Kristitty, joka kannattaa homoavioliittoa, kuuntelee sekulaaria musiikia yms.

Jos tuolla tavalla määriteltäisiin, niin niitä oikeita kristittyjä olisi aika vähän.

Olen.

Sekä vapaamieliset kristityt että fundamentalistikristityt valitsevat Raamatusta vaan heitä miellyttävät kohdat, toki fundamentalistit yleensä tuntevat Raamatun paremmin. 

eikö moni homokin ole kristitty ja haluaa  kirkossa naimisiin. että mikäs ihme tämä on.

ihmettelen kyllä miten homo voi uskoa raamattuun, tai ylipäätä kukaan muukaan, mutta varsinkaan naiset ja homot, raamattuhan on silkkaa näiden ihmisten elämän kurjistamista.

järki käteen, kannattaa valita vähän parempia ihailun kohteita.

Vierailija kirjoitti:

Sekä vapaamieliset kristityt että fundamentalistikristityt valitsevat Raamatusta vaan heitä miellyttävät kohdat, toki fundamentalistit yleensä tuntevat Raamatun paremmin. 

Itseasiassa perus-fundamentaalisti ei yleensä tunne Raamattua, toistaa vain jonkun saarnaajan tulkintaa. Nuo saarnaajat toki usein tuntee Raamatun, mutta poimii sieltä vaan tietyt kohdat ja tulkitsee ne kirjaimellisesti. Tosin nämä saarnaajat harvemmin edes tietävät että vt:ssä on kaksi (keskenään ristiriitaista) luomiskertomusta 😏

Kyllä. - Miksi ei olisi? En minä kristittynä aio ottaa Jumalan paikkaa ja alkaa tuomitsemaan kenenkään elämän valintoja tai ominaisuuksia. (Ei homous ole valinta ja maallista tai maallistunut se on musiikkia se on "uskonnollinen" musiikkikin paljossa). - Eri asia on sitten jos henkilö toimii muita kohtaan loukkaavasti ja satuttavasti. Tällöin voidaan viimekädessä asia ratkaista yleisessä (maallisessa ja riippumattomassa) tuomioistuimessa, jossa noudatetaan edelleen maallista, edustuksellisen demokratian kautta syntynyttämiä säädöksiä.   

Näin ei-kristittynä mua on aina ihmetyttänyt joidenkin kristittyjen (ei onneksi kaikkien) tarve erotella, kuka on "oikea" kristitty. Tarve erotella "meidät" ja "muut" on tietysti yleisinhimillinen piirre, mutta kristittyjen nettikeskustelussa aiheeseen törmää suhteettoman usein. Miksi? Mun mies muuten kuuntelee perinteistä säkkipillimusiikkia. Onko hän sen perusteella ei-oikea kristitty, kun osassa sävelmistä ei kerrota uskonasioista vaan esim. sodista?

Eikös kristitty ole hän, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana ja haluaa seurata Häntä? Näin olen Raamatusta ymmärtänyt. Ei ole oikeita ja vääriä kristittyjä, on vain kristittyjä. Syntisiä, tavallisia ihmisiä jotka on löytäneet armon.

Mun mielestä koko vitun kirkko pitäisi kieltää. Aikuiset ihmiset uskoo joihinkin satuihin ja mielikuvitusolentoihin ja käyttävät sitä esim. tekosyynä toistensa syrjimiseen ja omiin ennakkoluuloihinsa.

Pidän itseäni kristittynä, vaikka en usko persoonalliseen jumalaan enkä pidä raamattua mitenkään auktoriteettina. Jeesus oli viisas mies ja hänen opetuksiaan sopii seurata, kunhan jättää ihmeteot ja muut myyttiset lisäykset huomiotta.

Olen minäkin.

Suuntaukset ovat ihmisten tulkintaa. Minä uskon Jumalaan, joka on Rakkaus. Olen kristitty.

Kyllä kirkkoon kuuluva saa ajatella mitä  huvittaa. Tavan vuoksi kirkkoon kuuluvia on suurin osa.

Vierailija kirjoitti:

Näin ei-kristittynä mua on aina ihmetyttänyt joidenkin kristittyjen (ei onneksi kaikkien) tarve erotella, kuka on "oikea" kristitty. Tarve erotella "meidät" ja "muut" on tietysti yleisinhimillinen piirre, mutta kristittyjen nettikeskustelussa aiheeseen törmää suhteettoman usein. Miksi? Mun mies muuten kuuntelee perinteistä säkkipillimusiikkia. Onko hän sen perusteella ei-oikea kristitty, kun osassa sävelmistä ei kerrota uskonasioista vaan esim. sodista?

En osaa vastata valitettavasti kysymykseesi, muutoin kuin minä itse annoit vastaukseksi kyse on jonkinlaisesta yleisinhimillisestä piirteestä. Ehkä myöis siitä, että on helpompi viihtyä ja kokea olonsa hyväksytyksi ihmisten parissa, joilla on edes suunnilleen samanlainen käsitys "suurista linjoista," kuten vallalla olevasta moraalista ja käyttäytymissäännöistä 

 Yhtä paljon minua kristittynä ihmetyttää, joidenkin ei kristittyjem tai yleisemmin kaikesta uskonnosta ja/ tai uskonnollisuudeen kieltävien halu nähdä uskonto kuin yhtenäisenä yksivärisenä limana tai maalinana, jonka kautta kaikki asiat rakentuisivat ja määräytyisivät. Sen sijaan, että useimmille meistä uskonto on vain yksi osa meitä, tai meistä. Esimerkiksi voi aivan hyvin etsiä ja pyrkiä tekemään tieteellisiä havaintoja ja kokeita , sanalla sanoen tiedettä ja samalla omata osittain myös uskonnollisen maailman kuvan.

Tieteeseen kuuluu  itseohjautuvuus ja korjautuvuus mutta jos ja kun kaikkea pitäisi jatkuvasti osata epäillä ja kiistää, niin että kieltäytyy kokonaan uskomasta, edes hetkellisesti -toistaiseksi- saavutettuihin (yksinkertaistaen) totuuksiin, niin kovin raskaaksi käy.       

Tietysti toinen voi toteuttaa uskoaan jalommin kuin toinen, mutta Raamatun mukaan kristitty on se, joka uskoo Jeesukseen ja pelastuksen saa tunnustamalla sen ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti toinen voi toteuttaa uskoaan jalommin kuin toinen, mutta Raamatun mukaan kristitty on se, joka uskoo Jeesukseen ja pelastuksen saa tunnustamalla sen ääneen.

Ja tuo usko ja ääneen sanominen ei tarkoita sen vakuuttelua, että "kyllä hän nyt ihan varmasti on olemassa," vaan luottamista hänen opetukseensa ja sen toteuttamista normaalissa arkielämässä.

Itse tosin ymmärrän sen pelastuksen tarkoittavan tällaisen rauhanomaisen länsimaisen yhteiskunnan rakentamista, jossa "maan hiljaisillakin" on ääni, yhteiskuntaan voi luottaa ja uskonnollisilla mahtikäskyillä ei ole ylivaltaa.

Mua on alkanut nykyään oksettamaan tietynlainen kristillisyys, nuorena olin seurakunta-aktiivi ja niin edelleen. Pidän silti itseäni kristittynä, vaikka en näihin ihmislähtöisiin kummallisuuksiin enää osallistukaan. Koska uskon Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön.

Jotenka tällä logiikalla en mene kenenkään muunkaan kristillisyyttä määrittelemään enkä arvioimaan. Jokainen kun on ihan vaan itse itsestään vastuussa Jumalalle.

Lähes kaikki kristityt kuuntelevat sekulaaria musiikkia, eikä siinä ole mitään pahaa.