Suurin urheilusaavutuksesi? Kunnari pesiksessä ala-asteella? Juoksit maratonin täytettyäsi 40v? Tarvoit pyhiinvaellusreitin?

Juoksin 25-vuotiaana kerran 10 km yhteen pötköön. Siihen se sitten jäikin. En ole jaksanut sen koommin juoksua harrastaa, niin että jaksaisin juosta 6-7 km (on siis ihan maksimilenkki minulle) enempää.

Ja 14-vuotiaana taisin pyöräillä n. 90 km yhden päivän aikana, se oli aika kova suoritus minulta, joka jo lapsena oli vähän läski.

Varmaan just toi alakoulukunnari. Koululiikunnan jälkeen mun valitsema liikuntamuoto on ollut tanssia ja muuta, jossa ei erityisemmin mitata suoritusta. Ellei lasketa sitä että olen tanssinut vaikka neljä tuntia putkeen.

Joskus juoksin työpäivän jälkeen n. 25 km ihan muuten vaan. Ei ollut tarkoitus, mutta lenkki sujui vaan niin hyvin. Kukaan ei kyllä "saavutuksestani" tiedä kun en tilitä tekemisiäni somessa.

Useampi SM-kulta ja maajoukkue"ura". Lapsena/nuorena kaikki aika meni treenissä. Ihan pienenä jo omasta halustani pääsin lajin pariin, jankutin niin kauan että pääsin. Ei siis edes alussa lähtenyt vanhemmista.

Aikuisena liikun vain jos se tuo hyvän fiiliksen. Inhoan käydä salilla joten en yksinkertaisesti käy. Teen muuta, sellaista mistä tykkään. Välillä ei huvita lainkaan, välillä enemmän. Kilpailemisen ja mittaamisen tarve tuli täyteen jo lapsena ja nuorena, ei ole minkäänlaista kiinnostusta tähdätä vaikka maratonille tai kyykätä jotain persettä salilla.

Mä taisin vahingossa osua palloon pari kertaa (pesäpallo)  ;D

Minulla varmaan se kun amiksen liikuntatunnilla tein lentopallossa monta pistettä peräjälkeen aloitussyötöllä. En ole koskaan ollut hyvä urheilussa ja vielä lukiossakin inhosin liikuntaa, mutta amiksessa pääsin tässä loistamaan ja muutenkin siellä asenne oli ihan erilainen. 

Kiipesin 2km korkean vuoren. (Reitin pituus huipulle ja takaisin yhteensä 19km). Ja joskus reissatessa tuli huomaamatta käveltyä yhden päivän aikana 30km. Muuten harrastan lenkkeilyä ja joogaa, lenkit yleensä 5-10km pituisia.

Pyöräilin joskus lapsena noin 60 km, aikaa meni nelisen tuntia ja ikää taisi olla 12. Nykyään minulla on sydänsairaus, enkä ehkä pystyisi enää edes tuohon.

Mä olen juossut maratonin ja osallistunut 200km:n pyöräkilpailuun. Olin lihava ja liikkumaton lapsi ja sain "herätyksen" aikuisena, kun lääkäri kertoi, että pitäisi laihduttaa 45 kiloa, jotta olisin nippa nappa normaalipainon puolella. 

Nykyään liikun säännöllisesti, käyn kolme kertaa viikossa 5-15km juoksulenkillä ja kesällä poljen kymmenien kilometrien lenkkejä pyörällä. Eipä ole enää grammaakaan ylimääräistä läskiä!

Olin kuudes hiihtokilpailuissa ala-asteella. 

Luokalla oli 11 tyttöä. :D

Suomen mestaruuksia ja pari arvokisamitalia joukkuelajissa. Lapsena ja nuorena olin tosi kilpailuhenkinen. Nykyään en ollenkaan. Ehkä sitä on saanut tarpeeksi kilpailemisesta, niin ei onneksi tule omalta lapselta vaadittua mitään menestystä, vaan hän saa harrastaa ja kilpailla ihan miten itse haluaa.

Lasketaanko sukeltaminen urheiluksi?

Olen vähän niinkuin ap.

Vähän nafti 50-vuotiaana tein silti pari laitesukellusta. Harmittaa, kun tuota lajia ei aloittanut vähän nuorempana;)

Laskettelunkin "aloitin"  vasta viiskymppisenä. Kyllä oli eka kerta vaikea tulla sieltä mäen päältä alas:D

Aloitin lainausmerkeissä sen takia, kun en ole kovin montaa kertaa yhteensäkään lasketellut.

Rallissa kartturina, ensin B-junnujen SM-sarja läpi, sitten autonvaihto ja sama A-junnuissa.

Kuski silloinen kihlattu, kartturiksi päädyin varomattomasti heittämällä että "no toi homma ei kyl paljoa vaadi, tällanen blondiki nollakokemuksella pärjäis paremmin ku noi onnettomat tunarit (aiemmin kaveripiirin vapaaehtoisia bensalenkkarityyppisiä ratkaisuja)"

Paras saavutus Mänttä-rallin luokkavoitto (ja vikapätkällä oltiin nopeampia kuin Bosse & parinsa..).

* Samassa kisassa taakse jäivät myös sellaiset kartturilegendat kuin Kake Randelin ja Matti Nykänen...

Kake & co ajoi ulos, ja K ehti lieventää pettymystään nk 'kartturin pullon' avulla: kun maalialueella avattiin Kaken puoleinen autonovi, niin se valahti sieltä ulos sillälailla plastisesti liukuen, kuin vesi patoluukusta.. - ohis *

Purkkareilla ratakisoja (folkkarilla SM-sarjaa, keskigastina) ja useampi matchrace isommalla purkilla (Beneteaun First 42).

Ei mainittavia sijoituksia (yleensä tyyliin sijoilla 5-7) noissa ratakarkeloissa.

Koulun pesäpallossa se viimeinen joka jommankumman joukkueen oli pakko ottaa (likinäköinen, ei vielä piilareita) - pallonheittoennätys 8 m, alakautta.

Käynyt tenniksen alkeiskurssin 3 kertaa. (vrt em pallosilmä).

Juoksin kaksi tuntia yhteen menoon. Olen siis liikunnanvihaaja, enkä tuostakaan suorituksesta erityisemmin pitänyt. Mutta olen ihan ylpeä siitä, että olen saanut nostettua koko elämän rapakunnosta itseni vähän eteenpäin ja kaikkein tärkeintä on, että se näkyy arkisessa olotilassa ja jaksamisessa, parin tunnin juoksulenkki on vain sivuvaikutus.

Kymmenkunta maratonia. Paras aika 3 tunnin pintaan mutta sitten polvet sanoivat sopimuksen irti. Vieläkin lenkkeilen ja käyn salilla mutta ei sillai hullumaisesti.

Juoksin muuten sen parhaan maratonajan hiusmurtuma jalassa. Tehkääs perässä.

Noh oma mieleenpainuvin suoritus oli kun 14 vuotiaana mentiin serkkuni kanssa hiihtämään Lapissa 20 kilometrin reissu. Koira mukana joten koira veti toista aina vuorotellen koirahiihtona...

Mutta en nyt olkaan mikään urheilullisin tapaus. Ala-asteen ajan harrastin suunnistusta kun koko muukin perhe sitä teki, ainoa laji jossa kävin kisoissakin. Pari pokaalia tuli mutta ei ne mitään suursuorituksia olleet, perus oman ikäsarjan juttuja.

11 vuotiaana aloitin ratsastuksen mutta se oli aina sellasta perus kerran viikossa tunneilla käyntiä, kisaaminen ei tosiaankaan kiinnostanut.  

Välillä kateeksi käy kun siskoni ja veljeni on huomattavasti urheilullisempina ties mitä maratonia ja triathloneja suorittaneet ja painonnosoennätyksiään tehneet... itselläni kunto aikuisena sitä tasoa että kevyet hiihto/kävelylenkitkin on tarpeeksi x)