Intovertti ja ekstrovertti suhteessa keskenään

Intravertti huolehtii Intrasta ja ekstravertti Ekstrasta.

Meillä minä olen introvertti ja mies ekstrovertti. Kyllähän tuo haasteita aiheuttaa, kun mies haluaisi kutsua usein kavereitaan kylään, mutta minä en aina jaksa vieraita ihmisiä kotona. Kyläilyt ollaan hoidettu niin, että mies käy yksin niinä kertoina, kun minä en viitsi lähteä mukaan. Vähän vaatii joustoa molemmin puolin, mutta mielestäni vakaammalla pohjalla ollaan suhteessa kuin esim. kaksi ekstroverttia.

Introverttiä vituttaa ja ekstrovertti ei tajua, missä vika on. Erohan siitä tuli.

Vierailija kirjoitti:

Introverttiä vituttaa ja ekstrovertti ei tajua, missä vika on. Erohan siitä tuli.

Piti vielä lisätä: mutta oli muuten mahtavat tissit!

Meillä sujuu ihan hyvin. Mies ymmärtää ja antaa omaa tilaa eikä pakota juhliin, menee yksin ja antaa mun jäädä kotiin. Ja ymmärtää että en jaksa kahta päivää putkeen ihmisiä kuin todella harvoin. Kotonakin antaa olla rauhassa sohvalla tarpeen vaatiessa ja menee itse pelaamaan kaverien kanssa tietokoneella. Mä saan oman rauhan ja mies sosiaalisen kontaktin.

Jos yhteistyö pelaa ja molempien ominaisuudet huomioidaan tasavertaisesti, on erilaisuus parisuhteessa vain hyvä asia. Se tasapainottaa ja hioo kumppaneiden käytöksestä pois epätoivottuja ääripiirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sujuu ihan hyvin. Mies ymmärtää ja antaa omaa tilaa eikä pakota juhliin, menee yksin ja antaa mun jäädä kotiin. Ja ymmärtää että en jaksa kahta päivää putkeen ihmisiä kuin todella harvoin. Kotonakin antaa olla rauhassa sohvalla tarpeen vaatiessa ja menee itse pelaamaan kaverien kanssa tietokoneella. Mä saan oman rauhan ja mies sosiaalisen kontaktin.

Unelmavaimo. Oon kans semmoinen, että tarviin vähän naiskontaktia ja vaimon kotiin odottamaan.

Oma introvertti on parasta mitä ekstrovertti (tai introvertti) voi saada. Taatusti uskollinen puoliso, joka huomioi kumppanin. Kahden introvertin suhde voi tietysti olla sitten vähän liiaksi sisäänpäin kääntynyt. Introvertti ja ekstrovertti toimivat hyvin kunhan molemmat hyväksyvät toisen ominaisuudet.

Olin introvertin kanssa naimisissa 15v. ja tosiaan ainoa haitta oli se, ettei lähtenyt aina mukaani ja piti usein houkutella mukaan. Tosin itse olen jollain asteella myös introvertti, sillä kaipaan omaa rauhaa paljon, että jaksan olla ihmisten kanssa. Minulla on aina ollut ekstrovertia luonnetta kaipaavia työtehtäviä asiakkaiden parissa, että se vie mehut. Kotona rauhoitun ja menen mielelläni piiloon, missä on hiljaista.

Vierailija kirjoitti:

Jos yhteistyö pelaa ja molempien ominaisuudet huomioidaan tasavertaisesti, on erilaisuus parisuhteessa vain hyvä asia. Se tasapainottaa ja hioo kumppaneiden käytöksestä pois epätoivottuja ääripiirteitä.

Miksi ääripiirteet on epätoivottuja, ja ne pitää hioa pois? Pitäisikö kaikkien olla samanlaisia? Meidän parisuhde toimii loistavasti, eikä yritetäkään hioa toisiamme. Toinen saa olla rauhassa eristäytyvä ja hiljainen, toinen puuhaa ja hössöttää ihan keskenään. Yhdessäolo on silti nautinnollista.

Vierailija kirjoitti:

Oma introvertti on parasta mitä ekstrovertti (tai introvertti) voi saada. Taatusti uskollinen puoliso, joka huomioi kumppanin. Kahden introvertin suhde voi tietysti olla sitten vähän liiaksi sisäänpäin kääntynyt. Introvertti ja ekstrovertti toimivat hyvin kunhan molemmat hyväksyvät toisen ominaisuudet.

Ei introverttiys kyllä ole mikään tae uskollisuudesta ja huomioonottavuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhteistyö pelaa ja molempien ominaisuudet huomioidaan tasavertaisesti, on erilaisuus parisuhteessa vain hyvä asia. Se tasapainottaa ja hioo kumppaneiden käytöksestä pois epätoivottuja ääripiirteitä.

Miksi ääripiirteet on epätoivottuja, ja ne pitää hioa pois? Pitäisikö kaikkien olla samanlaisia? Meidän parisuhde toimii loistavasti, eikä yritetäkään hioa toisiamme. Toinen saa olla rauhassa eristäytyvä ja hiljainen, toinen puuhaa ja hössöttää ihan keskenään. Yhdessäolo on silti nautinnollista.

Tarkoitin lähinnä sitä, että usein elo on tasapainoisempaa, kun ei ole kaksi ääripään introverttia tai ekstroverttia toisiaan yllyttämässä. Ekstrovertti voi saada vaikkapa burn outin arvaamatta, jos vierellä on joku yhtä menevä ja aina vaan uusiin menoihin yllyttävä.

Mun miehellä ei juuri ole ystäviä. Ei vietä aikaa kenenkään kanssa, vain muutamassa harrastuksessa, ei soittele kellekään jne.

Mulla on laaja ystäväpiiri, pidän heihin säännöllisesti yhteyttä puhelimitse jos ei muuten nähdä.

Lisäksi inspiroidun uusista tapaamisista ja ihmisistä.

Ilmeisesti miestä välillä harmittaa kun valitsen jotain muuta hänen ohitseen mutta itse en aio tästä tinkiä. En ala kenenkään seuraneitinä himassa istumaan.

Välillä ei ymmärretä toisiamme yhtään mutta hyväksytään silti eroavaisuutemme.

Ainoastaan juhlissa mua välillä hävettää kun mies istuu tuppisuuna nurkissa ja itse olen sosiaalisena ympäri ämpäri😀

Ekstrovertin kanssa mies jaksoi jatkuvasti pilkata tapaani olla. Autolla ei voinut matkustaa pienintäkään matkaa ilman, että oli hiljaista. Oli myös pakottamassa minua sellaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, joihin en kyennyt.

Nykyään introvertin kanssa. On erinomainen suhde. Puhumme paljon keskenämme ja annamme toisillemme tilaa. Tykkäämme mennä ja tulla saman verran.

En kestäisi introverttinä viikkoakaan ekstrovertin kanssa. Mies on siltä väliltä ja antaa minulle kotona oman rauhan. Ei myöskään painosta lähtemään minne en halua. On sopivan hiljaista juttuseuraa ja lähtee kavereille, kun heitä kaipaa. Minä en usein kaipaa ja pienikin sosialisointi riittää tarpeeseeni. Esim. puhelinsoitto tai sähköposti ystävälle.

No kyllä introvertti on uskollisempi. Ymmärräthän itsekin että tämä ei hae ihmisten hyväksyntää millään muotoa muilta ihmisiltä kuin puolisoltaan. Ekstrovertti puolestaan tarvii ihmisten hyväksyntää ja jos missään kohtaa ei mene raja niin se voi jopa lipsahtaa tai hyvänä esimerkkinä saattaa olla mies joka pitää monta rautaa tulessa... Tietysti voi myös olla ekstroverttikin luotettava. Itse olen introvertti mutta kun olen ystävieni kanssa minusta saattaa tullakin ekstrovertti. Suurimmaksi osaksi haen elämän nautintoni mm. liikunnasta, työstä, tavoitteista. En ikinäkään ole mitannut onnellisuuttani kavereiden tai juhlien määrällä. En odota keneltäkään mitään vaikka menenkin juhliin jos kysytään. 

Olen ekstrovertti ja mieheni introvertti. Tuohan se haasteita aina välillä.

Haluaisin välillä vähän lisää vauhtia miehelle, mutta yritän hillitä itseni.

Minulla on aika monta tuttuja ja ystäviä, miehellä not so much.

Se, mikä ärsyttää minua, on miehen mielikuvituksen puute. Hän tietää että haluan tehdä ja kokeilla asioita, en halua istua kotona. En kuitenkaan jaksa olla meidän perheen projektipäällikkö joka ikinen kerta, joten pyydän välillä että hän keksisi jotain.

Hän vie minut aina kahvilaan, koska ei keksi/viitsi keksiä muuta.

Arjessa hoidan kaveritapaamiset yleensä yksin, ja mies saa olla rauhassa kotona. Se toimii hyvin.

Olen introvertti enkä todellakaan jaksaisi jakaa elämääni ekstrovertin kanssa.

Ekstrovertille sopii ainoastaan introvertti ja introvertille sopii molemmat. Näin se on. Ellei halua tuhoontuomita suhdetta jo heti alkuunsa. 

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä ärsyttää minua, on miehen mielikuvituksen puute. Hän tietää että haluan tehdä ja kokeilla asioita, en halua istua kotona. En kuitenkaan jaksa olla meidän perheen projektipäällikkö joka ikinen kerta, joten pyydän välillä että hän keksisi jotain.

Hän vie minut aina kahvilaan, koska ei keksi/viitsi keksiä muuta.

Mielikuvituksettomuus ja viitseliäisyyden puute ei ole introverttiyttä.