Muuten täydellisen miehen totaalinen yleissivistyksen puute
Olen tavannut aivan ihanan miehen. Hän on muuten kaikin puolin täydellinen, mutta ei ymmärrä ympäröivästä maailmasta mitään. Looginen päättely ja asioiden syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen on hänelle tosi vaikeaa, jos puhutaan abstrakteista asioista. On käynyt pari vuotta amista ja sitten tehnyt duunia ja olla möllötellyt koko elämänsä laput silmillä. Ei ymmärrä keskeisimpiä poliittisia käsitteitä, ei osaa mitään kieliä, ei ole matkustellut missään, ei ymmärrä tutkitun tiedon ja oman kokemuksen eroa. On kuitenkin todella lämmin, välittävä, tasapainoinen, hauska ja sosiaalinen tyyppi. Arjessa meillä on tosi kivaa yhdessä - niin kauan kun keskustelu pysyy konkreettisella tasolla, kuten se nyt usein pysyykin. Siis lähinnä että mitä ruokaa tehtäis ja katottaisko leffa. Mä olen kuitenkin akateeminen ja haluan välillä keskustella maailman menosta laajasti. Poliittiikka ja tiede kiinnostavat.
Että mitäköhän helvettiä tässä nyt sitten? Voinko siirtää älyllisen elämäni parisuhteen ulkopuolelle ja säilyttää kunnioituksen miestä kohtaan?
Kommentit (63)
Yksi parisuhdemoka on odottaa toisen tyydyttävän kaikki tarpeet. Oletko itse täydellinen kaikilla elämänalueilla?
Vierailija kirjoitti:
Yksi parisuhdemoka on odottaa toisen tyydyttävän kaikki tarpeet. Oletko itse täydellinen kaikilla elämänalueilla?
No en todellakaan ole. Siksipä mietinkin, että onko tämä nyt sitten se kompromissin paikka mulle. Mutta miten on edes MAHDOLLISTA, että kun meillä on tää peruskoulusysteemi kuitenkin, että sieltä pääsee läpi oppimatta yhtään mitään? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi parisuhdemoka on odottaa toisen tyydyttävän kaikki tarpeet. Oletko itse täydellinen kaikilla elämänalueilla?
No en todellakaan ole. Siksipä mietinkin, että onko tämä nyt sitten se kompromissin paikka mulle. Mutta miten on edes MAHDOLLISTA, että kun meillä on tää peruskoulusysteemi kuitenkin, että sieltä pääsee läpi oppimatta yhtään mitään? Ap
Kannattaa miettiä, mitkä tarpeet haluaa kumppanin tyydyttävän. Minä kaipaan suhteelta hyvää seksiä, paljon läheisyyttä, rohkaisevia halauksia, älyllisiä keskusteluja ja hauskaa yhdessä tekemistä. En voisi seurustella ihmisen kanssa, jos hän ei pysty noita tarjoamaan. Typeryksen kanssa oleminen ei vain onnistu minulta – ehkei sinultakaan.
Itselleni tuollainen ominaisuus merkitsisi sitä, että ihminen on hyvin kaukana täydellisestä. Niin kaukana, että en edes harkitsisi suhdetta.
Voin tehdä ja mielelläni teen kompromisseja monessa asiassa. Sivistyksen puute ja tietämättömyys on kuitenkin kynnyskysymys.
Mutta kaikkihan me olemme erilaisia. Sinun puolestasi on osaa vastata enkä tiedä, miten suhtautuisit asiaan pitemmän päälle.
Ihminen, joka ehdottaa, että tyydyttää älylliset tarpeensa muualla, ei voi itse olla kovin älykäs ja sivistynyt. Koska jos on, tietää kyllä, mikä merkitys on sillä, että todennäköisesti elämäsi keskeisin keskustelukumppani on kanssasi samalla tasolla. Tyhmän kanssa seurustelu on kuin olisi lapsen tai kehitysvammaisen kanssa.
Voithan sä alkaa "kouluttamaan" sitä. Vie maailmalle, erilaisiin paikkoihin (museot, taidenäyttelyt, konsertit...yms.), sinne mikä sua kiinnostaa.
Osta kirjoja, lehtiä ja katsokaa dokumentteja. Yritä saada toinen innostumaan. Vaikeetahan tuo voi tietysti olla, mut jospa se siitä innostuis .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi parisuhdemoka on odottaa toisen tyydyttävän kaikki tarpeet. Oletko itse täydellinen kaikilla elämänalueilla?
No en todellakaan ole. Siksipä mietinkin, että onko tämä nyt sitten se kompromissin paikka mulle. Mutta miten on edes MAHDOLLISTA, että kun meillä on tää peruskoulusysteemi kuitenkin, että sieltä pääsee läpi oppimatta yhtään mitään? Ap
Tunnen erään naisen joka muistuttaa miesehdokastasi: on lämmin, empaattinen, sosiaalinen, hauskaa seuraa ja oikeasti todella rakastettava. Hän ei osaa sanoa ruotsiksi edes hei mitä kuuluu, ei tiedä missä on väli-amerikka eikä tiedä mitä eroa on kansanedustajalla ja ministerillä. Silti hänestä on mahdotonta olla pitämättä. Kun olen hänen seurassaan, tajuan miten vajavainen olen itse. Pystyn väittelemään yhteiskuntapolitiikasta useilla kielillä, pärjään tietokilpailuissa ja olen enemmän tai vähemmän syvällisesti perehtynyt moniin tieteenaloihin. Silti ihailen tätä naista, koska hän hallitsee sen, mikä on oikeasti tärkeää elämässä: ihmisistä välittäminen, lempeys ja hauskuus. En pysty asettamaan itseäni hänen yläpuolelleen.
Sinusta riippuu, miten suhtaudut mieheen. Hyvyys on yksi tärkeimpiä asioita puolisossa.
Muutaman vuoden pystyt elämään hyvin, mutta lopulta eroatte. Joten en suosittele yhteiseloa.
Vierailija kirjoitti:
Voithan sä alkaa "kouluttamaan" sitä. Vie maailmalle, erilaisiin paikkoihin (museot, taidenäyttelyt, konsertit...yms.), sinne mikä sua kiinnostaa.
Osta kirjoja, lehtiä ja katsokaa dokumentteja. Yritä saada toinen innostumaan. Vaikeetahan tuo voi tietysti olla, mut jospa se siitä innostuis .
Itse asiassa se onkin ollut kivaa, että hän on kyllä ihan oikeesti kiinnostunut asioista nyt aikuisiällään. Ollaan käyty paljon erilaisissa jutuissa ja mies tykkää oppia uutta nyt "kypsällä iällä". Siitä vaan tulee ehkä vähän semmoinen kummallinen opettaja-oppilas -asetelma meidän suhteeseen. Se ei ole oikein hyvä juttu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Silti ihailen tätä naista, koska hän hallitsee sen, mikä on oikeasti tärkeää elämässä: ihmisistä välittäminen, lempeys ja hauskuus.
Nuo ovat oikein hyviä ominaisuuksia ystävässä, mutta kumppanilta vaaditaan vähän muutakin. Minun on ainakin mahdoton kunnioittaa ihmistä, joka on älyllisesti niin tyläsmielinen ja ei-utelias, ettei hän tiedä ministerin ja kansanedustajan eroa.
Joo, puolison kouluttaminen mieleiseksi on aina toimiva tapa.
Not.
Vierailija kirjoitti:
Muutaman vuoden pystyt elämään hyvin, mutta lopulta eroatte. Joten en suosittele yhteiseloa.
Hemmetti, tätä mäkin uumoilen. Miten tässä edes pääsi käymään niin, että rakastuin tähän maailman ihanimpaan hölmöläiseen? Ap
Joko sillä on joku aivohäiriö tai sitten se on vaan typerä....
Typeryydelle voi vielä tehdä jotain, aivovikaiselle ei....
Onkohan unelmiesi mies lievästi yksinkertainen?
Eihän siitä tule mitään, kun olet kuin opettaja opettamassa perusasioita alakouluikäiselle lapselle. Älyllinen tasa-arvoisuus on yksi peruskivi toimivassa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Joko sillä on joku aivohäiriö tai sitten se on vaan typerä....
Typeryydelle voi vielä tehdä jotain, aivovikaiselle ei....
Ei sillä kyllä mitään aivovikaa ole. On vain kasvanut sellaisessa ympäristössä, jossa ei ole luettu kirjoja tai arvostettu koulutusta mitenkään erityisesti. Perus amisperhe: duuniin vaan nopeasti ja pois kaikki turhanpäiväiset hömpötykset kuten kulttuuri ja matkailu. Sinänsä sillä ei ole älyssä vikaa, ei ole vaan päässyt altistumaan oikein... no... millekään.... Ap
Vaikea kysymys. Mutta kieltämättä suhteenne tuo mieleen, enempi opettaja -opilas suhteen; ei nyt sentään äiti ja poika suhdetta, vaikka kieltämättä herättää kysymyksen, että mitä tarkoitat, kun sanot miehen olevan "muuten täydellinen." - Mitkä ovat ne asiat, joita teitä yhdistää?
Jokainen riittävän älykäs oppii. Jos mies haluaa oppia uusia asioita ja pystyy siihen, mikä on ongelma?
Tuntisitko ylemmyyttä siitä, että mies oppii asiat myöhemmin kuin sinä, joka olet ollut niin etuoikeutettu, että teillä on luettu ja keskusteltu?
Etsitkö nyt vain tekosyytä vetäytyä suhteesta,ap?
Vaikea uskoa, että kukaan noin sivistymätön, ympäröivälle maailmalle sokea ja epä-älyllinen mies olisi "muuten täydellinen". Kyllä tuollaisella ominaisuudella on aina heijastevaikutuksia.