Voisiko joku minulle selittää tällaisesta kuin "dissosiaatiohäiriö"

Liittyy traumataustaan, katso vaikka googlesta tarkemmin.

Voiko tällaista häiriötä olla ilman että kukaan kiinnittäisi huomiota tai että sen itse tajuaisi? Minulla oli helevetin traumaattinen lapsuus. Koko lapsuus oli pelkkää pelkoa ja häpeää. Isäni oli alkoholisti ja vihjaili jatkuvasti että hän tekee laajennetun itsemurhan. Käytännössä esitteli sellaista asiaa, että moni mies tappaa ensin perheensä ja sitten itsensä. Sairasta. Olen käynyt jo 3 vuoden psykodynaamisen terapian noin 10 v sitten.

Sain tietää myöhemmin isäni diagnooseja/piirteitä ja ne ovat: asosiaalinen, narsistinen ja rajatilapersoona, kun hän näytti lääkärin paperit. Käytännössähän isäni on rapajuoppo ja hirveän väkivaltainen uhkailija. Äiti on sen takia hänen kanssaan, kun muuten pääsisi hengestään. Äidillä ei ole myöskään tukiverkkoja, jotka auttaisivat eroon. Ehkä nykyisin isäni on rauhoittunut..äiti väittää ettei ole enää väkivaltainen... muutenkin tuntuu että on kiltimpi.. En ole tosin tekemisissä kuin noin kerran vuodessa.

ap

Joo, ehkä mulla on tällainen : ( saakohan siihen apua.. nimittäin minulle sattui todella surullinen juttu, oma lapseni meinasi kuolla ja niinä hetkinä, kun hän oli sairaalassa ja sen jälkeen, minusta tuntui että tunsin aitoja ja syviä tunteita. Se oli totaallisesti erilaista kuin normaali tunne-elämäni.

Ihan oikeasti, minua hävettää tämä ihan hirveästi (syyllistän tästä itseäni)! Olen koko lapsuuteni elänyt häpeässä ja tuntuu että häpeä jatkaa vielä elämämistä minussa! Olen sellaisessa ammatissa, jossa pitäisi olla "terve". Tuntuu että suoritan kaiken kliinisesti eli tiedän miten pitää käyttäytyä, mutta en ole tunne-elämältäni "terve".

ap

Dissosiaatiohäiriö kehittyy usein lapsena koetun seksuaalisen hyväksikäytön takia, mutta muutkin vakavat, traumaattiset ja toistuvat kokemukset voivat sen kehittää. Voi olla, ettet edes muista noita tapahtua. Mutta häiriö on vakava, se ei ole vain satunnaista keskittymiskyvyttömyyttä.

Lisää luotettavaa tietoa löydät esimerkiksi http://traumajadissosiaatio.fi/

Voimia.

hep

Ehkä post-traumaattinen sterssireaktio voi olla, ei sovi noi dissosiaatiohäiriöt yhteen. Ahdistun helpommin kuin muut. ap

Minulla diagnosoitiin traumaperäinen dissosiaatiohäiriö vasta noin puoli vuotta sitten. Olen 23, ja olen oireillut tällä tavalla 15 vuotiaasta lähtien. Välitetään, että tämä sairaus on alidiagnosoitu. Itse sain diagnoosin vasta kun sain hyvin psykoottisia persoona vaihdoksia joiden aikana koin mm. että käteni eivät enää kuuluneet minulle itselleni ja koin suurta riemua ajatuksesta että repisin kaikki hampaani irti.

Olin toki ollut traumojeni takia hoidossa jo pitkään ennen tätä, mutta vaikka oli ollut puhetta, että koen, että minulla on voimakkaana kaksi hyvin erilaista puolta, en olisi uskonut sairastavani dissosiaatio häiriötä. Diagnoosi tosin sitten helpotti asioita enkä enää pelkää oikeastaan ollenkaan psykoottisten oireiden ilmaantuessa, sillä tiedän mistä on kyse.

Ymmärrettävää, että persoonani kehittyi kahteen eri suuntaan, sillä isäni erityisesti oli hyvin mielivaltainen. Toisinaan hän oli hyvin rakastava, ja toisinaan taas saattoi suuttua silmittömästi jostakin ja raahata, erityisesti minua, vaikka tukasta ympäri taloa ja huutaa. Suhteeni isääni oli siis hyvin ristiriitainen, ja uskon, että tästä johtuu myös jakautunut persoonallisuuteni. En kestänyt sitä, että sekä vihasin, että rakastin syvästi erästä elämäni tärkeimmistä henkilöistä. Siispä isäni väkivaltaisina puuskauksina eristin itseni toiseksi ihmiseksi, enkä oikeastaan kokenut, että väkivalta tapahtui minulle. Näin kykenin palaamaan normaaliin arkeen ja olemaan ajattelematta asiaa.

Kaikilla meillä tosin on "eri puolia", mutta sanoisin, että rohkeasti puhumaan ammattilaisen kanssa jos asia mietityttää tai häiristee. Tämä vaiva taitaa olla paljon yleisempi kuin voisi uskoa.

Omalla kohdallani tosin diagnoosi ei oikeastaan muuttanut mitään, sillä sain jo terapiaa traumoihini. Lieviä psykoosi lääkkeitä kokeiltiin, mutta koin haittavaikutusen olevan hyötyjä suurempia.

Hirmuisen hyvä että tästä puhutaan täälläkin. Se tekee hyvää taatusti kaikille. Saamme tietoa. Ja empatia kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Voiko tällaista häiriötä olla ilman että kukaan kiinnittäisi huomiota tai että sen itse tajuaisi? Minulla oli helevetin traumaattinen lapsuus. Koko lapsuus oli pelkkää pelkoa ja häpeää. Isäni oli alkoholisti ja vihjaili jatkuvasti että hän tekee laajennetun itsemurhan. Käytännössä esitteli sellaista asiaa, että moni mies tappaa ensin perheensä ja sitten itsensä. Sairasta. Olen käynyt jo 3 vuoden psykodynaamisen terapian noin 10 v sitten.

Sain tietää myöhemmin isäni diagnooseja/piirteitä ja ne ovat: asosiaalinen, narsistinen ja rajatilapersoona, kun hän näytti lääkärin paperit. Käytännössähän isäni on rapajuoppo ja hirveän väkivaltainen uhkailija. Äiti on sen takia hänen kanssaan, kun muuten pääsisi hengestään. Äidillä ei ole myöskään tukiverkkoja, jotka auttaisivat eroon. Ehkä nykyisin isäni on rauhoittunut..äiti väittää ettei ole enää väkivaltainen... muutenkin tuntuu että on kiltimpi.. En ole tosin tekemisissä kuin noin kerran vuodessa.

ap

Ikävää, että joudut kärsimään äitisi jännämiesvalinnasta. Olkoot tämä opiksi palstan jänniksistä viehättyville naisille.

Dissosiaatio on jatkumo. Jokainen dissosioi joskus. Jotkut vähemmän, jotkut enemmän. Häiriö siitä tulee tiettyjen kriteereiden täyttyessä.