Lainaa vain

Lapseni on 14v. Olen alkanut nyt jo suremaan, kun muuttaa kotoa pois joskus. Aika kiitää niin vauhdilla ja pelkään sen ajan olevan käsillä hetkessä. Onhan tässä nyt vielä joitakin vuosia, kun asuu kotona. Mutta, nyt jo nyyhkin itseni uneen iltaisin. Ja kyllä, järjellä ymmärrän, että lapsi on lainaa, aikuistuu jne. Silti, tuntuu niin surulliselta;(
Onko kellään muulla tälläisiä tuntemuksia? Ja ilkeilijöille, en ole kasvattanut mitään peräkammarin lasta, enkä näytä tätä tuskaani suoraan lapselle.