Omat vanhempani saivat vanhemmiltaan parisuhteen hoitoaikaa n. 10 000h ja monta kokonaista kuukautta päälle
Mummot hoitivat jok viikko 2-3krt useamman tunnin tai sitten koko viikonlopun pari kolme kertaa kuussa. Kaikki lomat oltiin tauotta mummolassa eli joululoma 2vkoa, hiihtoloma kokonaan, kesällä 2kk.
Näinä aikoina vanhempani halusivat parisuhdeaikaa ja kävivät 2-3 krt viikossa tansseissa tai ravintolassa, viikonloppulomilla, kahden viikon etelänmatkoilla. Puhuivat aina miten hienoa on kun pääsee kahdestaan menemään.
Arvaattekin mikä on heidän auttamisen saldo? Viimeisen 12 vuoden aikana 0 kertaa ja 0 sekuntia, sillä ”kukin hoitakoon omansa”. No auttoivatko niitä omia äitejään!? Ei, työnsivät laitokseen.
Kyllä vituttaa. Hoitamisen pakkoa ei ole, joo, mutta itsekkäät paskat katkoivat sukupolvien välittämisen ketjun. Koko sukupolvilenkki puuttuu kun eivät halua pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa eivätkä omiinsakaan. Lapset ovat kunnollisia ja vastuuntuntoisia. Vanhemmat vaan haluavat elää itselleen - aivan kuten silloinkin kun piti saada sitä parisuhdeaikaa. Asiasta mainitseminen koteliaalla avauksella johti marttyyriraivariin. Inhoan vanhempiani, aina olleet itsekkäitä ja kylmiä kyykyttäjiä.
No nyt voi sitten haukkua aloittajan av:n vakiotyylillä :)
Kommentit (12)
Mitäs lasten isoisät tekivät?
En ihmettele yhtään, jos tuollaisella asenteella varustettua ihmistä ei kiinnosta auttaa. Tiedät itsekin miten ikävästi käyttäydyt, kun yrität suojautua lukijoiden kritiikiltä jo etukäteen.
Siellähän makaa nyt laitoksessa paskavaipoissaan. Ei kiinnosta. Pallo on nyt irti omasta nilkasta ja oma aika on taattua, siitä ei aikaa eläkeläiselle heru.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs lasten isoisät tekivät?
En ihmettele yhtään, jos tuollaisella asenteella varustettua ihmistä ei kiinnosta auttaa. Tiedät itsekin miten ikävästi käyttäydyt, kun yrität suojautua lukijoiden kritiikiltä jo etukäteen.
Isoisät eivät hoitaneet omiakaan lapsiaan vaan ovat sitä mieltä että lastenhoito on akkojen hommaa. Asenneongelma taitaa olla siellä isoisän puolella...
Tasan ei mee nallekarkit.
Omat vanhempani saivat apua 0h, eivät kyllä tarvinneetkaan tai halunneetkaan, me saadaan aina hoitoapua kun tarvitaan, usein jopa vaikkei niin tarvittaiskaan (siis ihan huvittelua varten).
Miehen äiti hoidatutti omiaan äidillään ja nyt harmittelee kun me ei anneta omaa lastamme sinne kotileikkeihin aina kun hän haluaa, vaan vietetään mielellään perheaikaa.
Tällasta se on, kaikki ei saa aina mitä haluaa vaikka jotkut muut joskus saa.
Ikävä tilanne. Minä en pystyisi olemaan kovin läheinen äidin ja isän kanssa, jotka eivät halua olla osa minulle rakkaimpien ja tärkeimpien lapsieni elämässä. Ei tarvi auttaa älyttömästi, mutta että haluaa pari kertaa vuodessa lapset tai edes vuorotellen yhden kerrallaan yökylään, tai viedä tapahtumaan, ulkoilemaan tmv.
En osaa ajatatella, vanhempieni suovan minulle vapaata, että se olisi tärkein juttu. Selviän kyllä ilman lapsivapaita vaan se ettei minun lapseni olisi niin rakkaita, että haluavat viettää aikaa heidän kanssaan.
Mutta ap, älä anna vanhempiesi rikkoa sukupolvienketjua, sinä voit jatkaa sitä omien lapsiesi ja mahdollisten lastenlasten kohdalla, niin kuin varmaan luonnostaan haluatkin tehdä. Ja oletko miettinyt varamummoa? Eikös niitä ole?
Mielettömän hienoa, että sait sanottua asiasta vanhemmillesi. Nostan oikeasti hattua, sinulla on selkärankaa!
Joo reilua tuo ei ole ollenkaan ja on oikeasti iso loukkaus aikuista lasta kohtaan tehdä noin. Kaikki aiemmat sukupolvet suvussamme auttoivat aina sitä suvun nuortaparia/nuorta lapsiperhettä kaikin tavoin. Isoäitini kertoi miten hänen äitinsä ja hänen äidinäitinsä aina puhuivat että elämää pitää rakentaa tuleville sukupolville eikä vain itselle.
Omille lapsilleni sitten tulevaisuudessa annan kaiken avun ja tuen, jotta lapsillani ei olisi liian rankkaa, saisi hoitaa parisuhdetta ja sillä tavalla perhe pysyisi kasassa. Itsellä rankinta on ollut se että koskaan en saa olla puolison kanssa kaksin ja kertaakaan ei olla saatu vapaailtaa ilman lapsia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne. Minä en pystyisi olemaan kovin läheinen äidin ja isän kanssa, jotka eivät halua olla osa minulle rakkaimpien ja tärkeimpien lapsieni elämässä. Ei tarvi auttaa älyttömästi, mutta että haluaa pari kertaa vuodessa lapset tai edes vuorotellen yhden kerrallaan yökylään, tai viedä tapahtumaan, ulkoilemaan tmv.
En osaa ajatatella, vanhempieni suovan minulle vapaata, että se olisi tärkein juttu. Selviän kyllä ilman lapsivapaita vaan se ettei minun lapseni olisi niin rakkaita, että haluavat viettää aikaa heidän kanssaan.
Mutta ap, älä anna vanhempiesi rikkoa sukupolvienketjua, sinä voit jatkaa sitä omien lapsiesi ja mahdollisten lastenlasten kohdalla, niin kuin varmaan luonnostaan haluatkin tehdä. Ja oletko miettinyt varamummoa? Eikös niitä ole?
Voi kun saisinkin varamummon! Voisin vaikka maksaakin mummolle ja auttaisin häntä vastavuoroisesti. Eikä tarvitsisi siis ottaa lastenhoitovastuuta kunhan kävisi ja viettäisi aikaa lasteni kanssa. Seurakunnalta ja spr:ltä olen kysynyt mutta eivät välitä mummoja, heillä oli vain vanhainkotivanhuksille ystävävälitystä (joka toki on tärkeää sekin).
Ap
Näihin ketjuihin aina, siis ihan AINA, tulee joku syyttämään väärästä asenteesta ja jeesustelemaan että isovanhempien velvollisuus ei ole auttaa.
Sitten tekstin lopussa aina sivulauseessa käy ilmi että ”meillä kyllä isovanhemmat auttavat omsta tahdostaan”.
Oikeasti, ne ketkä saavat huomiota, välittämistä ja apua eivät saisi edes vastata. Heillä ei ole mitään käsitystä eikä kokemusta tai tunnetta siitä miltä tuntuu olla yksin, ilman suvun tukea, ilman tukiverkkoa, yksin maailmassa ja tietoisena siitä että hädän hetkellä kukaan ei auta ja ketään muuta masilmassa ei kiinnosta miten lapsilla menee tai jaksavatko vanhemmat.
No toivottavasti aloittaja on huolehtinut niistä mummoista ja käynyt katsomassa, vaikka omat vanhemmat eivät olekaan välittäneet.
Vierailija kirjoitti:
No toivottavasti aloittaja on huolehtinut niistä mummoista ja käynyt katsomassa, vaikka omat vanhemmat eivät olekaan välittäneet.
Näin olen tehnyt, ja omaa ukkiani myös (toinen kuoli kun olin lapsi). Isovanhemmat ovat rakkaammat kuin omat vanhemmat, omista vanhemmista aisti sen että heitä ei kiinnostanut omat lapset lainkaan.. edes silloin kun oltiin pieniä, aikuisena nyt ei tietenkään sitäkään vähää.
Ap
Jep tää on tätä