Kilttinaisen pikkujouluilta (lauantai-illan jatkotarina!)

Kilttinainen istui satiinisella päiväpeitteellään puhelin kädessään ja huokaisi syvään. Kello oli jo puoli kuusi, ja hänen olisi pian ryhdyttävä valmistautumaan illan pikkujouluihin. Kilttinainen oli aamupäivällä laittanut itselleen pitkän kaavan mukaan mannermaista aamupalaa, käynyt pitkällä lenkillä huurteisessa metsässä ja nauttinut lämpimästä, kuohuvasta vaahtokylvystä. Kylvystyä noustuaan kilttinainen kietoutui vaaleanpunaiseen kylpytakkiin, voiteli ihonsa mustikantuoksuisella voiteella ja istahti sängylleen miettimään.

Anneli, kilttinaisen läheisin työkaveri, oli lähettänyt hänelle tekstiviestiä ja varmistanut, olihan kilttinainen tulossa pikkujouluihin. Itse asiassa kilttinaisesta tuntui, että hän ei olisi halunnut lähteä. Kilttinaisen miesasiat olivat jo muutaman vuoden olleet retuperällä, eikä ajatus taas yhdestä baari-illasta houkuttanut kilttinaista sillä hetkellä ollenkaan. Kilttinainen silitteli sileää säärtään ja tuumi, että voisi miesten huomionosoitusten vastaanottamisen sijasta aivan yhtä hyvin viettää illan makoillen sohvallaan ja silitellen kissaansa.

Mutta mentävä oli, koska hän oli Annelille tullut luvanneeksi. Kilttinainen nousi huokaisten sängyltään ja avasi vaatekaappinsa oven. Hän valitsi päälleen aniliininpunaisen, yhteensopivan pitsisen alusvaatesetin, hopeanhohtoiset sukkahousut ja mekon, jossa ikään kuin kimmelsi pieniä kirkkaita tähtiä. Kilttinainen suki kiiltävät hiuksensa viuhkaksi olkapäilleen ja tunsi olevansa tavanomaiseen harmaaseen arkilookkiinsa nähden sangen viehättävän oloinen.

Meikattuaan kilttinainen pukeutui muhkeaan talvitakkiinsa, sujautti jalkansa pitkävartisiin saapikkaisiin ja tunki omaisuutensa pieneen timanteilla koristeltuun laukkuun. Hän soitti taksin ja meni pihalle odottelemaan. Rappukäytävässä hän kohtasi Putkosen, komannessa kerroksessa asuvan ujon, naisettoman kilttimiehen. Kilttinaisen nähdessään Putkonen meni aivan punaiseksi ja käänsi katseensa seinään. Kilttinainen tervehti ystävällisesti Putkosta, sillä hän oli pikkujouluihin valmistautuessaan tulvahtanut täyteen aivan odottamatonta joulumieltä. Putkonen mumisi jotain epäselvää vastaukseksi ja ulko-ovesta astuessaan kilttinainen huomasi, että Putkonen oli pysähtynyt rappukäytävässä niille sijoilleen, ja jäänyt tuijottamaan hänen peräänsä.

Taksi lipui hitaasti keskustan liikenneruukassa kirkkaiden valojen keskellä. Yksinäisyys valtasi kilttinaisen sielun ja hän pohti, oliko lähteminen ollut sittenkään hyvä idea. Kotiin ei vaan enää kehtaisi palata... Sitten taksi jo pysähtyikin pikkujoulupaikan edustalle, ja kilttinainen joutui kapuamaan lämpimältä paikaltaan ulos räntäiseen viimaan.

Päästyään sisälle ja maksettuaan suolaisen hinnan narikasta kilttinainen näki Annelin, jolla vaikutti olevan jo melkoinen vauhti päällä. Annelin kanssa samassa pöydässä istuivat Masa, yllätyksellinen ja komea jännämies jonka revitty paita paljasti pullistelivat, suuriksi pumpatut hauikset, sekä Tuomo, ujo kyyryselkäinen kilttimies jonka kilttinainen ei vielä koskaan ollut kuullut sanovan sanaakaan. Kilttinaisen nähdessään Anneli päästi pienen kiljahduksen ja riensi halaamaan tätä. Anneli talutti kilttinaisen pöytään. Istuutuessaan alas kilttinainen näki, kuinka Make kumosi kasuaalisti vodkashotin kurkkuunsa, tarkkaillen kilttinaista silmät pieninä viiruina, ja Tuomo istui hipihiljaa naama peruslukemilla tuijottaen puolillaan olevaa kaljatuoppiaan.

Kilttinainen huokaisi hiljaa. Tästä tulisi pitkä ilta.