Millaisesta miehestä tulee hyvä isä?

Oma mieheni oli 44 kun tuli isäksi ensimmäistä kertaa ja on kyllä hyvin omistautunut ja hyvä isä.

UP

Kilttimiehestä. Mutta he eivät pääse hedelmöittämään naisia

Sellaisesta, joka viihtyy kotona.

Sellaisesta, jolla on hyvät ja läheiset välit sisarustensa lapsiin sekä kummilapsiinsa.

Olkaa tekemisissä eri ikäisten lasten kanssa niin molemmille avautuu realiteetit.

Tykkääkö leikkiä pikkusten kanssa, onko vaihtanut vaippoja?

Olen moinen 40v setä, ja on 16v nuorempi pikkuveli jonka kanssa ei ollut mitään kilpailua (toisin ku keskimmäisen kanssa), vaihdoin välillä vaippoja, kuljetin mopolla, käytiin seikkailuilla, opetin kaikenlaista pikkuselle. Niijoo ja monta erilaista hassua leikkiä.

On aika hauskaa seurata ku leikin samoja toisten pikkusten kanssa ja niiden iskät seisoo melkein suu aúki .. ai että tommostako hauskaa voi pikkusten kanssa duunailla... ja sitten myöhemmin osaavat itsekkin.

Niijoo ja jos on joku vaikkapa 4v jonka kanssa pelaa jalkapalloa. Älä tee leikkiä liian helpoksi syöttämällä suoraan päin. Yksi kikä saa pikkusen räjähtämään naurusta on kun potkii palloa päin seinää.. juoksee kohti seinää ja sitten pallo kimpoaakin muualle ilman että lapsi ihan ymmärtää miten tuo taikuus onnistui.

Ihan klassiset päälle ku vaikka kottikärryä.

Vierailija kirjoitti:

Olkaa tekemisissä eri ikäisten lasten kanssa niin molemmille avautuu realiteetit.

Juu, että ihan pikkusena oppii olemaan teinien, mummojen ja aikuisten kanssa ettei niitä tarvitse automaattisesti pelätä tms. Kaveri oli käymässä nuorimman pikkuveljen synttärien yhteydessä. Eivät olleet tavanneet, mutta oli heti jutussa teinisedän kanssa. Muut lapset oli lähinnä peloissaan.

Mun mieheni on aivan maailman paras isä, mutta vaikea sanoa jotain yksittäistä ominaisuutta miksi.

Ehkä hän on loputtoman kärsivällinen ja optimistinen. Luotettava, aina.

Sellaisesta, jonka oma isä on hyvä isä.

Käytännössä siis miehestä, joka on elänyt lapsuutensa ehjässä, tasapainoisessa perheessä, jossa isä on ollut äidin kanssa tasavertainen kasvattaja ja jossa välit ovat vanhempien ja aikuisten lasten kesken mutkattoman lämpimät. Poikkeuksia toki on, mutta sanoisin, että noilla spekseillä ollaan jo aika tukevalla pohjalla.

Minä en paljoa miehenä voi luvata maallista mammonaa tai olla naiselle se tuuheatukkainen häntä huomattavsti pidempi kumppani. Mutta sen voin luvata, että parhaani yritän tehdä ja vastuuni kantaa. En olemalla naiselleni edellä kulkeva pomo ja oikean suunnan ja tien näyttäjä. En hänen perässään kulkeva ja häntä palvova; vaan hänen rinnaallaan ja vierellään haluaisin yrittää kulkea ja kenties välillä myös pysähtyä; katsoaksemme mihn haluamme mennä monta kertaa yhdessä mutta toisinaan myös yksin. Kuitenkin aina samaan suuntaan.

Itse toivoisin voivani olla lapselle tai lapsillie hyvä isä. Kumppaninakin varmaan harkisemisen arvoinen. Mutta jos hän etsii ja luulee löytävänsä minut seurakseseen baarista,  tai yökerhosta niin luultavimmin pettyy.

 Jos hän myös kammoksuu kielioppivirheitä tekeviä mutta tästä huolimatta lukemisesta nauttivaa ja jonkin verran muodollista koulusisivistystä saanutta, niin tuskin olen se  oikea.  

Harrastuksena myös melko aktiivisesti liikuntaa ja satunnaista retkeiyä ja matkailua, niin koti kuin ulkomailla, joten jolleivat vieraat kulttuurit -vaikka toisnaan vain ruokaluataisella. 

Vaikka itse haluauan uskoa, että lapsi tarvitsee paitsi huolenpitoa ja virikkeitä, (enkä nyt tarkota kilpavarustelu kilpaa leluilla) - niin uskon, että suunnilleen sama arvomaailma meillä vanhemmilla olisi parempi kuin se, että lapsella on kaksi ääripäätä esutavaa ja hyvin erilaista vanhempaa.