Mua hävettää. Synnytyksestä kolme viikkoa ja haluaisin seksiä

Mä panin mun miestä puoliväkisin tasan viikko synnytyksestä. Teki mieli. Mitä noloa siinä on?

Pöyristyttävää.

Ei mitään hävettävää. Minua ainakin panetti ihan perkuleesti tuossa vaiheessa. Seksiä oli alta kaksi viikkoa synnytyksestä.

Mitä mieltä vaimosi on asiasta?

Kehosi haluaa laittaa alulle uutta vauvelia.

Alapeukku sille, että häpeät, ei sille, että haluat.

Niin? Me aloitettiin yhdynnät noin 2 viikon päästä sektioista, molemmilla kerroilla. Kun kotiuduin, annoin miehelle suuseksiä. Omasta halustani, jos jotakuta kiinnostaa. Lapset on tullut kyllä hoidettua, enkä usko että ovat kärsineet siitä että en/emme puoleen tuntiin istuneet ihmettelemässä vauvaa, kun se nukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Mä panin mun miestä puoliväkisin tasan viikko synnytyksestä. Teki mieli. Mitä noloa siinä on?

Paneminen hyvä, puoliväkisin huono.

Et ole. Toisen lapsen syntymästä oli kulunut viikko, kun oli pakko saada, vaikka paikat oli kuin hiekkapaperia. Hormoonit tekee ihmejuttuja.

Minäkin haluan heti seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Mä panin mun miestä puoliväkisin tasan viikko synnytyksestä. Teki mieli. Mitä noloa siinä on?

Miksi tällainen raiskauksella kerskuminen saa yläpeukkuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä panin mun miestä puoliväkisin tasan viikko synnytyksestä. Teki mieli. Mitä noloa siinä on?

Miksi tällainen raiskauksella kerskuminen saa yläpeukkuja?

Niinpä. Siitä kommenttini t. 8

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä panin mun miestä puoliväkisin tasan viikko synnytyksestä. Teki mieli. Mitä noloa siinä on?

Paneminen hyvä, puoliväkisin huono.

Pointti oli lähinnä siinä, että miestä pelotti että mua sattuu. Jouduin siis "puoliväkisin" kiipeämään päälle ja vakuuttelemaan, että ihan todella haluan naida asap. Ei se sitten enää vastustellut :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä panin mun miestä puoliväkisin tasan viikko synnytyksestä. Teki mieli. Mitä noloa siinä on?

Paneminen hyvä, puoliväkisin huono.

Pointti oli lähinnä siinä, että miestä pelotti että mua sattuu. Jouduin siis "puoliväkisin" kiipeämään päälle ja vakuuttelemaan, että ihan todella haluan naida asap. Ei se sitten enää vastustellut :)

Ei selityksiä. Huono sanavalinta.

Ihan normaalia minusta. Ei mulla vaikuttanut synnytys halukkuuteen oikeastaan mitenkään. Mutta jossain määrin tunnistan tuon häpeän tunteen liittyen omaan seksuaalisuuteen. Paitsi se on tullut mielestäni ajansaatossa vauvavuoden aikana. Tuntuu välillä, että mä oon niin vajonnut tähän äitiyteen, että mun on joskus vaikea suhtautua enää samalla tavalla seksuaalisuuteeni. Tähän on varmasti vaikuttanut myös uusi raskaus ja se, että mieheni on usein torjuva mua kohtaan. Kyllä meillä välillä on seksiä edelleen, mutta jotenkin mies "varoo" koko ajan jotain, esim. ettei herätä lasta tai satuta uuttaa vauvaa mahassa ja hän myös varmistelee, että jaksanko ja haluanko muka oikeasti seksiä. Noh, tätä menoa en ehkä taidakaan enää haluta tai en vain kykene siihen, kun jotenkin fiilis on ihan latistunut ja tuntuu että ei edes saisi haluta seksiä, kun olen miehen silmissä joku "pyhä" äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä panin mun miestä puoliväkisin tasan viikko synnytyksestä. Teki mieli. Mitä noloa siinä on?

Paneminen hyvä, puoliväkisin huono.

Pointti oli lähinnä siinä, että miestä pelotti että mua sattuu. Jouduin siis "puoliväkisin" kiipeämään päälle ja vakuuttelemaan, että ihan todella haluan naida asap. Ei se sitten enää vastustellut :)

Ei selityksiä. Huono sanavalinta.

Okei. No anteeksi. Unohdin, että tällä palstalla jotkut ottavat kaiken kirjaimellisesti ja erittäin tosissaan. My bad 😂

Muakin panetti viikko synnytyksestä ihan vietävästi.

Taas se viikko, kun naiset haluaa seksiä. Yleensä täältä saa lukea hyi seksiä, hyi hyi. Seksi niin tärkeää hyi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia minusta. Ei mulla vaikuttanut synnytys halukkuuteen oikeastaan mitenkään. Mutta jossain määrin tunnistan tuon häpeän tunteen liittyen omaan seksuaalisuuteen. Paitsi se on tullut mielestäni ajansaatossa vauvavuoden aikana. Tuntuu välillä, että mä oon niin vajonnut tähän äitiyteen, että mun on joskus vaikea suhtautua enää samalla tavalla seksuaalisuuteeni. Tähän on varmasti vaikuttanut myös uusi raskaus ja se, että mieheni on usein torjuva mua kohtaan. Kyllä meillä välillä on seksiä edelleen, mutta jotenkin mies "varoo" koko ajan jotain, esim. ettei herätä lasta tai satuta uuttaa vauvaa mahassa ja hän myös varmistelee, että jaksanko ja haluanko muka oikeasti seksiä. Noh, tätä menoa en ehkä taidakaan enää haluta tai en vain kykene siihen, kun jotenkin fiilis on ihan latistunut ja tuntuu että ei edes saisi haluta seksiä, kun olen miehen silmissä joku "pyhä" äiti.

Meillä myös mies pelkäsi melkein seksiä raskausaikana. Johtui varmaan siitä että ihan alkuraskaudesta vuosina hieman verta, vaikka sekin tuli vain limakalvoilta mies pelkäsi että minä tai vauva hajotaan ja oli todella varovainen. Viimeisellä kuulla lopulta tuli ettei enää voi.

Viikko raskauden jälkeen piti vakuuttaa mies siitä että olen kunnossa ja haluan seksiä. Mies oli taas kauhean varovainen.

Se jäi jotenkin päälle se varominen ja varmaan lapsi oli jo lähemmäs vuoden ikäinen kun seksi palasi normaaliksi.

No meillä mies ei varmaan panisi pahakseen ( hyvä sanavalinta) mutta mulla itsellä on jotenkin se olo, että enhän mä voi haluta kun pitää parannella, varoa, tulehdukset...

Ihan mun omassa päässä tää juttu. Oikein hävettää kun mies tulee lähelle ja tunne on fyysinen ja henkinen, ihan eläimellinen.

En tiä, pakko sitä on koittaa, halkean kohta nimittäin tähän.

Hyvä kuulla että muutkin on yhtä pöpejä..

Ja sanottakoon että synnytys meni hyvin, ei mitään repeämiä eikä kipuja. Jälkivuotokin on suunnilleen loppunut. Imetän täysillä mutta täytyy kaivaa ä- pakkauksen kumit esiin. AP