Vaimoni lukee fantasiakirjallisuutta

Joillekin meistä ei vaan tämä maailma riitä :) Itse rakastan fantasiaa, sekä luoda sitä omassa päässäni että lukea sitä. Minusta tämä normaali maailma on vähän tylsä. Tykkään mielikuvitella maailmoja joissa on haltioita ja kääpiöitä ja noitia ja henkiolentoja tai avaruusolentoja tai tietoisia koneita.

C`mon.

Kenellekään itseään arvostavalle naiselle ei kelpaa tavallinen arki. Tavallinen oma mies varmasti riittää, sinussa ei varmaan ole vikaa, mutta tää hemmetin ja pahuksen perseellinen arki vaatii Sormusten Herrat, Potterit, Outlandertit ja kaikki maailman seikkailut, joihin voi uppoutua korvia myöten.

Minä olen yksi näistä yhen miehen naisista, joille mies kyllä kelpaa (ja enemmänkin miestäni haluasisin jos mies antaisi useammin). Minun toinen minäni melkeinpä asuu fantasiamaailmassa. Se on osa persoonaa ja olemusta. Enkä edes piilota sitä. Kulutan aikaa kaiken maailman fantasiakirjallisuuksien ja tv-sarjojen foorumeilla samanmielisten immeisten kanssa.

Mä luen dekkareita ja jännäreitä. Suunnittelen täydellistä rikosta, murhaan mieheni, enkä jää kiinni. Niin että sulla on asiat ihan hyvin.  :)

Luin itse vasta justiinsa "the mote in god's eye". Ihan kiva tarina.

 

Olen juuri aloittanut Stanislaw Lemin scifi-dekkarin "Nuha". Mieheni ei ole koskaan välittänyt scifistä tai fantasiakirjallisuudesta. Nuorempana se ärsytti, mutta nyt lueskelemme yhdessä kumpikin omia kirjojamme. Hän lukee kuivan asiallisia kirjoja politiikan käänteistä eikä tykkää romaaneista ollenkaan. Lapset kuitenkin muuttivat kotoa ihan täyspäisinä.