Vanhempani kasvattivat minusta kiltin ihmisen. Mitä olen itse hyötynyt siitä? En mitenkään.

?

Kommentteja?

Kiltteys ei ole sama asia kuin että alistut hyväksikäytettäväksi. Voit olla kiltti ja luja kyllä samaan aikaan.

Mitä jos kaikki kasvatettaisiinkin kilteiksi? Sillä ratkeaisi moni ongelma. Mutta realistisesti, kyllä lapselle pitäisi opettaa myös tervettä itsekunnioitusta ja puolustuskykyä, sillä ei ne vaikeat tilanteet ja ihmiset maailmasta kuitenkaan häviä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos kaikki kasvatettaisiinkin kilteiksi? Sillä ratkeaisi moni ongelma. Mutta realistisesti, kyllä lapselle pitäisi opettaa myös tervettä itsekunnioitusta ja puolustuskykyä, sillä ei ne vaikeat tilanteet ja ihmiset maailmasta kuitenkaan häviä.

Tämähän se kasvatuksen ongelma onkin. Kun ei voi sanoa, että voi olla huoleti, kukaan ei petä eikä käytä hyväksi. Samalla pitäisi opettaa sitä lasta olemaan pettämättä ja hyväksikäyttämättä. Lapset ottavat kaiken niin sanatarkasti. Sanot, että aikuiseen voi luottaa mutta lapsellesi osuukin joku hirviö harrastuksenohjaajaksi tms. Sanot, ettei voi luottaa, niin ei luota edes kunnolliseen opettajaansa. Eikä sen lapsen perässäkään voi kulkea suojelemassa 24/7.

Elämä on opettanut minuakin matkan varrella, kaikenlaisia hyväksikäyttäjiä, kiusaavia kovanaamoja ja juonittelijoita tulee kaikille elämässä vastaan, ole onnellinen että et ole sellainen henkilö. Semmoisen ruman, julman itsekkään ajatusmaailman sisällä elämän täytyy olla köyhää, kovetettua, ja kylmän lohdutonta. Kiltteys on etu, vaikka siltä ei tunnu. Kiltin täytyy olla vahva, röyhkeä ihminen harvoin on..

Minut on opetettu kiltiksi, ymmärtäväiseksi ja oikeudenmukaiseksi. Silti, jos joku yritti kiusata, puolustin itseäni. Olenkin ajatellut, että varmaan kuolisin päällekarkaukseen, kun taistelisin vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Minut on opetettu kiltiksi, ymmärtäväiseksi ja oikeudenmukaiseksi. Silti, jos joku yritti kiusata, puolustin itseäni. Olenkin ajatellut, että varmaan kuolisin päällekarkaukseen, kun taistelisin vastaan.

Eli kohtelet myös itseäsi hyvin ja omien arvojesi mukaisesti. Hienoa!

Eikö lapsista voisi kasvattaa sekä kilttejä, muut huomioon ottavia, että itsestään välittäviä? Eiväthän ne poissulje toisiaan - kiltteys ja oikeanlainen itsekkyys. Jos ei osaa rakastaa itseään, ei kyllä voi rakastaa muitakaan. Ja itsen rakastaminen tarkoittaa myös sitä, ettei anna kohdella itseään huonosti. Aika hyvä malli lapsille on se, miten itse toimii.

Mä olen kiltti mutta en kuitenkaan mikään hyväksikäytetty tai alistuva joten ei se nyt ihan noin mene. Vastaan kyllä jos joku tulee suoraan urputtamaan. Muuten voin olla aika hiljainen ja rauhallinen.

Minut on myös kasvatettu kiltiksi, mutta osaan pitää myös puoleni.

Mitä olen hyötynyt vahvasta moraalista tai kiltistä luonteesta? Aika paljonkin: puhtaan omantunnon, kyvyn arvostaa muita ja halun auttaa toivomatta joka kerta vastalahjaa. Kaikkea hyötyä ei voi mitata rahassa, hyödykkeissä tai menestyksessä. Minulle on opetettu, että elämän tarkoitus on jotain vähän suurempaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta aikuisena ymmärtänyt, että kun minun kasvatuksen pääprioriteetti oli kasvattaa minusta kiltti ja tottelevainen on tehnyt minusta tällaisen: olen jäänyt vahvempien jalkoihin, olen elänyt suhteessa jossa minua huijattiin ja valehdeltiin, petettiin. Olen ollut epäsuosittu ja kiusattu, koska en ole osannut pitää omia puoliani. Ja olen suostunut tekemään esim. työpaikalla muidenkin hommia, jotka ei minulle kuuluisi. Minulla oli aiemmin kavereita, jotka ottivat minusta kaiken hyödyn irti mitä sai, saamatta itse samoin takaisin.

Miksi lapsista halutaan kasvattaa kilttejä ilman omanarvon tuntoa?

Mulla ihan samat kokemukset. Lisään vielä tuohon, että alisuorittaja. Ei mitään riskejä uskalla ottaa, ei löydä omia vahvuuksiaan tai talenttejaan. Jotain hankalaa mussa on ollut, kun sain selkäsaunoja ja luunappeja. Myöhemmin järjetön auktoriteettikapina. Hankaloitti työ"uraa". Eli olin lapsi, jota rangaistiin huonosta käytöksestä, mutta muuten sain olla aika omillani henkisesti. Kunhan en tuottanut mitään vaivaa.

Olen miettinyt tätä asiaa. Kiltteydestä en ole hyötynyt mitenkään; en menestynyt uralla, ei kavereita, ei mitään saavutuksia elämässä kuin murheita ja selkäänpuukottajia, yksinäisyyttä. Äitini joka kasvatti oli ylikiltti, kärsi koko elämänsä ja kuoli liian nuorena. Olisi pitänyt kasvaa kyynärpäätaktiikkaa käyttäväksi selkääpuukottavaksi kusipääksi! Ainut ketkä on hyötyneet ovat muut ihmiset, en minä itse :(

Lue Lenita Airiston kirja: Saanko luvan, ei vaan omin luvin.

Tyttöjä on vanhanaikaisesti kasvatettu nöyriksi. Se on väärin, ovimaton yli aina kävellään. Hyvä että olet hoksannut asian.

nothing kirjoitti:

Olen miettinyt tätä asiaa. Kiltteydestä en ole hyötynyt mitenkään; en menestynyt uralla, ei kavereita, ei mitään saavutuksia elämässä kuin murheita ja selkäänpuukottajia, yksinäisyyttä. Äitini joka kasvatti oli ylikiltti, kärsi koko elämänsä ja kuoli liian nuorena. Olisi pitänyt kasvaa kyynärpäätaktiikkaa käyttäväksi selkääpuukottavaksi kusipääksi! Ainut ketkä on hyötyneet ovat muut ihmiset, en minä itse :(

Ehkä kyse voi olla jostain muusta kuin kiltteydestä?

Eikös kiltti ihminen ole vähän eri asia kuin saamaton höynäytettävä tossukka?

Vierailija kirjoitti:

Lue Lenita Airiston kirja: Saanko luvan, ei vaan omin luvin.

Tyttöjä on vanhanaikaisesti kasvatettu nöyriksi. Se on väärin, ovimaton yli aina kävellään. Hyvä että olet hoksannut asian.

Väärin on olla kasvattamatta nöyryyttä myös miehille. Katsokaa millaisia ylimielisiä raakoja tekoja ovat kautta historian tehneet. Sekö on oikein? Eikö pieni nöyryys olisi pelastanut monelta sodalta?

Luulin lapsena ja nuorena, että kiltti ihminen on suosittu, koska hän on reilu kaikkia kohtaan. Aikuisena olen ymmärtänyt, että kilttejä ihmisiä vain käytetään hyväksi ja pidetään kynnysmatttoina ja vähemmän arvokkaina. Tuon asian tajuamiseen meni yli 30 vuotta. Ja nyt minulla on täysin erilainen elämä, koska en ole enää kiltti enkä suostu kynnysmatoksi. Mutta miksi vanhemmat ei halua parasta mahdollista elämää lapsilleen ja kasvata terveeseen itsetuntoon ja siihen, että ei tarvitse olla liian kiltti? Ap

Naiset ottavat tyypillisesti marttyyrin roolin elämässään ja antavat muiden kohdella miten sattuu. Pitäkää puolianne, siskot! Minä olen karsinut kaikki huonot ihmiset elämästä, helpottaa kun pärjään hyvin omillani. Joku voi ajatella että olen julma, mutta minun asiani ei ole pelastaa kaiken maailman käyttäytymishäiriöisiä omalta itseltään.

Vierailija kirjoitti:

Luulin lapsena ja nuorena, että kiltti ihminen on suosittu, koska hän on reilu kaikkia kohtaan. Aikuisena olen ymmärtänyt, että kilttejä ihmisiä vain käytetään hyväksi ja pidetään kynnysmatttoina ja vähemmän arvokkaina. Tuon asian tajuamiseen meni yli 30 vuotta. Ja nyt minulla on täysin erilainen elämä, koska en ole enää kiltti enkä suostu kynnysmatoksi. Mutta miksi vanhemmat ei halua parasta mahdollista elämää lapsilleen ja kasvata terveeseen itsetuntoon ja siihen, että ei tarvitse olla liian kiltti? Ap

Sekotat asiat keskenään ja puhut mistä sattuu. Kiltti on ihminen joka käyttäytyy kiltisti muita kohtaan. Huono itsetunto ja kyvyttömyys puolustaa itseään on toinen asia eikä se liity mitenkään siihen onko ihminen kiltti vai ei. Kiltteyttä ei ole se että sanoo aina kyllä ja antaa aina omastaan vaikka ei mitään olisikaan.