Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Dermatillomania?
17.11.2017 |
Ketään muuta täällä, jotka kärsivät/uskovat kärsivänsä dermatillomaniasta?
Oon varhaisteini-iästä saakka pakonomaisesti repinyt ja purrut kynsiä, kynsinauhoja ja sormia. Jalkapohjia revin, nypin ja leikkelen myös, jossain välissä myös kasvoja, mutta kun teini-iän näppylät jäivät niin se jäi. Kädet ovat pahin ongelma, revin niitä ihan koko ajan tiedostamattani, mitä tahansa teenkin, autoa ajaessakin. Mies sanoo että ei se oo kun lopettaa vaan, päättää vaan että ei enää revi, mutta kun se ei vaan ole niin yksinkertasta.
Mitkään tökötit eivät auta. En pahaa makua enkä kipua repiessäni, enkä aina käytä edes hampaitani, aika usein vain kynsiä (tai sitä mitä niistä on jäljellä). Hanskat auttavat, mutta niitä ei pysty käyttämään koko aikaa ja joka paikassa, ja kun ne ovat kädessä ja tulee tarve nyppiä, tuntuu siltä kun pää räjähtäisi. Kokeilin kerran tekokynsiä, ne auttoivat sen hetken, kunnes oli pakko päästä repimään ja revin kynnet liimoineen irti, voitte kuvitella millaista oli jälki.
Oon aina hävennyt käsiäni, ne näyttävät ihan kamalilta. Ihan nätit sormet muuten, mutta kynnet ja kynsinauhat rikki revitty ja iho riekaleina pitkälle sormiin saakka... Ja se kipu. Repiessä ei sitä tunne vaikka veri valuisi, mutta jälkeenpäin kädet ovat todella kipeät, ei saa avattua mitään ja perunoidenkin kuoriminen on tuskaa.
Onko tähän mitään apua? Veikkaisin, että lapsuuden ja nuoruuden kokemuksila on osansa siihen miksi tämän alunperin olen aloittanut, mutta elämä nykyään on mukavaa, enkä silti pääse tästä eroon...Ketään muuta täällä, jotka kärsivät/uskovat kärsivänsä dermatillomaniasta?
Oon varhaisteini-iästä saakka pakonomaisesti repinyt ja purrut kynsiä, kynsinauhoja ja sormia. Jalkapohjia revin, nypin ja leikkelen myös, jossain välissä myös kasvoja, mutta kun teini-iän näppylät jäivät niin se jäi. Kädet ovat pahin ongelma, revin niitä ihan koko ajan tiedostamattani, mitä tahansa teenkin, autoa ajaessakin. Mies sanoo että ei se oo kun lopettaa vaan, päättää vaan että ei enää revi, mutta kun se ei vaan ole niin yksinkertasta.
Mitkään tökötit eivät auta. En pahaa makua enkä kipua repiessäni, enkä aina käytä edes hampaitani, aika usein vain kynsiä (tai sitä mitä niistä on jäljellä). Hanskat auttavat, mutta niitä ei pysty käyttämään koko aikaa ja joka paikassa, ja kun ne ovat kädessä ja tulee tarve nyppiä, tuntuu siltä kun pää räjähtäisi. Kokeilin kerran tekokynsiä, ne auttoivat sen hetken, kunnes oli pakko päästä repimään ja revin kynnet liimoineen irti, voitte kuvitella millaista oli jälki.
Oon aina hävennyt käsiäni, ne näyttävät ihan kamalilta. Ihan nätit sormet muuten, mutta kynnet ja kynsinauhat rikki revitty ja iho riekaleina pitkälle sormiin saakka... Ja se kipu. Repiessä ei sitä tunne vaikka veri valuisi, mutta jälkeenpäin kädet ovat todella kipeät, ei saa avattua mitään ja perunoidenkin kuoriminen on tuskaa.
Onko tähän mitään apua? Veikkaisin, että lapsuuden ja nuoruuden kokemuksilla on osansa siihen miksi tämän alunperin olen aloittanut, mutta elämä nykyään on mukavaa, enkä silti pääse tästä eroon...
Kommentit (10)
Minulla taitaa olla taipumusta tuohon. Päänahassani on rasvaista hilsettä, ja sitä tulee toisinaan rapsuteltua, hyi. Yritän pestä hiukset päivittäin, jotta hilsettä ei ehtisi kertyä niin paljon. No, kertyyhän sitä silti. Apteekin hilsesampoolla olen sitä nyt yrittänyt hillitä. Monesti on sellaisia jaksoja, etten rapsuttele päätäni pitkiin aikoihin, mutta välillä se vain ryöpsähtää. Kai minun pitää jossain vaiheessa käydä pyytämässä ihotautilääkäriltä joku lääkekuuri, jotta tuo ällöttävä karsta ja sen raapiminen loppuisi.
Teini-iässä revin pakonomaisesti finnejäni. Onneksi jossain vaiheessa pääsin eroon siitä.
Olen miettinyt, liittyyköhän tämä minulla pakko-oireiseen häiriöön. Se minulla on diagnosoitu, mutta dermatillomania taitaa olla vähemmän tunnettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tapana repiä huuliani ja nyppiä karvojakin. Olen miettinyt olisiko jotain korvaavaa toimintaa, mitä voisi tehdä käsillä? Esim. laittaisi vaikka liimaa iholle ja repisi sitä, se oli lapsena hauskaa. Ideoita?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tapana repiä huuliani ja nyppiä karvojakin. Olen miettinyt olisiko jotain korvaavaa toimintaa, mitä voisi tehdä käsillä? Esim. laittaisi vaikka liimaa iholle ja repisi sitä, se oli lapsena hauskaa. Ideoita?
Virkkaaminen tai jokin askartelu? Siivoaminen, paikkojen järjestely?
Mites finnienpuristeluvideot YouTubesta, voisiko niiden katsominen toimia korvikkeena ihon repimiselle - vai pahentaakohan se sitä?
- 2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tapana repiä huuliani ja nyppiä karvojakin. Olen miettinyt olisiko jotain korvaavaa toimintaa, mitä voisi tehdä käsillä? Esim. laittaisi vaikka liimaa iholle ja repisi sitä, se oli lapsena hauskaa. Ideoita?
Virkkaaminen tai jokin askartelu? Siivoaminen, paikkojen järjestely?
Mites finnienpuristeluvideot YouTubesta, voisiko niiden katsominen toimia korvikkeena ihon repimiselle - vai pahentaakohan se sitä?
- 2
Yh en ainakaan halua katsoa toisten finnien puristelua, vaikka tiedän että jotkut tykkäävät. :D Minulle toiminnan pitäisi olla jotain, mitä voin tehdä yhdellä kädellä samalla kun olen vaikka koneella. Kudon muutenkin, mutta se ei vaikuta repimiseen/nyppimiseen, koska se on erillistä toimintaa, mihin keskityn täysin.
3
Täällä toinen joka on aina repinyt ja pureskellut sormiaan. En vain oo päässy tavasta eroon. Joskus auttoi, kun vähän kasvatin kynsiäni ja lakkasin niitä lempiväreilläni. Silloin tykkäsin niin kynsistäni, ettei tullut pahoinpideltyä kynsinauhoja, ja vanhat ruvetkin saivat parantua rauhassa. Lakkasin lakkaamisen (hih) kun nykyinen mieheni yliherkkä kynsilakan hajulle, enkä oikein muuallakaan voi kynsiä lakata kuin kotona. Mihinkään kynsihoitolaan en rahojani hassaa, tykkäsin ihan ite omassa rauhassa valita lakat ja laittaa kynteni.
Pitäis joo jotakin ratkaisua kehittää tähän dermatillomaniaani. Nuorempani pureskelin myös kynsiäni, ja revin ja leikkelin jalkapohjistani kaikenlaisia kovettumia yms, ja nykysellään ei ruvet saa parantua rauhassa oikein missään. Finnien kanssa räplään myös, vaikka niiden suhteen oon välillä vähän aikaa malttanut mielenikin. Nää sormet on kauheimmat. Pahan näköiset, hävettää. Muutaman kerran mulle on kommentoitukin näitä. Ja kommentoijat ei oo tienneet mitään tällaisesta häiriöstä kuin dermatillomania. Vaan tyyliin että hyi yöök hulluko oot vai miks noi on ton näköset??
Mulla ikää ”jo” yli 40-wee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä revin pakonomaisesti jalkapohjien ihoa. Mulla ei ole taustalla mitään traumaattista nuoruutta, mutta stressaan herkästi ja silloin tuo pahenee. Ärsyttävää. Jalkapohjien hiominen ja sukat auttavat välillä, mutta aina palaan repimiseen. 😕
Joo, minäkin revin kantapäiden ihoa, ja joskus ne olivatkin aika kamalassa kunnossa. Asiaan auttaa vähän se, kun rasvaan jalkoja säännöllisesti. Kun iho on sileä ja hyvässä kunnossa, sitä ei tee mieli repiä... ainakaan niin paljon.
2 & 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon välillä miettinyt, että auttaiskohan semmonen fidget spinner vai mitä ne nyt onkaan, siihen kun en osaa jättää kynsinauhojani rauhaan. Tai joku mielenkiintoisen muotoinen sormus, rannekoru tms, mitä tulisi hypisteltyä. Tosiaan rasvaaminen rajoittaa mullakin aika paljon oireita, muttei vaan tarpeeksi.
Käsi sydämelle: pureskeletteko niitä kaikkia palasia, rupia yms. mitä olette nyppineet ihostanne irti? Minä pureskelen, ihan hulluna niitä syön. :/ Usein tunnen olevani ihan ihme kannibaali.
Alue: Aihe vapaa
Oho, tuli teksti vahingossa kaksi kertaa... Koittakaa saada selvää!