Vanhempani kasvattivat minusta kiltin ihmisen. Mitä olen itse hyötynyt siitä? En mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsista halutaan kasvattaa kilttejä ilman omanarvon tuntoa?

Eiköhän niistä yritetä kasvattaa kilttejä joilla on myös omanarvon tunto. Se vain on kovin, kovin vaikeaa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin lapsena ja nuorena, että kiltti ihminen on suosittu, koska hän on reilu kaikkia kohtaan. Aikuisena olen ymmärtänyt, että kilttejä ihmisiä vain käytetään hyväksi ja pidetään kynnysmatttoina ja vähemmän arvokkaina. Tuon asian tajuamiseen meni yli 30 vuotta. Ja nyt minulla on täysin erilainen elämä, koska en ole enää kiltti enkä suostu kynnysmatoksi. Mutta miksi vanhemmat ei halua parasta mahdollista elämää lapsilleen ja kasvata terveeseen itsetuntoon ja siihen, että ei tarvitse olla liian kiltti? Ap

Sekotat asiat keskenään ja puhut mistä sattuu. Kiltti on ihminen joka käyttäytyy kiltisti muita kohtaan. Huono itsetunto ja kyvyttömyys puolustaa itseään on toinen asia eikä se liity mitenkään siihen onko ihminen kiltti vai ei. Kiltteyttä ei ole se että sanoo aina kyllä ja antaa aina omastaan vaikka ei mitään olisikaan.

Aika harvoin ihmisetkuitenkaan käyttäytyy kiltiusti muita kohtaan, varsinkaan työelämässä. Niin kauan kuin ei ole itseltä pois, niin voidaan olla näennäisen kilttejä, mutta heti kun oma asema, tehtävä, maine, etu, palkka jne on vähänkään kyseessä, niin ihmisistä tulee erittäin itsekkäitä. Olen huomannut tämän usein. Kuvittelin, että tekemällä epäitsekkäästi työnsä hyvin, ja auttamalla muita, saa siitä myös jotain tunnustusta, mutta ei se menekään niin. Röyhkeimmät ihmiset ottavat jopa itselleen hyödyn toisen tekemästä työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin lapsena ja nuorena, että kiltti ihminen on suosittu, koska hän on reilu kaikkia kohtaan. Aikuisena olen ymmärtänyt, että kilttejä ihmisiä vain käytetään hyväksi ja pidetään kynnysmatttoina ja vähemmän arvokkaina. Tuon asian tajuamiseen meni yli 30 vuotta. Ja nyt minulla on täysin erilainen elämä, koska en ole enää kiltti enkä suostu kynnysmatoksi. Mutta miksi vanhemmat ei halua parasta mahdollista elämää lapsilleen ja kasvata terveeseen itsetuntoon ja siihen, että ei tarvitse olla liian kiltti? Ap

Sekotat asiat keskenään ja puhut mistä sattuu. Kiltti on ihminen joka käyttäytyy kiltisti muita kohtaan. Huono itsetunto ja kyvyttömyys puolustaa itseään on toinen asia eikä se liity mitenkään siihen onko ihminen kiltti vai ei. Kiltteyttä ei ole se että sanoo aina kyllä ja antaa aina omastaan vaikka ei mitään olisikaan.

Aika harvoin ihmisetkuitenkaan käyttäytyy kiltiusti muita kohtaan, varsinkaan työelämässä. Niin kauan kuin ei ole itseltä pois, niin voidaan olla näennäisen kilttejä, mutta heti kun oma asema, tehtävä, maine, etu, palkka jne on vähänkään kyseessä, niin ihmisistä tulee erittäin itsekkäitä. Olen huomannut tämän usein. Kuvittelin, että tekemällä epäitsekkäästi työnsä hyvin, ja auttamalla muita, saa siitä myös jotain tunnustusta, mutta ei se menekään niin. Röyhkeimmät ihmiset ottavat jopa itselleen hyödyn toisen tekemästä työstä.

Siellä on sitten rekrytointi epäonnistunut. Firmalla jossa kaikki tekevät vain näennäisesti yhteistyötä ei nykypäivän kilpailussa paljon viivan alle jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin lapsena ja nuorena, että kiltti ihminen on suosittu, koska hän on reilu kaikkia kohtaan. Aikuisena olen ymmärtänyt, että kilttejä ihmisiä vain käytetään hyväksi ja pidetään kynnysmatttoina ja vähemmän arvokkaina. Tuon asian tajuamiseen meni yli 30 vuotta. Ja nyt minulla on täysin erilainen elämä, koska en ole enää kiltti enkä suostu kynnysmatoksi. Mutta miksi vanhemmat ei halua parasta mahdollista elämää lapsilleen ja kasvata terveeseen itsetuntoon ja siihen, että ei tarvitse olla liian kiltti? Ap

Sekotat asiat keskenään ja puhut mistä sattuu. Kiltti on ihminen joka käyttäytyy kiltisti muita kohtaan. Huono itsetunto ja kyvyttömyys puolustaa itseään on toinen asia eikä se liity mitenkään siihen onko ihminen kiltti vai ei. Kiltteyttä ei ole se että sanoo aina kyllä ja antaa aina omastaan vaikka ei mitään olisikaan.

Aika harvoin ihmisetkuitenkaan käyttäytyy kiltiusti muita kohtaan, varsinkaan työelämässä. Niin kauan kuin ei ole itseltä pois, niin voidaan olla näennäisen kilttejä, mutta heti kun oma asema, tehtävä, maine, etu, palkka jne on vähänkään kyseessä, niin ihmisistä tulee erittäin itsekkäitä. Olen huomannut tämän usein. Kuvittelin, että tekemällä epäitsekkäästi työnsä hyvin, ja auttamalla muita, saa siitä myös jotain tunnustusta, mutta ei se menekään niin. Röyhkeimmät ihmiset ottavat jopa itselleen hyödyn toisen tekemästä työstä.

Siellä on sitten rekrytointi epäonnistunut. Firmalla jossa kaikki tekevät vain näennäisesti yhteistyötä ei nykypäivän kilpailussa paljon viivan alle jää.

Isoon firmaan mahtuu paljon erilaista. Kaikki eivät tee näennäisesti, mutta moni tekee. Nyky-yhteiskunnassa ja työelämässä kuitenkin kilpaillaan jatkuvasti. Se ajaa ihmiset käyttäytymään itsekkäästi.

Monet ovat nyt jääneet tuohon ap:n käyttämään kiltti-sanaan. Minusta se nyt on epäoleellista että käyttääkö sanaa kiltti, alistuva, myötäilijä tms. Mielestäni on oleellista, että ap on sentään havainnut että ongelma on hänessä itsessään. Silloinhan sitä asiaa voi muuttaa!

Jos ap sen sijaan itkisi että muut ovat niin ilkeitä, en mahda mitään, miten saan muut toimimaan oikein, olisi auttaminen mahdotonta. Minullakin on ollut pitkä tie kiltistä tytöstä pärjääjäksi. Äidillänikin on ollut kasvun paikka, entinen kiltti tyttö ei enää edes yritä miellittyy äitiä. Monet itkut on äiti itkenyt tähteni, kun en edes lapsia tehnyt ja mennyt naimisiin "sen mukavan pojan kanssa". Minun elämäni on nyt, lapsuudessa mention muiden käskyillä.

Ja kyllä, äitini on itsekin ollut aina kiltti. Nyt hän vihdoin, minun esimerkkini mukaan, on opetellut sanomaan EI!