Naurettavin asia, josta sinulle on suututtu?

Sain miehen kiinni toiselle naiselle viestittelystä - sopivat tapaamista siinä.

Mies suuttui ja haukkui minua että urkin salaisuuksia vaikka itse oli jättänyt kännissä kannetavan tietokoneen sohvalle ja näytön auki ja siinä oli Messengerin keskustelu esillä.

Mihin minä olisin silmäni pistänyt kun siivosin olohuonetta?

Arvatkaa onko nyt eksä?

Asiakas suuttui mulle, kun eräässä taittamassani kuvastossa oli virheitä. Sanoin, että olen laittanut siihen heidän antamat tiedot ja oikolukenut moneen kertaan. Noh, tämä sähköalan insinööriasiakkaani intti että mun, graafikon, olisi itse pitänyt älytä että aineistossa voi olla virheitä ja korjata ne... 

Kaveri suuttui, kun en kyydistä noustessa lähtenyt kävelemään yhtä matkaa vaan lähdin yksin kiireellä kotiin. Mulle iski ripuli. :p

Äitini suuttui, kun joutui syömään puolestani jäätelön, jolle olin allerginen.

Tuntuu et nää pienistä suuttujat on ihan oma ihmistyyppinsä. Asia kuin asia saa näkemään punaista. Eniten mulla hävettää ne ihmiset, jotka julkisilla paikoilla raivoavat pienistä asioista läheisilleen.

Perheenäiti suuttui, kun perheen uimapuvut unohtuivat muovipussissa kylpylähotelliin. Läpsäisi vihaisena lasta tämän jälkeen.

Työkaveri (ei pomoni) ärsyyntyi kun en suostunut siihen, että tekemästäni työstä olisi nypitty rusinat pullasta ja pidetty sitä koko työyhteisön ansiona. Jos jotain teen, niin oman nimeni siihen alle laitan.

Lapseni mummo on helposti loukkaantuva. Yksi kerta oli, kun olin menossa kotipaikkakunnalle käymään vauvan kanssa kaksin, mies oli töissä. Asuimme omilla vanhemmillani sen ajan. Mummo oli useaan kertaan sanonut, että tulee tapaamaan vauvaa ja minua vanhempieni luokse, koska hänellä oli auto, minulla ei sitä käytössä ollut. No häntä ei alkanut näkymään eikä vastannut yhteydenottoihini. Lopulta tuli viesti, ettei ole tulossa. No ok. Mieheltä kuulin myöhemmin, että oli suuttunut kun en ollut vauvaa tuonut hänen luokseen. Vaikka oli monta kertaa minulle sanonut, että hän tulee vauvaa tapaamaan autolla ettei minun tarvitse kävellä tuntia suuntaansa vaunujen kanssa. Pitäs vissiin osata arvata toisten ajatukset:D

Toi ettei voi jättää uutta osoitetta kaatuu kyllä omaan nilkkaan. Meille on tullut edellisten asukkaiden postia silloin tällöin jo toista vuotta. Kiltisti käännetään eteenpäin heidän uuteen osoitteeseen.

Taksiin oksentaminen.

Vierailija kirjoitti:

Äitini suuttui, kun joutui syömään puolestani jäätelön, jolle olin allerginen.

Nämä on oikeasti outoja, kun eihän kenenkään olisi pakko syödä jotain mistä ei tykkää. Roskiskin on olemassa.

Mua harmitti pienenä pikkusiskon annoskateus kun äiti pakotti mut aina joustamaan, että saatiin pikkusiskon ulina loppumaan. Olin esim. valinnut lakritsijäätelön ja pikkusisko mansikkajäätelön, kun jäätelöt saatiin käteen ja hän näki minun jäätelön niin päätti että hän haluaakin sen. Tiedän että on naurettavaa mua sieppasi ja harmitti tosi paljon.

Tai ravintolassa pikkusisko halusi ruokajuomaksi maitoa, mutta kun näki minun jääveden jossa oli jäämurskaa niin halusikin sen. Minulle ei voinut tilata uutta jäävettä kun ei juoksuteta tarjoilijoita. Söin juomatta mitään, mutta näinkin pieni asia harmitti suunnattomasti, vaikka olin isosisko olin lapsi.

Anoppi suuttuu jos en syö jotain hänen tarjoamaansa pullaa ja käytännössä pakottaa siihen. Viimeksi kun käytiin siellä oli ruoaksi lättyjä ja mansikkahilloa eli makeaa pääruoaksi. Tämän jälkeen join kahvin ja söin keksin, ja tästä tunnin, puolentoista jälkeen oli vasta kunnon kahvipöytä, jossa oli ajankohdan myöhäisyyden takia tarjolla limsaa ja makeita herkkuja. Söin pullan ja sen jälkeen oli sellainen olo etten pysty syömään enää mitään makeaa, mutta kohteliaisuuden vuoksi otin palan makeaa kuorrutettua levypiirakkaa. Sen jälkeen olin done, mutta tämähän ei käynyt anopille, vaan hän rupesi tuputtamaan sikapossua. Siis valtavaa ällömakeaa ja rasvaista leivonnaista jonka olisin syönyt muulloin mielihyvin mutta nyt en millään pystynyt. Kieltäytyminen ei kuitenkaan käynyt mutta onnistuin järjestämään niin että jouduin syömään vain puoliskan, anoppi puolitti sikapossun nii että toinen puoli oli huomattavasti isompi ja työnsi minulle. Kun olin saanut tuon syötyä ja oli pari minuuttia juteltu pöytäseurueen kesken, anoppi nousi pöydästä ja painui hakemaan pakasteesta jäätelöpuikot ja tuli heiluttelemaan niitä suoraan naamani eteen. Taas oli pakko syödä ja sen jälkeen vielä kysyi minulta erikseen että eikö ollut hyvää. En tajua tällaista valtataistelua. Kun olin kahvitusvaiheessa syönyt pullani ja piirakat kieltäydyin ystävällisesti ja kohteliaasti munkista. Mielestäni tämän pitäisi emännän hyväksyä.

Pyysin velkojani takaisin. ”Kaverini” oli melkein vuoden mulle 50 e velkaa ja joka kuukausi pyysin sitä takaisin ja aina siirsi sitä seuraavalle kuulle. Lopulta en enää jaksanut olla kiltti vaan vaadin rahaa tililleni tiettynä päivämääränä tai ottaisin järeämmät aseet käyttöön. Raha ilmestyi tililleni mutta 10 v ”ystävyytemme” päättyi siihen. Kai mä olin niin hirveä ihminen kun vaadin omiani takaisin. No, eipä jäänyt tuota ihmistä ikävä ja sen opin etten enää koskaan lainaa senttiäkää kenellekkään.

En ollut tietoinen erään naisehenkilön iästä.

Suuttui siitä.

Liittyy siihen, että hän on ilmeisesti noin vuoden nuorempi kuin itse olen ja se olisi jostain syystä pitänyt olla selvillä.

En ollut edes ajatellut asiaa.

Hän ei ole vieläkään leppynyt ja tästä on jo aikaa.

ex tyttöystäväni sanoi että hän näyttää eräässä kuvassa ihan apinalta. sanoin että niin muuten näytät, suuttui ja löi avokämmenellä poskelle. ei olisi saanut kuulemma sanoa, suuttui myös kun sanoin että sulla alkaa olla vatsamakkaroita että rupee käymään kuntosalilla, se oli kans loukkaus jota ei saisi kuulemma sanoa naiselle

Ala-asteella liikuntatunnin jälkeen kerroin meneväni suihkuun. Samassa pukuhuoneen ovi rävähtää auki ja eräs ärsyttävä tyttö kysyy: "mitä te puhuitte musta?" Ja kun kaikki muut hölmistyneinä kielsimme, hän alkoi inttäen luetella nimensä kirjaimia. Että jaahas.

Samainen tyttö kimpaantui, kun en heti syönyt saamaani karkkia. Hän avasi sen, tunki suuhuni ja teki kaverilistan, johon hän laittoi nimenä viimeiseksi. Sitten hän näytti sen minulle, ja sanoi: "sun ei edes kuuluisi olla täällä".

Vanhempana tämä tyttö rauhoittui, mutta oli aikamoinen riesa sitä ennen :D

Tää on musta aika hyvä.

Yks kaveri löysi netistä kundikaverin aikana jolloin se oli uutta ja sitä häpeiltiin. Mä olin onnellinen suhteessani, se ei niinkään, vaan tyyliin "kunhan nyt ollaan". Se alkoi kartella mua eikä vastannut puhelimeen. Yhteiseltä kaverilta kysyin tietääkö se mikä tätä Ninaa riivaa. Ei tiennyt. Unohdin koko Ninan, ei se mua niin paljon kiinnostanut.

Oletin että se on kateellinen. Mitään riitaa ei ollut.

Sitten päätimme mennä naimisiin. Vieraslistaa mietittäessä muistin vielä kerran Ninan. Se oli sentään ollut paikalla, kun oltiin miehen kanssa tavattu. Soitin ja kerroin sille iloisen uutiseni. Se kuulosti suorastaan paheksuvalta ja toisteli vain ivallisesti että hän on kyllä todella hämmästynyt (ööö, 5 vuotta yhdessä ollut kihlautunut avopari aikoo naimisiin...)

Silloin päätin että nyt saa olla koko Nina.

Kaikkia jotka olisi tahtonut kutsua häihin ei voinut, ja joidenkin ihmisten kohdalla mietittiin tosi tarkkaan. Mutta Nina ei (tietenkään) ollut edes harkinnassa. Myöhemmin tää yhteinen kaveri kertoi, että Nina oli odottanut pääsevänsä meidän häihin, ja oli nyt sitten pannut loukkaantuneena välit muhun kokonaan poikki!!

Good riddance! En paremmin sano.

Mulla oli viikonloppuna tanssikurssi, jota olin odottanut kovasti. Mies ilmoitti, että hänen vanhempansa tulevat kahville la. Sanoin että kiva, saatte jutella rauhassa omianne, mähän olen juuri silloin tanssikurssillani, kuten tiedät.

Kun palasin onnellisena kurssiltani, mies ilmoitti mulle naama pitkänä, että ne oli ihmeissään kun mä en ollut kotona. Hyvä tuuleni oli tiessään, ja muistutin että sähän tiesit että mä en ole kotona, sun asia kertoa se. Joo, mutta kyllä ne silti toivoi...

Arrggghh!! Ettäkö olisin jättänyt menemättä rakkaaseen harrastukseeni kurssille joka pidetään vain 3 kertaa vuodessa siksi, että tylsät appivanhemmat päättävät ängetä itsensä meille juuri kun mä EN ole kotona??

He ovat sitä tyyppiä, joille muut ihmiset ovat olemassa vain täyttääkseen heidän oikkujaan. Vihaisin olin kuitenkin miehelleni, jolla ei ollut sen vertaa munaa, että olisi tehnyt selväksi vaikka rautalankamallilla, että oma oli valintanne kun tulitte aikaan jolloin vaimollani oli menoa.

Munaton mies on nyt ex, appivanhemmat ei esiinny enää edes painajaisissa.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella liikuntatunnin jälkeen kerroin meneväni suihkuun. Samassa pukuhuoneen ovi rävähtää auki ja eräs ärsyttävä tyttö kysyy: "mitä te puhuitte musta?" Ja kun kaikki muut hölmistyneinä kielsimme, hän alkoi inttäen luetella nimensä kirjaimia. Että jaahas.

Samainen tyttö kimpaantui, kun en heti syönyt saamaani karkkia. Hän avasi sen, tunki suuhuni ja teki kaverilistan, johon hän laittoi nimenä viimeiseksi. Sitten hän näytti sen minulle, ja sanoi: "sun ei edes kuuluisi olla täällä".

Vanhempana tämä tyttö rauhoittui, mutta oli aikamoinen riesa sitä ennen :D

En tajunnut tästä mitään.

Työkaveri suuttui siitä, että olin eri mieltä eräästä asiasta hänen kanssaan. Olin ollut monesta muustakin asiasta eri mieltä aiemmin, mutta en ollut sitä maininnut sen kummemmin juuri siksi että riitaa ei tulisi. Tämä ei ollut edes mikään työasia, vaan ihan yleinen asia ja kun kerroin mielipiteeni, hän ei ole puhunut minulle sen koommin. Ei voi oikein ymmärtää tätä.