Onko täällä muita perheellisiä, joille lasten mukana tuoma järjestys ja "pakko" on tehnyt hyvää?
Tuli noista lapsettomien lauantaista mieleen, kun niin moni koki rauhallisen, vapaan oleskelun ja levon tärkeäksi - mitä se toki onkin, en minä sillä.
Mutta minulle pikkulapsiajan mukanaan tuoma päiväjärjestys - aikaisin ylös, ruoka 5 x päivässä, ulkoilu x 2 - ja isompienkin lasten vaatima päivä/viikkorakenne on tehnyt todella hyvää.
Olen taipuvainen ahdistukseen, jollon nukun vain, jätän siivoamatta, notkun päivät pitkät koneella yms. ja tämä lienee jossain määrin pysyvä ominaisuus (herkkyys?) minulla sillä lääketieteestä ja terapiasta ei juuri ole ollut apua.
Perhe-elämän mukanaan tuoma arjen rakenne on syönyt nuo tyhjät hetket ja voin paremmin kuin koskaan. Ihan hirvittää kun lapset kasvavat isommaksi, että onnistunko pitämään hyvää arkea yllä. Ainakin nyt pidemmät lapsivapaat ajat ovat valuttaneet minut nopeasti takaisin tuohon kalsarimamman eloon. Ja siellä nurkan takana olisi vastassa sitten se ahdistus ja masennus, kun ei jaksa eikä pysty.
Lasten kanssa taas on syy tehdä parhaansa joka päivä. Edes opinnoista ja töistä en ole saanut samaa buustia arkeeni kuin omista lapsistani, jotka ottavat niin paljon mutta antavat nähtävästi myös voimaa. Olen miettinyt että voisiko tämä olla biologista - luonto pitää huolen siitä, että vanhempi huolehtii jälkeläisistään vaikkei muuten olisi maailman tehokkain (ei se näin tietenkään kaikilla mene, kertoohan sen jo perhesurmat yms.) Minulle velvollisuus lapsistani on voimavara.
Muita?
Kommentit (8)
Joo nyt kun kysyt niin onhan se niin. Lapsettomana oli liikaa luppoaikaa ja se sai mut masentuneeksi, aika meni kaikkeen turhuuteen. Nykyään mennään järjestyksessä ja elämä tuntuu terveemmältä. Samanlainen olo kuin loman jälkeen palatessa arkeen rutiinit tuntuukin taas hyvältä.
Ja taas on yksi mielenterveysongelmainen ryhtynyt äidiksi ja pakottanut lapset terapeuteiksi
Onhan se noinkin. Silti sitä joskus kaipaa sitä että saisi esim. tunnin olla vaan rauhassa tai aamuisin nukkua pitkään
http://www.dictionary.com/browse/ennui
Ennui
a feeling of utter weariness and discontent resulting from satiety or lack of interest; boredom:
Mä en voisi olla juurikaan säntillisempi lasten kanssa, olen jo nytnrutiinien ihminen ja hankin aina tekemistä. Mutta väsyn ihmisistä, läheisistäkin, aika helposti ja paljon. Siksi lapset ovat elämässäni vain ajoittain, rakkaita mutta en halua jokapäiväiseen elämään (ystävien lapset).
Vierailija kirjoitti:
Mä en voisi olla juurikaan säntillisempi lasten kanssa, olen jo nytnrutiinien ihminen ja hankin aina tekemistä. Mutta väsyn ihmisistä, läheisistäkin, aika helposti ja paljon. Siksi lapset ovat elämässäni vain ajoittain, rakkaita mutta en halua jokapäiväiseen elämään (ystävien lapset).
Aloitus olikin just sulle suunnattu - hei ihmiset, jotka ette halua lapsia...
Vierailija kirjoitti:
Ja taas on yksi mielenterveysongelmainen ryhtynyt äidiksi ja pakottanut lapset terapeuteiksi
Hienosti oikaisit. Onneks vaikutat itse terveeltä.
Olen itse lapseton sinkku, mutta voisin kuvitella että mulle kävisi just noin.
Olen perusluonteeltani kai tosi laiska. En jaksa vain itseni takia vaivautua tekemään juuri mitään. Se on ihan ok jos kämppä on sekasin, syön vaan sen mitä on pakko ja kunhan jotain saa. En käynyt lomalla/työttömänä ulkona kun kerran-kaksi kertaa viikossa kaupassa, muuten istuin koneella pelaamassa ja selaamassa nettiä.
Vuosi sitten hommasin koiran. Syyt oli seurankaipuu (olen yksinäinen) ja se, että se veisi mua ulos. Tämän vuoden aikana on tasan kaksi kertaa ollut kun mua on v*tuttanut lähteä ulos ton kanssa, muut kerrat olen mennyt ihan hyvillä mielin kun tiedän että toinen sitä tarvitsee. Ja niin tarvitsen minäkin.
Se, kun on päässyt ulkoilemaan säännöllisesti ihan vähintään 3x päivässä, on säteillyt myös muuhun elämään. Nyt jaksan tehdä ruokaa enemmän kuin ennen, kämppä siistimpi vaikka koira tuo lisäsotkua ja muutenkin iloisempi mieli. Ja saanut uusia tuttuja koirapiireistä, tutustunut naapureihin jne.