Lue keskustelun säännöt.
Ura ja perhe?
24.11.2017 |
Hei kaikki!
Tilanteeni on seuraava; minä ja mieheni olemme molemmat vastavalmistuneita. Hän diplomi-insinööri ja minä kauppatieteellisestä. Molemmilla hyvät työt, matkustelemme ja taloudellisesti tilanteemme on erinomainen; asummehan kauniissa talossa meren rannalla Espoossa. Mies toivoisi kovasti jo lastakin, periaatteessa kaikki edellytykset siihen olisi, ja meillä takana 7 vuoden parisuhde. Rakastan häntä kovasti, mutta minua epäilyttää lasten saaminen. Työni finanssisektorilla vaatii pitkiä päiviä ja en ole varma miten pieni lapsi sopisi kuvioon. Miehen työ on joustavampaa ja hän on luvannut olla kotona suurimman osan ajasta. Mietin vain, onko näin varhaisessa vaiheessa uraa oikea aika hankkia lapsi, kun ei koiraankaan pysty sitoutumaan.
Naiset miesvaltaisilla aloilla, kertokaa miten te olette pärjänneet vauva-ajan, ja oletteko kokeneet sen haitaksi urallenne?
Kommentit (6)
Meillä yhdistettiin kahta uraa ja kahta lasta ihan onnistuneesti. Ilman muuta mietin tarkasti koska aloin yrittämään lapsia, itse siirsin lastentekoa yli kolmekymppiseksi, että olin jo kerennyt meritoitua aika hyvin. Toinen vanhempaisloma jaettiin, tein töitä hieman kotoa toisen aikaan, mies osallistui ihan aktiivisesti niin vauva-aikaan kuin myöhempään lapsista huolehtimiseen. Vaatiihan se energiaa mutta energiselle ihmiselle malli sopii. Lapset ja perhe tasa-painotti sopivasti, ei ottanut työjuttuja liian vakavasti vaikka tosissaan töitä tekikin, pää pysyi tasapainoisempana. Nyt lapset ovat aikuisia, urat aika lailla huipulla mihin alalla voi päästä ja me alamme pohtimaan jo eläkettä. Sekin hyvä ajatus: ura on hieno juttu muttei elämän tärkein asia, eläkkeellä kerkeää enemmän harrastaa, olla lasten ja lastenlasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksestasi!
Olet oikeassa, että perhe on elämässä se, mikä lopulta on tärkeää. Koitko raskautumisen olevan +30 hankalaa vai oletko ollut tyytyväinen, että odotit siihen saakka?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi!
Olet oikeassa, että perhe on elämässä se, mikä lopulta on tärkeää. Koitko raskautumisen olevan +30 hankalaa vai oletko ollut tyytyväinen, että odotit siihen saakka?
-ap
Yksilökohtaista. Tilastojen mukaan hankaloituu hieman parikymppisestä, itsekin tarvitsin lääkäreiden apua ensimmäisessä raskaudessa, toinen meni luomusti. Lapsetkin on semmonen juttu ettei niiden hankkimista, saatikka muutakaan niissä voi suunnitella hirveän tarkasti. Tulevat silloin kun haluavat, kasvavat itsensä kaltaisiksi, opettavat vanhempiaan enemmän kuin mitkään tutkinnot tai johtajakoulutukset. Kaipa tuo elämän ydintä, osa pitää vain ottaa vastaan sellaisena kuin se tulee. Jos kaikkea yrittää liikaa kontrolloida, optimoida ja pelätä jää elämä elämättä. Järki kädessä mutta tunteella pitää antaa vaan mennä ja nauttia matkasta. No tämän enempää elämänviisauksia ei kuivakalta luonnontieteilijältä irtoa, usko vaan omaan tunteeseesi ja järkeen!
Omat lapset sain ollessani 30 ja 33v, hyvin olisin voinut odottaa vielä 5 vuotta lisää. Nauttikaa helposta elämästä ja panosta uraasi; jossain välissä se ei enää tunnukaan riittävältä sisällöltä elämään.
Älytöntä että noin tärkeää asia pitää kysellä muilta...
Älkää hankkiko. Jos teillä on elämä kunnossa, älkää pilatko sitä. Ette koskaan saa tuota takaisin, jos hankitte lapsen. Ihminen menettää koko elämänsä, kun tulee raskaaksi. Teillä on täydellinen tilanne juuri nyt, eläkää tuolla tavalla koko loppuelämänne. Voisinpa itsekin kääntää kelloa taaksepäin.