Lue keskustelun säännöt.
Onko sukulaisilla oikeus suuttua, jos haluamme viettää aaton kotona?
04.12.2017 |
Olemme 10v ajan olleet aaton aina toisten luona. Meillä on 4 alle kouluikäistä lasta, ja nyt sanoimme, että jospa olisimme aaton kotona ja voimme käydä sitten joulupäivänä. Välimatkat ei ole pitkiä, mutta haluaisimme vain olla kotona.
Tästä sitten suututtiin. Olisi vain mukavaa, olla yksi päivä perheen kesken.
Kommentit (24)
Onhan ihmisillä oikeus tunteisiinsa. Sinä voit sitten miettiä, mitä tunteita se suuttuminen sinussa herättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu sukulaisesta. Jos jätätte vaikka jommankumman yksinäisen vanhemman jouluksi yksin niin ihan ymmärrettävää jos tulee paha mieli.
Mekin rauhoitimme jouluaaton kotiin kolmannen lapsen syntymän jälkeen, mutta kerroimme että joulupöytä on iso ja sen ääreen kyllä mahtuu. Miehen leskiäiti tulee siis meille jouluna, ei tulisi mieleenkään jättää häntä yksin. Minun vanhemmilleni menemme sitten joulupäivänä.
Jos he suuttuvat, on se heidän oikeutensa ja aito tunteensa.
Ei teidän todellakaan silti tarvitse uhrautua ja sukulaisten suuttumisen pelossa raijata koko lapsikatrasta ympäriinsä! Tässä asiassa saa olla hitusen itsekäs, ja tarvittaessa koko laillakin, ja ajatella myös oman perheen parasta joulua ja omaa jaksamista. Ne sukulaiset lienevät aikuisia, joten heille ei pitäisi olla mikään iso ongelma siirtää sitä joulua päivällä tai kahdella.
T.isovanhempi
Vierailija kirjoitti:
Riippuu sukulaisesta. Jos jätätte vaikka jommankumman yksinäisen vanhemman jouluksi yksin niin ihan ymmärrettävää jos tulee paha mieli.
Mekin rauhoitimme jouluaaton kotiin kolmannen lapsen syntymän jälkeen, mutta kerroimme että joulupöytä on iso ja sen ääreen kyllä mahtuu. Miehen leskiäiti tulee siis meille jouluna, ei tulisi mieleenkään jättää häntä yksin. Minun vanhemmilleni menemme sitten joulupäivänä.
Tuo on ihanaa ja ajattelevaista. Olisi ihanaa jos kaikki tämän verran ajattelisivat. Meillä toimii 3 perheen kesken isoisoäitinsä (90+) kanssa vuorottelu kenen luokse hänet minäkin jouluna haetaan mutta hän jaksaa aina valittaa siitä, ettei pääse pojanpoikansa luokse joka joulu (ei niin kiva tytöille, eikä edes pojalle. Nämä laittavat sen dementian piikkiin vaikka oikeasti isomummo on terävä kuin neula, mutta me vanhemmat joulun viettävät saisimme kyllä myös osata olla kiitollisia ’kaikesta huomiosta’ ja muistaa millaista tohinaa jouluaikataulujen sovittaminen oli kun itse oli pikkulapsiperhe)
Silti ja siksi toistan aiemman kantani, ettei APn perheen edes kenenkään yksinäisyyden pelossa ole mikään pakko antaa lapsille sitä muistoa, että joulu vietetään ahtaassa autossa paikasta toiseen kiitäen.
Jokainen tosiaan saa suuttua mistä haluaa, toisten tunteita ei voi säädellä.
Silti sinulla on yhtäläinen oikeus päättää omasta olemisesta ja omista tunteistasi.
Esim. minä suutuin siskolleni, joka halusikin viettää nuorena morsiamena aaton sulhasensa perheen kanssa. Myöhemmin pyysin toki anteeksi vihastumistani, mutta sillä hetkellä se oli aito tunne, jota en osannut pitää 17-vuotiaana sisälläni. Sisko onneksi antoi anteeksi ❤ Sisko ei muuttanut suunnitelmiaan minun tunteideni takia ja tämä oli ihan oikein.
Te teette niin kuin haluatte ja miten parhaaksi koette. Älkää muuttako suunnitelmianne kenenkään toisen takia.
Me lopetimme myös aattona ravaamisen, kun lapset oli pieniä. Oli tosi hyvä päätös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisi, että ne "nuoret perheet" ei loukkaantuisi, vaikka eivät olisi joulupäivänä ja tapanina tervetulleita lapsuudenkotiinsa valmiiseen pöytään. Meillä vähän vanhemmilla on myös omat toiveemme ja yksi voi olla sellainen, että saadaan rauhassa nauttia pelkästä olemisesta. Siihen ei kaivata lapsia ja lapsenlapsia hösäämään ympärille ja ihmettelemään, että vieläkö teillä on tuo kuusi ja joko saadaan muuta ruokaa kuin kinkkua. Olkaa ihan rauhassa aatto kotonanne, mutta älkää olettako, että isovanhemmat odottavat teitä luokseen silloin, kun teille sopii.
Me ollaan jouduttu 17 vuotta ajelemaan ympäri maakuntia sukuloimassa, kun sukulaiset on halunneet olla kodeissaan ja me ollaan kiltisti ajeltu kylään.
Nyt se loppu. Tänä vuonna ollaan kolme päivä pelkästään kotona, ilman aikatauluja milloin pitää lähteä ajamaan mihinkin päin. Meillä on iso koti ja meille saa kyllä tulla, mutta tiedän ettei kukaan tule. Kaikki haluaa lojua kotonaan . Vaikka eläkeläisillä olis kyllä aikaa ajella meille päin!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivoisi, että ne "nuoret perheet" ei loukkaantuisi, vaikka eivät olisi joulupäivänä ja tapanina tervetulleita lapsuudenkotiinsa valmiiseen pöytään. Meillä vähän vanhemmilla on myös omat toiveemme ja yksi voi olla sellainen, että saadaan rauhassa nauttia pelkästä olemisesta. Siihen ei kaivata lapsia ja lapsenlapsia hösäämään ympärille ja ihmettelemään, että vieläkö teillä on tuo kuusi ja joko saadaan muuta ruokaa kuin kinkkua. Olkaa ihan rauhassa aatto kotonanne, mutta älkää olettako, että isovanhemmat odottavat teitä luokseen silloin, kun teille sopii.
Ihana osoitus siitä, miten tosiaan jokainen saa suuttua ja loukkaantua asioista ihan vapaasti. :D
Vierailija kirjoitti:
Toivoisi, että ne "nuoret perheet" ei loukkaantuisi, vaikka eivät olisi joulupäivänä ja tapanina tervetulleita lapsuudenkotiinsa valmiiseen pöytään. Meillä vähän vanhemmilla on myös omat toiveemme ja yksi voi olla sellainen, että saadaan rauhassa nauttia pelkästä olemisesta. Siihen ei kaivata lapsia ja lapsenlapsia hösäämään ympärille ja ihmettelemään, että vieläkö teillä on tuo kuusi ja joko saadaan muuta ruokaa kuin kinkkua. Olkaa ihan rauhassa aatto kotonanne, mutta älkää olettako, että isovanhemmat odottavat teitä luokseen silloin, kun teille sopii.
Ei loukkaannutakkaan :) helpotti kummasti kun anoppi ilmoitti, ettei jouluna tartte tulla ollenkaan, jäi kaikki aikataulujen sumpliminen pois ja hyvällä omallatunnolla voidaan olla minun vanhempieni luona koko joulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivoisi, että ne "nuoret perheet" ei loukkaantuisi, vaikka eivät olisi joulupäivänä ja tapanina tervetulleita lapsuudenkotiinsa valmiiseen pöytään. Meillä vähän vanhemmilla on myös omat toiveemme ja yksi voi olla sellainen, että saadaan rauhassa nauttia pelkästä olemisesta. Siihen ei kaivata lapsia ja lapsenlapsia hösäämään ympärille ja ihmettelemään, että vieläkö teillä on tuo kuusi ja joko saadaan muuta ruokaa kuin kinkkua. Olkaa ihan rauhassa aatto kotonanne, mutta älkää olettako, että isovanhemmat odottavat teitä luokseen silloin, kun teille sopii.
Oho!
Niin se on ihmeellistä miten luonto joidenkin kohdalla toimii. Että ensin se oma lapsi on maailman napa ja yhtäkkiä jossain vaiheessa jälkikasvu onkin lähinnä vain iso rasite :o
Me onneksi yhä pidetään lapsistamme, joten ’kotiin voit sä aina tulla’ kirjaimellisesti koska vaan ja miten pitkäksi aikaa tahansa
No suuttuminen ei ole aiheellista, eikä asiasta saisi teille kiukutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisi, että ne "nuoret perheet" ei loukkaantuisi, vaikka eivät olisi joulupäivänä ja tapanina tervetulleita lapsuudenkotiinsa valmiiseen pöytään. Meillä vähän vanhemmilla on myös omat toiveemme ja yksi voi olla sellainen, että saadaan rauhassa nauttia pelkästä olemisesta. Siihen ei kaivata lapsia ja lapsenlapsia hösäämään ympärille ja ihmettelemään, että vieläkö teillä on tuo kuusi ja joko saadaan muuta ruokaa kuin kinkkua. Olkaa ihan rauhassa aatto kotonanne, mutta älkää olettako, että isovanhemmat odottavat teitä luokseen silloin, kun teille sopii.
Ei loukkaannutakkaan :) helpotti kummasti kun anoppi ilmoitti, ettei jouluna tartte tulla ollenkaan, jäi kaikki aikataulujen sumpliminen pois ja hyvällä omallatunnolla voidaan olla minun vanhempieni luona koko joulu.
Jännä asia, kun poikien äitinä olen muutaman kerran kirjoittanut näihin ketjuihin, että haluamme varmaan miehen kanssa viettää joulun kahdestaan siinä vaiheessa kun ja jos pojat löytää vaimon/miehen itselleen. En ole sellainen ihminen, että haluaisin outoja ihmisiä joulupöytään ja viettämään joulua kotonamme.
Heti on satanut kymmeniä alapeukkuja ja haukkuja, kuinka minusta tulee itsekäs anoppi ja saan mädäntyä yksin vanhainkodissa, kun en halua järjestää isoa joulua perheille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisi, että ne "nuoret perheet" ei loukkaantuisi, vaikka eivät olisi joulupäivänä ja tapanina tervetulleita lapsuudenkotiinsa valmiiseen pöytään. Meillä vähän vanhemmilla on myös omat toiveemme ja yksi voi olla sellainen, että saadaan rauhassa nauttia pelkästä olemisesta. Siihen ei kaivata lapsia ja lapsenlapsia hösäämään ympärille ja ihmettelemään, että vieläkö teillä on tuo kuusi ja joko saadaan muuta ruokaa kuin kinkkua. Olkaa ihan rauhassa aatto kotonanne, mutta älkää olettako, että isovanhemmat odottavat teitä luokseen silloin, kun teille sopii.
Oho!
Niin se on ihmeellistä miten luonto joidenkin kohdalla toimii. Että ensin se oma lapsi on maailman napa ja yhtäkkiä jossain vaiheessa jälkikasvu onkin lähinnä vain iso rasite :o
Me onneksi yhä pidetään lapsistamme, joten ’kotiin voit sä aina tulla’ kirjaimellisesti koska vaan ja miten pitkäksi aikaa tahansa <3
Se on sama, mitä isovanhempana tekee. Aina tekee väärin. Jos kutsut nuoren perheen joulunviettoon, itketään, kun joutuu joulun ravaamaan sukulaisissa. Jos et kutsu, olet itsekäs ja et rakasta lapsiasi, vaan olet itsekkäästi heittänyt heidät kylmään maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisi, että ne "nuoret perheet" ei loukkaantuisi, vaikka eivät olisi joulupäivänä ja tapanina tervetulleita lapsuudenkotiinsa valmiiseen pöytään. Meillä vähän vanhemmilla on myös omat toiveemme ja yksi voi olla sellainen, että saadaan rauhassa nauttia pelkästä olemisesta. Siihen ei kaivata lapsia ja lapsenlapsia hösäämään ympärille ja ihmettelemään, että vieläkö teillä on tuo kuusi ja joko saadaan muuta ruokaa kuin kinkkua. Olkaa ihan rauhassa aatto kotonanne, mutta älkää olettako, että isovanhemmat odottavat teitä luokseen silloin, kun teille sopii.
Ei loukkaannutakkaan :) helpotti kummasti kun anoppi ilmoitti, ettei jouluna tartte tulla ollenkaan, jäi kaikki aikataulujen sumpliminen pois ja hyvällä omallatunnolla voidaan olla minun vanhempieni luona koko joulu.
Jännä asia, kun poikien äitinä olen muutaman kerran kirjoittanut näihin ketjuihin, että haluamme varmaan miehen kanssa viettää joulun kahdestaan siinä vaiheessa kun ja jos pojat löytää vaimon/miehen itselleen. En ole sellainen ihminen, että haluaisin outoja ihmisiä joulupöytään ja viettämään joulua kotonamme.
Heti on satanut kymmeniä alapeukkuja ja haukkuja, kuinka minusta tulee itsekäs anoppi ja saan mädäntyä yksin vanhainkodissa, kun en halua järjestää isoa joulua perheille
No onhan se vähän ikävän kuuloista, kun sanot miniääsi oudoksi ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisi, että ne "nuoret perheet" ei loukkaantuisi, vaikka eivät olisi joulupäivänä ja tapanina tervetulleita lapsuudenkotiinsa valmiiseen pöytään. Meillä vähän vanhemmilla on myös omat toiveemme ja yksi voi olla sellainen, että saadaan rauhassa nauttia pelkästä olemisesta. Siihen ei kaivata lapsia ja lapsenlapsia hösäämään ympärille ja ihmettelemään, että vieläkö teillä on tuo kuusi ja joko saadaan muuta ruokaa kuin kinkkua. Olkaa ihan rauhassa aatto kotonanne, mutta älkää olettako, että isovanhemmat odottavat teitä luokseen silloin, kun teille sopii.
Ei loukkaannutakkaan :) helpotti kummasti kun anoppi ilmoitti, ettei jouluna tartte tulla ollenkaan, jäi kaikki aikataulujen sumpliminen pois ja hyvällä omallatunnolla voidaan olla minun vanhempieni luona koko joulu.
Jännä asia, kun poikien äitinä olen muutaman kerran kirjoittanut näihin ketjuihin, että haluamme varmaan miehen kanssa viettää joulun kahdestaan siinä vaiheessa kun ja jos pojat löytää vaimon/miehen itselleen. En ole sellainen ihminen, että haluaisin outoja ihmisiä joulupöytään ja viettämään joulua kotonamme.
Heti on satanut kymmeniä alapeukkuja ja haukkuja, kuinka minusta tulee itsekäs anoppi ja saan mädäntyä yksin vanhainkodissa, kun en halua järjestää isoa joulua perheille
No onhan se vähän ikävän kuuloista, kun sanot miniääsi oudoksi ihmiseksi.
Outo on miniä ja oudoksi jää... meidän perheessä on jo kaikki ihmiset mitä siihen tarvitaan ja joku miniä on ikuisesti ulkopuolinen ’paha’ 😂😂😂
Miten vaikeaa se on esittää kutsu niin että tervetuloa mutta ei suututa jos on muita suunnitelmia? Näin olen tehnyt aina. Hyvissä ajoin kerron meidän joulusuunnitelmista aikuisille lapsilleni ja kerron että ovat tervetulleita viettämään yhteistä joulua mikäli se heille sopii. Vaihtelevasti on jouluja vietetty, välillä kahdestaan, välillä koko isolla porukalla. Suunnitelmatkin on vaihdelleet, en ole niitä ihmisiä joiden on saatava viettää joulu aina saman kaavan mukaan vaan erilaisia kuvioita kokeillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisi, että ne "nuoret perheet" ei loukkaantuisi, vaikka eivät olisi joulupäivänä ja tapanina tervetulleita lapsuudenkotiinsa valmiiseen pöytään. Meillä vähän vanhemmilla on myös omat toiveemme ja yksi voi olla sellainen, että saadaan rauhassa nauttia pelkästä olemisesta. Siihen ei kaivata lapsia ja lapsenlapsia hösäämään ympärille ja ihmettelemään, että vieläkö teillä on tuo kuusi ja joko saadaan muuta ruokaa kuin kinkkua. Olkaa ihan rauhassa aatto kotonanne, mutta älkää olettako, että isovanhemmat odottavat teitä luokseen silloin, kun teille sopii.
Ei loukkaannutakkaan :) helpotti kummasti kun anoppi ilmoitti, ettei jouluna tartte tulla ollenkaan, jäi kaikki aikataulujen sumpliminen pois ja hyvällä omallatunnolla voidaan olla minun vanhempieni luona koko joulu.
Jännä asia, kun poikien äitinä olen muutaman kerran kirjoittanut näihin ketjuihin, että haluamme varmaan miehen kanssa viettää joulun kahdestaan siinä vaiheessa kun ja jos pojat löytää vaimon/miehen itselleen. En ole sellainen ihminen, että haluaisin outoja ihmisiä joulupöytään ja viettämään joulua kotonamme.
Heti on satanut kymmeniä alapeukkuja ja haukkuja, kuinka minusta tulee itsekäs anoppi ja saan mädäntyä yksin vanhainkodissa, kun en halua järjestää isoa joulua perheille
No onhan se vähän ikävän kuuloista, kun sanot miniääsi oudoksi ihmiseksi.
No onhan sellainen ihminen outo, joka käy kodissani vain esittäytymässä ja et näe häntä kuin pari kertaa vuodessa.
Entisajan samassa pihapiirissä asuvia miniöitä ei taida enää olla. Kyllä ainakin tuttavillani lapset asuvat toisissa kaupungeissa ja heidän puolisoitaan näkee todella harvoin. Oudoksi sellainen ihminen jää.
En ole kotitalousihminen siinä mielin, että mielessäni osaisin kuvitella hössääväni töiden sivussa isolle porukalle joulua ja kevyesti pyöräyttämällä parillekymmenelle ihmiselle ateriaa ja joulutunnelmaa. Joten kun pojat löytävät puolisot, niin toivon heidän viettävän joulut oman perheen kesken (tai sitten jos miniät haluaa ja heidän vanhemmilleen sopii) viettävät joulut miniän perheessä. Me voimme miehen kanssa lähteä vaikka reissuun jouluksi.
Tosiaan, jos isovanhemmat haluaa joulun päästä helpolla ja viettää sen kahdestaan tai vaikka kylpylässä, ollaan loukkaantuneita, kun ei odoteta lapsenlapsia ja perheitä jouluksi heille. Jos tahdotaan lapset perheineen käymään, ollaan itsekkäitä, kun vaaditaan lapsiperhettä ajelemaan pitkin maakuntia isovanhempien luokse. Isovanhemmat eivät voi voittaa missään tapauksessa. Aina teet väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisi, että ne "nuoret perheet" ei loukkaantuisi, vaikka eivät olisi joulupäivänä ja tapanina tervetulleita lapsuudenkotiinsa valmiiseen pöytään. Meillä vähän vanhemmilla on myös omat toiveemme ja yksi voi olla sellainen, että saadaan rauhassa nauttia pelkästä olemisesta. Siihen ei kaivata lapsia ja lapsenlapsia hösäämään ympärille ja ihmettelemään, että vieläkö teillä on tuo kuusi ja joko saadaan muuta ruokaa kuin kinkkua. Olkaa ihan rauhassa aatto kotonanne, mutta älkää olettako, että isovanhemmat odottavat teitä luokseen silloin, kun teille sopii.
Ei loukkaannutakkaan :) helpotti kummasti kun anoppi ilmoitti, ettei jouluna tartte tulla ollenkaan, jäi kaikki aikataulujen sumpliminen pois ja hyvällä omallatunnolla voidaan olla minun vanhempieni luona koko joulu.
Jännä asia, kun poikien äitinä olen muutaman kerran kirjoittanut näihin ketjuihin, että haluamme varmaan miehen kanssa viettää joulun kahdestaan siinä vaiheessa kun ja jos pojat löytää vaimon/miehen itselleen. En ole sellainen ihminen, että haluaisin outoja ihmisiä joulupöytään ja viettämään joulua kotonamme.
Heti on satanut kymmeniä alapeukkuja ja haukkuja, kuinka minusta tulee itsekäs anoppi ja saan mädäntyä yksin vanhainkodissa, kun en halua järjestää isoa joulua perheille
No onhan se vähän ikävän kuuloista, kun sanot miniääsi oudoksi ihmiseksi.
No onhan sellainen ihminen outo, joka käy kodissani vain esittäytymässä ja et näe häntä kuin pari kertaa vuodessa.
Entisajan samassa pihapiirissä asuvia miniöitä ei taida enää olla. Kyllä ainakin tuttavillani lapset asuvat toisissa kaupungeissa ja heidän puolisoitaan näkee todella harvoin. Oudoksi sellainen ihminen jää.
En ole kotitalousihminen siinä mielin, että mielessäni osaisin kuvitella hössääväni töiden sivussa isolle porukalle joulua ja kevyesti pyöräyttämällä parillekymmenelle ihmiselle ateriaa ja joulutunnelmaa. Joten kun pojat löytävät puolisot, niin toivon heidän viettävän joulut oman perheen kesken (tai sitten jos miniät haluaa ja heidän vanhemmilleen sopii) viettävät joulut miniän perheessä. Me voimme miehen kanssa lähteä vaikka reissuun jouluksi.
Tosiaan, jos isovanhemmat haluaa joulun päästä helpolla ja viettää sen kahdestaan tai vaikka kylpylässä, ollaan loukkaantuneita, kun ei odoteta lapsenlapsia ja perheitä jouluksi heille. Jos tahdotaan lapset perheineen käymään, ollaan itsekkäitä, kun vaaditaan lapsiperhettä ajelemaan pitkin maakuntia isovanhempien luokse. Isovanhemmat eivät voi voittaa missään tapauksessa. Aina teet väärin.
Täytyy sanoa, että olen onnellinen että anoppini halusi tutustua minuun ja tykkää siitä kun saavumme hänen luokseen. Ei tultu jäätyä vieraaksi, mitä todellakin olisi tapahtunut, jos hän olisi suhtautunut yhtä kylmästi. Luuletko ettei miniää jännitä tilanne? Ensimmäisellä kerralla kun tapasin anopin ja apen, oli lähellä etten kääntynyt kannoillani, niin paljon jännitti.
Luonnollisesti hänen taloonsa ei mennä noin vain, vaikka sanookin että aina ollaan tervetulleita. Ja autan kodin töissä, en ole mikään hotellivieras.
Joka joulu kysytään, tullaanhan ja leikitään lastenlasten kanssa. Ymmärtää, että ei elämäntilanteen vuoksi voida auttaa heidä niin useasti kuin tarvetta olisi.
Jos hän olisi ottanut asenteen, että läsnäoloni olisi rasite, kunnioittaisin hänen tunteitaan ja en kävisi siellä. Mutta koska hän halusi tutustua, aina tavatessamme juttu luistaa ja olen auttanut talonasioissa aina parhaani mukaan, rohkaisenkin kertomaan jos tarvitsee jossain apua enkä huomaa auttaa tai kysyä apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisi, että ne "nuoret perheet" ei loukkaantuisi, vaikka eivät olisi joulupäivänä ja tapanina tervetulleita lapsuudenkotiinsa valmiiseen pöytään. Meillä vähän vanhemmilla on myös omat toiveemme ja yksi voi olla sellainen, että saadaan rauhassa nauttia pelkästä olemisesta. Siihen ei kaivata lapsia ja lapsenlapsia hösäämään ympärille ja ihmettelemään, että vieläkö teillä on tuo kuusi ja joko saadaan muuta ruokaa kuin kinkkua. Olkaa ihan rauhassa aatto kotonanne, mutta älkää olettako, että isovanhemmat odottavat teitä luokseen silloin, kun teille sopii.
Ei loukkaannutakkaan :) helpotti kummasti kun anoppi ilmoitti, ettei jouluna tartte tulla ollenkaan, jäi kaikki aikataulujen sumpliminen pois ja hyvällä omallatunnolla voidaan olla minun vanhempieni luona koko joulu.
Jännä asia, kun poikien äitinä olen muutaman kerran kirjoittanut näihin ketjuihin, että haluamme varmaan miehen kanssa viettää joulun kahdestaan siinä vaiheessa kun ja jos pojat löytää vaimon/miehen itselleen. En ole sellainen ihminen, että haluaisin outoja ihmisiä joulupöytään ja viettämään joulua kotonamme.
Heti on satanut kymmeniä alapeukkuja ja haukkuja, kuinka minusta tulee itsekäs anoppi ja saan mädäntyä yksin vanhainkodissa, kun en halua järjestää isoa joulua perheille
No onhan se vähän ikävän kuuloista, kun sanot miniääsi oudoksi ihmiseksi.
No onhan sellainen ihminen outo, joka käy kodissani vain esittäytymässä ja et näe häntä kuin pari kertaa vuodessa.
Entisajan samassa pihapiirissä asuvia miniöitä ei taida enää olla. Kyllä ainakin tuttavillani lapset asuvat toisissa kaupungeissa ja heidän puolisoitaan näkee todella harvoin. Oudoksi sellainen ihminen jää.
En ole kotitalousihminen siinä mielin, että mielessäni osaisin kuvitella hössääväni töiden sivussa isolle porukalle joulua ja kevyesti pyöräyttämällä parillekymmenelle ihmiselle ateriaa ja joulutunnelmaa. Joten kun pojat löytävät puolisot, niin toivon heidän viettävän joulut oman perheen kesken (tai sitten jos miniät haluaa ja heidän vanhemmilleen sopii) viettävät joulut miniän perheessä. Me voimme miehen kanssa lähteä vaikka reissuun jouluksi.
Tosiaan, jos isovanhemmat haluaa joulun päästä helpolla ja viettää sen kahdestaan tai vaikka kylpylässä, ollaan loukkaantuneita, kun ei odoteta lapsenlapsia ja perheitä jouluksi heille. Jos tahdotaan lapset perheineen käymään, ollaan itsekkäitä, kun vaaditaan lapsiperhettä ajelemaan pitkin maakuntia isovanhempien luokse. Isovanhemmat eivät voi voittaa missään tapauksessa. Aina teet väärin.
Täytyy sanoa, että olen onnellinen että anoppini halusi tutustua minuun ja tykkää siitä kun saavumme hänen luokseen. Ei tultu jäätyä vieraaksi, mitä todellakin olisi tapahtunut, jos hän olisi suhtautunut yhtä kylmästi. Luuletko ettei miniää jännitä tilanne? Ensimmäisellä kerralla kun tapasin anopin ja apen, oli lähellä etten kääntynyt kannoillani, niin paljon jännitti.
Luonnollisesti hänen taloonsa ei mennä noin vain, vaikka sanookin että aina ollaan tervetulleita. Ja autan kodin töissä, en ole mikään hotellivieras.
Joka joulu kysytään, tullaanhan ja leikitään lastenlasten kanssa. Ymmärtää, että ei elämäntilanteen vuoksi voida auttaa heidä niin useasti kuin tarvetta olisi.
Jos hän olisi ottanut asenteen, että läsnäoloni olisi rasite, kunnioittaisin hänen tunteitaan ja en kävisi siellä. Mutta koska hän halusi tutustua, aina tavatessamme juttu luistaa ja olen auttanut talonasioissa aina parhaani mukaan, rohkaisenkin kertomaan jos tarvitsee jossain apua enkä huomaa auttaa tai kysyä apua.
Anoppini asuu 400km päässä, joten en ole kyllä häntä usein nähnyt. En edes tunne häntä periaatteessa. Kun menemme heille, niin kyllä tunnen itseni vieraaksi heidän kodissaan. Se, että olen nainut hänen poikansa, ei tee meistä läheisiä. Siihen vaaditaan enemmän tapaamisia ja tutustumista. Käymme mieheni kodissa keskimäärin kerran vuodessa (emme jouluna, koska emme halua lähteä jouluruuhkaan matkustamaan), joten hankala siinä on kovin lämmintä suhdetta luoda, vaikka anoppi ihan kiva onkin.
Suomi on vapaa maa jossa saa suuttua mistä haluaa.