Lue keskustelun säännöt.
2- ja 4-vuotiaat oksennustaudissa 3 pvää ja pyysin anopilta apua
29.11.2017 |
Olen lapsien kanssa yksin (mies työmatkalla ulkomailla) ja lapset kolmatta päivää oksennustaudissa. Soitin 1 km päässä asuvalle anopille ja hän oli kovin empaattinen. Kysyi kuinka voisi meitä auttaa. Kysyin voisiko hakea kaupasta (500m) vaikka mehujäätelöä ja mustikkakeittoa lapsille.
Pahoitteli että voivoi kun on niin kiire (eläkeläinen) kun pitää käydä ostamassa jouluöahjoja ja illallakin on kaverin kanssa kahvittelua.
Saan toki mustikkakeiton ja mehujään kauppakassipalvelusta itsekin huomiseksi mutta vähän jäi tympeä maku. Miksi edes kysyi. Mikähän apu olisi ollut tarpeeksi vaivatonta?
Ostokset olisi voinut jättää ulko-ovelle ilman tartuntavaaraa.
Onko muilla yhtä välinpitämättömiä isovanhempia?
Kommentit (37)
Ei, meilla anoppi änki puoliväkisin tuomaan ruokaa meille kun lapsi oli oksennustaudissa kun kuvitteli etten osaa arvioida koska lapsi pitäisi viedä sairaalaan kuivumisen takia.
Oli siis täysin vakuuttunut että lapsi makaa henkitoreissaan sängyssä ja me vanhemmat vain katsomme vieressä ja hänen täytyy tulla pelastamaan lapsi.
Oli ihan yllättynyt kun lapsi oli kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, oli kyllä ikävää käytöstä anopilta. Ärsyttävää tuollainen "miten voin auttaa" -> "ai no en kyllä mitenkään voi TUOLLA tavalla auttaa". Pyyntösi oli hyvin kohtuullinen, etenkin kun hän itse tarjoutui.
Oletin otsikosta että olisit pyytänyt anoppia teille, mutta etpäs siis ollutkaan. On kyllä tosi nihkeä muija jos ei viitsi käydä teille kaupassa. Se on ihan ymmärrettävää että tautia ei halua, mutta tosiaan, miten se sitten ajatteli auttaa jos ei viitsi edes kaupassa käydä. Jos se laittais vaikka whatsapin kautta kivan kuvan, mitä shoppaili kaupungilta!
Jos anoppi joskus pyytää apua, niin sanot hänelle ihan yhtä pöljiä syitä olla auttamatta.
"En ehdi nyt, kun on tulossa hullut päivät, sokoksen alet, black friday etc / Minna tulossa kahville viikonloppuna ja ajattelin leipoa jo valmiiksi / käyn vain pikaisesti ostamassa kahvia..."
Muista olla vaivaamatta anoppia enää, jos on kerta hänellä prioriteetit noin hienosti kohdillaan. Ei tule paha mieli-
Jotenkin en jaksa uskoa, että aloitus on edes totta.
Itselläni on kuusi lastenlasta, ja aina olen auttanut, kun tarvetta on ollut. Vaikka kaikki lapset ovat jo koululaisia, toimin edelleen muutaman kerran viikossa "iltapäiväkerhona" alakouluikäisille ja muutamia kuljetan säännöllisesti harrastuksiin. Sairaustapauksissa autan tietysti myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan todellisuutta, valitettavasti.
Nyt laittelee tekstareita, että toivottavasti pärjäätte.
Voi pee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin jo tulossa vastamaan otsikon perusteella että ei kai anoppi voi teille tulla kun sairastuu itsekin. Mutta kyse olikin vain kaupassa käynnistä joten aika tympeä akka kun ei voinut auttaa. Olisi kerrankin ollut apu tarpeen!
Olimme kerran koko perhe 2+2 rajussa yrjötaudissa ja oli kyllä ihan helvettiä. Kaikesta sitä selviää kun on pakko. Onneksi oli edes 2 vessaa...
Vierailija kirjoitti:
Ja varsinkin kun oli kaupoissa käymässä muutenkin..argh.
Tässä kurjuudessa taas kulminoituu tämä suomalainen "jokainen pärjätköön omillaan".
Minä hakisin naapurillekin kaupasta ilomielin varsinkin jos pienet lapset sairaana. Joo en ymmärrä.
Ap
Hakisin minäkin, mutta en kyllä mitenkään ilomielin, mutta siis samalla, kun kävisin itsekin kaupassa. Joka nyt pännii joka tapauksessa, kun ei ihan lähellä ole kauppaa ja kävellen joudun viipottamaan.
Mutta ihme auttaja sulla kyllä siellä on, ei voi tajuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en jaksa uskoa, että aloitus on edes totta.
Itselläni on kuusi lastenlasta, ja aina olen auttanut, kun tarvetta on ollut. Vaikka kaikki lapset ovat jo koululaisia, toimin edelleen muutaman kerran viikossa "iltapäiväkerhona" alakouluikäisille ja muutamia kuljetan säännöllisesti harrastuksiin. Sairaustapauksissa autan tietysti myös.
Täälläkin kokemus että jos ei tarvii just sellaista apua mikä rouvaa huvittais niin mitään muutakaan ei tipu (pientäkään).
Eipä sit oo tarvittu ja sen näkee jo siitä että lasta ri vois vähempää kiinnostaa, ollaan siis muuten tekemisissä mutta esim lasta ei pyydetä hoitamaan kun mitään muuta ei tekis ja kerran kun muuta pyydettiin niin seurauksena mulla oli kuulemma puhjennut masennus (ilmeisesti oli niin röyhkeä pyyntö että täydyin olla masentunut) (aikaa ois mennyt ehkä 5min ja ois vaatinut vaan puhumista)
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en jaksa uskoa, että aloitus on edes totta.
Itselläni on kuusi lastenlasta, ja aina olen auttanut, kun tarvetta on ollut. Vaikka kaikki lapset ovat jo koululaisia, toimin edelleen muutaman kerran viikossa "iltapäiväkerhona" alakouluikäisille ja muutamia kuljetan säännöllisesti harrastuksiin. Sairaustapauksissa autan tietysti myös.
Kyllä tällaisia mummoja ja pappoja valitettavasti on aika paljonkin. Myös meillä. Mutta hienoa lukea, että on myös kaltaisiasi ihania mummoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on helppo uskoa tämä, ona äitini voisi tehdä juuri jotain ap:n anopin kaltaista eli tarjoudutaan tekemään jotain tai auttamaan, mutta tarjous ei ikinä toteudu. Jotenkin ajattelin niin, että tarjoutunalla auttamaan ne hyvepisteet ropisevat äitini tilille ja hän saa hyvän mielen siitä, kun on jalomielisesti lupautunut tekemään jotain. Ei siinä euforiassa enää muista tai tarvitse enää toteuttaa lupaustaan.
Saatko keltään tutulta apua, vaikka sitten naapurilta? Mä uskon että aika moni muu on valmis auttamaan kipeitä lapsia. Mutta että ei oma mummo, se on kyllä erikoista. Älä vastaa sen viesteihin, saa vähän pohdiskeltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en jaksa uskoa, että aloitus on edes totta.
Itselläni on kuusi lastenlasta, ja aina olen auttanut, kun tarvetta on ollut. Vaikka kaikki lapset ovat jo koululaisia, toimin edelleen muutaman kerran viikossa "iltapäiväkerhona" alakouluikäisille ja muutamia kuljetan säännöllisesti harrastuksiin. Sairaustapauksissa autan tietysti myös.
Olet siis yllättynyt etteivät kaikki ole niinkuin sinä?
Kyllä tuollaisia isovanhempia on. Itse pyydän tosi harvoin lapsen kanssa apua, nykyään en isovanhemmilta ollenkaan. Lapsen ollessa n nelivuotias kysyin, voisiko hän olla isovanhemmilla päivän pari hoidossa reissuni ajan. En ollut ollut missään lapsen syntymän jälkeen töitä lukuunottamatta. No ei, kun on mökillekin tulossa vieraita. Siis mitä ihmettä? Tuosta ymmärsin ettei kannata kysyä. Kovasti kuitenkin ovat pyytäneet käymään jne ja aikamme käytiinkin kylässä. Sitten kun mennään kylään, tuijottavat teeveetä eivätkä tee mitään lapsen kanssa. En kunnolla ymmärrä tällaista että ajatuksen ja sanojen tasoilla ollaan niin tärkeitä, mutta teoissa ei.
No on sulla kyllä anoppi. Oma anoppi tuo kyllä ruoat ovelle, vaikkei pyytäisikään, kun kuulee, että ollaan sairaana. Toi silloinkin, kun oli iso remontti menossa ja tiesi, että meillä oli kiirettä sen ja lasten hoidon kanssa. Jäi vielä monesti vapaaehtoisesti vahtimaan pienintä lasta, että saatiin hetken aikaa tehokkaammin tehtyä hommia. Appi autteli remontissa ja kävi miehen kanssa ostamassa tarpeita - taisi maksaakin osan. Omat vanhemmat asuvat sen verran kaukana, että onneksi appivanhemmat ovat luonteeltaan avuliaita ja anteliaita.
Vierailija kirjoitti:
Ei, meilla anoppi änki puoliväkisin tuomaan ruokaa meille kun lapsi oli oksennustaudissa kun kuvitteli etten osaa arvioida koska lapsi pitäisi viedä sairaalaan kuivumisen takia.
Oli siis täysin vakuuttunut että lapsi makaa henkitoreissaan sängyssä ja me vanhemmat vain katsomme vieressä ja hänen täytyy tulla pelastamaan lapsi.
Oli ihan yllättynyt kun lapsi oli kunnossa.
Meillä menisi myös näin. Jos tarvitsen apua, soitan kavereille, heiltä saa sellaista apua kum toivoo. Sukulaiset joko eivät auta, tai sitten auttavat täysin omien mielikuvien varassa, haluten vain "loistaa" suurena auttajana.
Mun anoppi on joskus kaivanut meidän paperipinosta laskunkin ja ottanut mukaansa että maksaa. Saimme tietää vasta jälkikäteen, kun oli sukulaisille kertonut kuinka auttaa meitä rahavaikeuksissamme. Emme itse ilmeisesti ole edes tietoisia laskunmaksuvaikeuksistamme?
Asuessamme ulkomailla olin tulossa lasteni kanssa Suomessa käymään koska ystäväni meni naimisiin ja autoin häissä.
Tämä ajankohta oli hyvin tiedossa. Viivyin kaksi viikkoa ja olimme olleet pois maasta useita kuukausia eivätkä isovanhemmat olleet siis nähneet lapsiamme pitkään aikaan.
No mitä he tekivät? Lähtivät itse ulkomaille kun minä saavuin Suomeen..
hääpäivänä ottivat sitten lapset kyllä mutta muuten ei juurikaan auttaneet..
Mun anoppi on joskus kaivanut meidän paperipinosta laskunkin ja ottanut mukaansa että maksaa. Saimme tietää vasta jälkikäteen, kun oli sukulaisille kertonut kuinka auttaa meitä rahavaikeuksissamme. Emme itse ilmeisesti ole edes tietoisia laskunmaksuvaikeuksistamme?[/quote]
Ei helv...:-D
Ai jeevana! Minä en malttais olla kostamatta joskus ja tekemättä samanlaista temppua. Huh huh, mitä toisten päässä välilillä kiertääkään.
Ja varsinkin kun oli kaupoissa käymässä muutenkin..argh.
Tässä kurjuudessa taas kulminoituu tämä suomalainen "jokainen pärjätköön omillaan".
Minä hakisin naapurillekin kaupasta ilomielin varsinkin jos pienet lapset sairaana. Joo en ymmärrä.
Ap