanssa, eikä voisi kuvitellakaan, että joka toinen viikko.
Olenko kohtuuton? Olen kotiäiti, kaverini käy töissä. Olen AINA lasten kanssa. Lukuunottamatta tuota neljää tuntia kuukaudessa. Kaverini on jo PÄIVÄSSÄ kaksi kertaa enemmän pois kotoa. Jotenkin tuntuu huvittavalle tuo... Ja jatkossa menen hyvällä omalla tunnolla ja suosittelin samaa kaverillenikin.
Kommentit (27)
Ja niinkuin se sille ylipäänsä kuuluisi. Naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä sen, että kaikki eivät kaipaa puolison kanssa ravintolaan syömään menoa joka toinen viikko (en itsekään edes kotiäitivuosina), mutta on kyllä aika puppua sanoa, että lapset siitä jotenkin kärsisivät, jos äiti ja isä käyvät jossain 2/h joka toinen viikko :-D
lapseni ovat 3- ja 5-vuotiaat. Meillä on runsaasti perheen keskeistä aikaa. Mies tulee töistä jo ennen neljää arkisin ja kaikki arki-illat vietämme yhdessä/ystävien kanssa.
Lauantai-aamuisin meillä on tapana käydä uimassa läheisessä kylpylässä perheenä. Pelaamme pelejä, pyöräilemme, puuhaamme kaikkea kivaa. ILLALLA n. seitsemän aikoihin lähdemme kaupungille syömään. Lapset käyvät jo kahdeksan aikaan iltatoimiin hoitajan kanssa ja yhdeksältä kun tulemme kotiin, nukkuvat jo täyttä häkää. Sunnuntaina meillä on aikaa olla koko päivä yhdessä. Ei lapsista tuossa ole mitään ihmeellistä. Nauttivat kun hoitajan kanssa saa aina jotain extra-juttua/huomiota. Enkä kyllä itsekään näe, että tuossa olisi mitään erikoista.
ap
joka viikonloppu. Mistä sä oikein höpötät??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Viikonloputhan on usein kuitenkin " perheen aikaa" , vaikka toinen aikuinen olisikin kotona arkisin. Tulee sellainen tunne, että teillä on miehen kanssa oma tapanne nauttia vapaapäivästä, johon ette halua lapsia osalliseksi. Isompi lapsi voi jo ymmärtää asetelman ja tuntea itsensä ulkopuoliseksi."
Siis se on kaksi tuntia joka toinen viikonloppu! Miten tuo ilta poissulkisi koko muun ajan päivästä? Emme me suinkaan vietä kaksin kaikkea " perheen aikaa" . Sitäpaitsi monessa perheessä tuo kaksi tuntia tuijotetaan jo lastenohjelmia aamuisin kun vanhemmat tekee omiaan. Jos se nyt mitenkään kuuluu aiheeseen, meillä ei ole tv:tä.
ap
Ehkä ap:n perhe on yhdessä aina sunnuntaisin? Ja vaikka ei olisikaan niin kaksi tuntia on todella lyhyt aika.
Jos ei lähde ulos huutaen, että kiva päästä välillä teistäkin eroon niin miten se voisi olla ikävää lapsille? Ja tuskin ap menee syömään, jos lapset eivät sitä halua.
Meillä eivät lapset tunne oloaan hylätyksi vaikka välillä käydään kirjastossa jne. yksin. Tietysti jos itse hokee, että tekee sen koska ei jaksa lapsia niin silloinhan niille nupuille voi traumoja tulla. Mutta tuskin kukaan normaali ihminen niin tekisi?