Pitempiaikainen avovaimo on vain asuinkumppani

Mun mies halusi naimisiin, mä en. Asuttiin 10 vuotta yhdessä, kaksi lasta. Nyt ei asuta yhdessä, oon onnellinen, ettei mistään tarvinnut täytellä papereita. Ei olla lasten elatustakaan viety mihinkään virallisille tahoille, ollaan kuitenkin ihan ystäviä ja hoidetaan asioita yhdessä.

Ja aivan kuin ei noi kosineet osaisi juosta baareissa.

Miten ihmeessä avoliitto voi olla "asuinkumppanuus taloudellisista syistä"? En ainakaan minä ole maksanut miehelle euroakaan siitä, että saan asua kanssan (eikä hän minulle siitä, että asun talossaan). Sen sijaan olen ostanut pari sijoitusasuntoa omilla rahoillani, joten kuka tässä nyt hyötyy kenestä?

No kyllä nainen saa syyttää ihan itseään, jos on lähtenyt mukaan tuollaiseen kuvioon. Jos se naimisiinmeno on päämäärä ja itselle tärkeä asia, niin ei kannata silloin sabotoida omia tavoitteitaan suostumalla avoliittoon. Kyllä sitä voi seurustella muutenkin ja muuttaa yhteen sitten kun on menty naimisiin.

Eri juttu sitten niiden kohdalla, jotka ei niin siitä naimisiinmenosta piittaa. Mutta hehän eivät valitakaan, kun mies ei kosi.

No tulee halvemmaksi asua yhdessä kuin yksin jos pienissä neliössä asuu joka tapauksessa

Kerro se kelalle, etteivät lätki niitä elatusvelvollisuuspäätöksiään kämppiksille :)

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut tähän tulokseen.

Jos mies ja nainen ovat olleet yhdessä jo vaikkapa 4-8 vuotta eikä mies kosi niin oletan, että mies pitää naista vain asuinkumppanina taloudellisista syistä. Avopuolisonakin siitä syystä, että saa välillä p*llua.

Asia erikseen tietysti parit, jotka yhdessä ovat sopineet että haluavat elää avopuolisoina, ehkä lapsettominakin.

Mutta parit joissa nainen odottaa ja toivoo avioliittoa ja lapsia, niin jos mies ei kosi tai halua sitoutua edes omistusasuntoon niin väitän että nainen on vain hyödyke.

Tämä ei ole provo, sillä itse olen ollut ikuisuuden perheellinen ja oma mies sattui olemaan sitä sitoutuvaa tyyppiä joka halusi naimisiin aika piankin. Olimme molemmat sellaisia, hyvin helppoja toisillemme. Molemmat jotenkin vanhanaikaisia ja tylsiä.

Mutta minulla on nyt muutama kaveri, jotka valittavat siitä kun puolisot painelevat baareissa. Avopuolisot nimenomaan. Viihtyvät työporukan mukana ja lapsista ei puhuta kuin silloin tällöin ja sekin suunnitelmana vuosien päähän ehkä mahdollisesti. Yksi kaveri "pääsi" naimisiin kun miehensä paras ystävä meni naimisiin ja tämän vaimo tuli pian raskaaksi. Ryhmäpaine iski. Tätä kuulee myös usein.

Voin olla täysin väärässäkin, mutta jos mies ei oikeasti halua kosia naistaan parin vuoden jälkeen niin kyllä tämä nainen on vain seurana. Eihän tätä voi kavereilleen sanoa, mutta kyllä jokin noita miehiä mättää.

Olisi varmasti pilvin pimein miehiä, jotka oikeasti haluaisivat elää sillä vanhalla tutulla kaavalla: seurustella, mennä naimisiin, ostaa talon ja saada lapsia, sitten elää vanhaksi yhdessä jos kaikki hyvin menee.

Miksi pitää sitten väkisin etsiä niitä keskenkasvuisia tyyppejä ja valittaa koko ajan, että kun ne on taas jossain?

Kiinnostavaa. Olen ollut miesystäväni kanssa neljättä vuotta yhdessä. Emme asu yhdessä emmekä hyödy millään tavalla toisistamme taloudellisesti. Yhdessä asumisesta ei ole puhuttu muuta kuin sen verran, että se ei ole ainakaan toistaiseksi realistinen vaihtoehto, koska kummallakin on työ ja asunto omalla asuinpaikkakunnallaan. Kaikki viikonloput ja lomat vietämme kuitenkin yhdessä, ja myös viikolla niin paljon kuin työn puolesta on mahdollista (etätyöt, saldovapaat). Kun emme ole yhdessä, soitamme toisillemme joka ilta. Joskus jopa kaksi kertaa -yleensä se jälkimmäinen puhelu miehen toiveesta, vaikka ei enää ole edes mitään asiaa. Aika  vähän käydään baareissa; mies oli viime viikolla yhdellä klubikeikalla kaverinsa kanssa, minulla on tällä viikolla pikkujoulut, mutta varmaan 45/52 viikkoa vuodesta menee niin, ettei kumpikaan käy "yöelämässä". Työmatkoja on minulla jonkin verran, myös ulkomaille.

Koska miesystäväni ei ole kosinut minua, niin sinä valtavalla elämänkokemuksellasi tiedät, että olen hänelle vain seurana? Vai mikä sinun viisautesi oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut tähän tulokseen.

Jos mies ja nainen ovat olleet yhdessä jo vaikkapa 4-8 vuotta eikä mies kosi niin oletan, että mies pitää naista vain asuinkumppanina taloudellisista syistä. Avopuolisonakin siitä syystä, että saa välillä p*llua.

Asia erikseen tietysti parit, jotka yhdessä ovat sopineet että haluavat elää avopuolisoina, ehkä lapsettominakin.

Mutta parit joissa nainen odottaa ja toivoo avioliittoa ja lapsia, niin jos mies ei kosi tai halua sitoutua edes omistusasuntoon niin väitän että nainen on vain hyödyke.

Tämä ei ole provo, sillä itse olen ollut ikuisuuden perheellinen ja oma mies sattui olemaan sitä sitoutuvaa tyyppiä joka halusi naimisiin aika piankin. Olimme molemmat sellaisia, hyvin helppoja toisillemme. Molemmat jotenkin vanhanaikaisia ja tylsiä.

Mutta minulla on nyt muutama kaveri, jotka valittavat siitä kun puolisot painelevat baareissa. Avopuolisot nimenomaan. Viihtyvät työporukan mukana ja lapsista ei puhuta kuin silloin tällöin ja sekin suunnitelmana vuosien päähän ehkä mahdollisesti. Yksi kaveri "pääsi" naimisiin kun miehensä paras ystävä meni naimisiin ja tämän vaimo tuli pian raskaaksi. Ryhmäpaine iski. Tätä kuulee myös usein.

Voin olla täysin väärässäkin, mutta jos mies ei oikeasti halua kosia naistaan parin vuoden jälkeen niin kyllä tämä nainen on vain seurana. Eihän tätä voi kavereilleen sanoa, mutta kyllä jokin noita miehiä mättää.

Olisi varmasti pilvin pimein miehiä, jotka oikeasti haluaisivat elää sillä vanhalla tutulla kaavalla: seurustella, mennä naimisiin, ostaa talon ja saada lapsia, sitten elää vanhaksi yhdessä jos kaikki hyvin menee.

Miksi pitää sitten väkisin etsiä niitä keskenkasvuisia tyyppejä ja valittaa koko ajan, että kun ne on taas jossain?

Kiinnostavaa. Olen ollut miesystäväni kanssa neljättä vuotta yhdessä. Emme asu yhdessä emmekä hyödy millään tavalla toisistamme taloudellisesti. Yhdessä asumisesta ei ole puhuttu muuta kuin sen verran, että se ei ole ainakaan toistaiseksi realistinen vaihtoehto, koska kummallakin on työ ja asunto omalla asuinpaikkakunnallaan. Kaikki viikonloput ja lomat vietämme kuitenkin yhdessä, ja myös viikolla niin paljon kuin työn puolesta on mahdollista (etätyöt, saldovapaat). Kun emme ole yhdessä, soitamme toisillemme joka ilta. Joskus jopa kaksi kertaa -yleensä se jälkimmäinen puhelu miehen toiveesta, vaikka ei enää ole edes mitään asiaa. Aika  vähän käydään baareissa; mies oli viime viikolla yhdellä klubikeikalla kaverinsa kanssa, minulla on tällä viikolla pikkujoulut, mutta varmaan 45/52 viikkoa vuodesta menee niin, ettei kumpikaan käy "yöelämässä". Työmatkoja on minulla jonkin verran, myös ulkomaille.

Koska miesystäväni ei ole kosinut minua, niin sinä valtavalla elämänkokemuksellasi tiedät, että olen hänelle vain seurana? Vai mikä sinun viisautesi oli?

Öö..et ole avopuoliso? Miten tämä liittyy sinuun millään tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä avoliitto voi olla "asuinkumppanuus taloudellisista syistä"? En ainakaan minä ole maksanut miehelle euroakaan siitä, että saan asua kanssan (eikä hän minulle siitä, että asun talossaan). Sen sijaan olen ostanut pari sijoitusasuntoa omilla rahoillani, joten kuka tässä nyt hyötyy kenestä?

Hyi mikä lompakkoloinen. Nyt sitä sanaa voi kerrankin käyttää aiheesta.