Nainen, mihin tarvitset "arjen jakajaa"?

En mihinkään.

Muutin yhteen ja menin naimisiin ainoastaan siksi, että tarvitsen mieheltäni fyysistä läheisyyttä joka päivä.

N43

Arjen jakaminen on kumppanuuden ydinasia. 

Pelkään asua yksin.

Olen seurallinen ihminen. Siks :D

Typerä kysymys, ihan siihen arjen jakamiseen, yhteisiin asioihin sekä tietenkin seksiin. Seksin voi hoitaa yksinkin, mutta eihän se ole samaa kuin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Arjen jakaminen on kumppanuuden ydinasia. 

Ei minulle vain. Suhde voi itse asiassa paremmin, kun ei asuta yhdessä.

Pärjään kyllä jotenkuten yksinkin, mutta vuorotyöläiselle olisi kyllä suuri helpotus, jos joku olisi lasten kanssa kotona silloin kun olen iltavuorossa. 

En tarvitse mutta on mukavaa jos sellainen ihminen on. Ja koska haluan asua suhteessa yhdessä niin väkisinkin pitää jakaa se arki.

Vierailija kirjoitti:

Arjen jakaminen on kumppanuuden ydinasia. 

Noin mäkin seb tulkitsen. On kaisia, jotka haluavat mieheltä kumppanuutta ja naisia, jotka haluavat lähinnä seksiä. Yritin vastauksessani ilmaista, että kuulun itse jälkimmäisiin.

N43

Mulle puoliso on elämänkumppani, ja arjen jakaminen yksi yhdessä elämisen piirre.

En tarvitse. Tarvitsen miestä seksiin, läheisyyteen, tukeen ja hauskanpitoon. Ja muusaksi.

Raskassuhteet ovat vaativampia mutta minusta myös palkitsevampia. Toiselle sopii kevyempi suhde paremmin, mutta se vaatii itsenäistä mielenlaatua. Minä olen sellainen laumaeläintyyppi.

Vierailija kirjoitti:

En mihinkään.

Muutin yhteen ja menin naimisiin ainoastaan siksi, että tarvitsen mieheltäni fyysistä läheisyyttä joka päivä.

N43

Hyvä pointti. Tämä olisi varmaan minullekin ainoa hyvä syy muuttaa yhteen.

En tarvitse, pärjään kyllä yksinkin. Mutta kyllä nautin siitä että kotona on kumppani, jonka kanssa voi jutella niistä näistä, suunnitella ja tehdä yhdessä ruokia ym. arkista, ja läheisyyttä ja seksiä saa useammin toki myös.

Maksamaan laskut ja hoitamaan mun lapsia, kun niiden isiä ei kiinnostanut.

Luuserit ainakin näyttävät tarvitsevan 🎅

Tunteeseen, että minulla on joku, joka minusta välittää.

Sani itä hki kirjoitti:

Maksamaan laskut ja hoitamaan mun lapsia, kun niiden isiä ei kiinnostanut.

Ja taas naisvihaajamies tulee leikkimään naista. Saisit hävetä.

En tarvitse, mutta yhdessä on kivempi tehdä arkisia asioita kuin yksin. Eli tykkään kokata, siivota, tehdä halkohommia jne. yhdessä.

Ei se nyt ehkä TÄRKEINTÄ ole, mutta tärkeää kyllä.

Arjen jakamisessa on monia tasoja, ap.

Ensinnäkin se on kalenterikysymys. Koska elämästämme noin 90% tai enemmänkin on arkea, niin totta kai se arkisin elämässä mukana oleminen on aika iso osa asiaa. Kuka haluaisi puolison, joka olisi paikalla vain juhlapyhisin?

Toiseksi kyse on kumppanuudesta ennen kaikkea henkisellä tasolla. On joku, joka on kiinnostunut siitä, miten sinulla menee. Millainen päivä sinulla oli? Joku, jonka kanssa voi pohtia mitä asiaa tahansa, on se sitten vaikka uutisissa nähty yhteiskunnallinen asia, työtoverin vittuilu tai se, mitä ostaisi äidille joululahjaksi. On joku, joka ymmärtää vitsisi ja joku, joka hieroo kipeitä hartioitasi.

Kolmanneksi se arjen jakaminen on töiden ja kustannusten jakamista. Yhdessä toisen, toivon mukaan ainakin enimmäkseen töissä käyvän ja ansaistsevan puolison kanssa on helpompi rahoittaa monenmoisia juttuja. Ja kun kodin töistä kantaa vastuun myös toinen aikuinen, se helpottaa kummasti. Ainakin minun olisi ollut yksinhuoltajana hyvin vaikea kasvattaa lapsia, koska teen epäsäännöllistä vuorotyötä - JOS minulla ei olisi säännöllisytä työaikaa tekevää miestä. Don't get me wrong, teen kyllä vähintään puolet kotitöistä ja lastenhoidosta, mutta miehen panos on kyllä ollut aina hyvin tärkeä.