Joudun hoitamaan kaiken parisuhteessa
Hei mammat, mulla on vähän tällänen tilanne, johon kaipaisin teidän neuvoja.
Annan vähän taustatietoa ensin. Oon siis 20-vuotias ja oon alottanut mun elämäni ensimmäisen parisuhteen. Käsittääkseni tää on myös mun poikaystävän ensimmäinen suhde. Tapailtiin noin 3 kuukautta ja nyt sitten seurustelua on takana vasta alle kuukausi. Tässä lyhyessä ajassa on kumminkin tullut erittäin vahvasti selväksi, että mun pitää hoitaa kaikki asiat.
Esimerkkinä tapaamiset. Mä joudun aina kysymään, että hei tuutko mun luo tai mennäänkö syömään tmv. Tai jos se ehdottaa jotakin, mun pitää hoitaa ajankohta ja muu oleellinen. Kerran bussia odottaessa poikaystävä sanoi, että voitaisiin mennä ensi viikolla leffaan ja sanoin, että sopii. No, viikko vierähti eikä siitä kuulunut mitään eli ei menty. Seuraavan kerran kun nähtiin sen jälkeen, se sanoi taas että ens viikolla voisi mennä leffaan. Tällä kertaa, kun mä katoin aikataulun, päivämäärän ja hinnan, niin saatiin mentyä.
Myös kyseisen herran perään saa jatkuvasti kysellä. Välillä jättää vastaamatta joihinkin tärkeisiin kysymyksiin ja juttuihin, joihin tarvitsisin vastausta. Eikä kyse ole edes siitä, että sillä olisi kiire. Esimerkkinä kysyin sitä pe-la väliseksi yöksi mun luo, kun sitten lauantaina ajattelin lähteä vanhempien luo noin 200km päähän. Kyseinen päivä ei sopinut ja se ehdotti la-su, jolloin mun täytyi siirtää vanhemmille lähtöä päivällä. No, ei siinä mitään ongelmaa. Kysyin, sitten että haittaako jos lähden sunnuntaiaamulla junalla vanhempien luo ja joudutaan heräämään aikaisemmin vai tuleeko joku toinen viikonloppu. Luki viestin, mutta vastausta ei kuulunut. Ja siksi tarvin tiedon, jotta tiesin ostaisinko junan lauantaille vai sunnuntaille. Ei ehkä kuulosta näin yksittäistapauksena ärsyttävältä, mutta kun sitä tapahtuukin jatkuvasti.
Teen aloitteen myös seksiin ja ihan fyysiseen kosketukseenkin yleisestikin. Jos en tee mitään aloitetta, ei kosketa koko aikana sitten ollenkaan. Kyllä se lähtee sitten mukaan, kun teen aloitteen, mutta olisi se kiva jos se aloite tulis sieltäkin puolelta välillä. Oon tosi hellyydenkipeä ihminen ja se toisen ihmisen läheisyys sekä fyysinen kosketus on mulle tärkeää.
En edes muista, koska se olisi laittanut mulle ekana viestiä. Joudun hoitamaan myös sen, jos haluan siitä jotain kuulla. En nyt tarkota, että päivät pitkät pitäis jutella höpötellä, mutta olis se kiva kuulla miten menee tai mitä on tehnyt. Kun ei kuitenkaan nähdä mitenkään hirveän usein, niin olisi kiva tietää mitä sen elämässä tapahtuu niitten tapaamisten välissä, ettei tarvi aina kaikkea kertoa sitten tapaamisella. Jos en siis laita viestiä, ei tyypistä kuulu mitään ja tuntuu, että kuin en olisi edes olemassa sen elämässä ennen kuin otan yhteyttä.
Joten siis mammat, mikä avuksi? Tää kaikki voi kuulostaa vähän turhalta teinin parisuhdeongelmalta ja ehkä oonkin liian innokas, ja liioittelen asioita. Sanoa tästä voisi joo, mutta miten? Oon aina ollut tosi huono kertomaan toiselle, jos on joku asia josta en tykkää tai jos oon eri mieltä. Mulla on myös heikko itsetunto, joten pelkään että toinen ajattelee mun nalkuttavan, jos ilmaisen tyytymättömyyttäni johonkin asiaan. Tykkään tästä pojasta kovasti, mutta rehellisesti sanottuna tää suhde, niin lyhyt kun se onkin vasta ollut, on ollut mulle tosi raskas. Ahdistaa ja stressaa, kun itse näkee niin paljon vaivaa vain nähdäkseen, ettei toinen näe edes pienintäkään.
Anteeksi, jos oli sekava teksti. Ja kysykää toki, jos on jotain kysyttävää. Ihan helposti on voinut jäädä jotain oleellista sanomatta. Ja poikaystävä on siis 21, jos sillä on väliä.
Kommentit (17)
Mitäs jos näytät sille vaikka tuon sun kirjoituksen, ja sitten keskustelette siitä? Ei ihmissuhteet parane, jos asioista ei voi puhua.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos näytät sille vaikka tuon sun kirjoituksen, ja sitten keskustelette siitä? Ei ihmissuhteet parane, jos asioista ei voi puhua.
Joo, eihän tää tästä parane, jos en mitään sano. Toi viestin näyttäminen on hyvä idea, kiitos.
- AP
Ihmisiä on monenlaisia. Veikkaanpa, että poikakaverisi vain on sellainen vähän passiivisempi, eivätkä luonteenpiirteet yleensä muutu.
Jos voit elää asian kanssa, niin koita vaan olla stressaamatta ja tee itse omat päätöksesi. Jis taas asia oikeasti hiertää, niin edessä taitaa olla kumppanin vaihto.
Entä jos sanoisit vaikka leffaehdotukseen että käy, ilmoita kun olet varannut liput .
Eli siirrät pallon aina toiselle suorin sanoin.
Ei tuosta pitemmän päälle hyvä seuraa jos mies on niin laiska ettei jaksa järjestää mitään.
Eli sinun kontolle jäisi matkojen varaus, miehen passin mukaan huolehtiminen.
Se on tietty ihmistyyppi joka olettaa että toinen tekee.
Ja jos tekee niin eihän se toinen korvaa lotkauta vaan ottaa vastaan Manulle illallisen.
Miehelle on sanottava suoraa puhetta, ei ne lue ajatuksia.
Eli vaikka että sinä järjestit viimeksi ja nyt et ehdi kiireidesi vuoksi. Voisiko mies hoitaa varauksen.
Mies vastaa joko kyllä tai ei.
Juuri niin. Moni mies ei ymmärrä, ellei häneltä pyydetä. Pyydä siis.
Mä olen sitä mieltä, että jos parisuhteessa tuntuu siltä, että kaikki ei ole ok, niin kyllä kannattaa todella vakavasti miettiä, kannattaako suhteeseen jäädä. Mun ex oli 24 ja minä 19v kun alettiin olemaan yhdessä. Jo alusta asti oli sellaisia fiiliksiä, että ei ihan hyvälle tunnu tässä suhteessa. Häntä oli vaikea lähestyä, joskus istuimme treffien ajan ihan erikseen kokoajan, ellen minä sitten mennyt hänen lähelleen. Hän oli itsekäs, ei osannut pyytää anteeksi eikä pyytänytkään koskaan. Jotkut asiat ei parane, ne pahenee. Sinuna laittaisin suhteen tauolle, kirjottaisin hänelle vaikka kirjeen, jossa kertoisin mitkä asiat suhteessa hiertää. Pallo on siten hänellä ja ottaa yhteyttä jos haluaa jatkaa suhdetta.
Olet tosi reipas ja fiksun oloinen nainen, älä tyydy siihen mitä saat, vaan siihen, mitä haluat. Enkä tarkoita, ettei mikään kelpaisi, vaan kyllä parisuhteessa pitää olla enemmän niitä hyviä asioita kuin huonoja.
Oma avioliittoni päättyi eroon 15v jälkeen, miehen tavat ja hänen kohtelu minua kohtaan huononi kokoajan, lopulta en enää edes halunnut yrittää, kun kaikki oli yksipuolista.
Tsemppiä!
Mun mies on ihan samanlainen ja on kuitenkin lähemmäs viisikymppinen. Ärsyttää kun kaikki pitää itse hoitaa.
Uhriutumista havaittu. On se hyvä että arjen sankari hoitaa kaiken, myös tilityksen.
Jos olet jo nyt stressaantunut pelkästä parisuhteen hengissä pitämisestä (!), tilanne on huono. Poika on tottunut että Joku Muu hoitaa asiat hänen puolestaan. Se ei parane, se pahenee. Miehet on sellaisia, että jos teet saman asian kaksi kertaa peräkkäin (esim. varaat leffaliput), se on sitten siitä lähtien sinun hommasi aina ja ikuisesti.
Harkitse vakavasti aktiivisemman tyypin etsimistä. Tiesitkö, että parisuhteen on tarkoitus parantaa elämää, ei huonontaa sitä?
Vierailija kirjoitti:
Uhriutumista havaittu. On se hyvä että arjen sankari hoitaa kaiken, myös tilityksen.
Ymmärsin aloituksen niin, että ap pohtii, että onko kaiken hoitaminen se mitä hän oikeasti haluaa tehdä. Ihan tervettä miettiä, kun suhde on vielä nuori eikä olla kangistuttu kaavoihin puolin ja toisin.
Ei toi tosta tule paranemaan. Vaikka kattelisitkin tota tyyppiä vielä vuosia, voin kertoa, että se rakkaus todella kuolee siihen kun teet KAIKEN yksin, jos toiselle kaikki on ihan sama, on se sitten varmaan myös ihan sama kenen kanssa sitä möllöttää joten kuuntele intuitiotasi siitä että tämä ei ole eikä mene oikein ja ala katselemaan muita vaihtoehtoja. Kyllä se erosuru siitä ajan myötä helpottaa. Tsemppiä!
Anna sen vaan olla, älä ota mitään yhteyttä. Kokeile montako päivää menee ennenkuin vastapuoli ottaa ite yhteyttä. Jos ei kuulu pariin viikkoon mitään niin anna olla. Jos jossaki vaiheessa ottaa yhteyttä ja ihmettelee mikset ole pitänyt yhteyttä niin selitä toi asias ja sano rehellisesti että halusit tietää kuinka kiinnostunut toinen on että millon ottaa itse yhteyttä. Nyt vaikuttaa siltä että vastapuolta ei oikein kiinnosta tai sitten vaan tosi surkee näyttämään tunteensa.
Sillä voi olla määräilevä äiti ja lapatossuisä. Kotoa malli.
Mutta se on sun kannalta sama. Tostahan saa selvän viestin, että jätkälle kaikki on ihan yhdentekevää, ehkä jopa siitä lähtien että oletteko yhdessä vai ette. 4 kk., hmm, suhteen pitäisi olla nyt huumavaiheessa.
Yritä toki puhua sen kanssa. Puhu suorin sanoin ja selkeästi. Kysy, mitä se odottaa teidän suhteelta. Sano että sä et koe, että hän välittää susta. Kundi havahtuu ja tajuaa herätä, tai sitten ei.
Siitä voit olla 100% varma, että itsestään tilanne EI parane. Mieti sit kun teille tulee oikeita ongelmia. Arvaa kuka ne saa hoitaa?
Onhan tuo ongelma. Mieti miksi olet hänen kanssaan? Miksi hän on kanssasi? Parempiakin miehiä on. Ehkä tuosta saa koulutettua sellaisen, mutta turha odottaa passiivisena.
Sinuna lähtisin parisuhteesta. Oma mieheni on valitettavasti melkein samanlainen, ja voin kertoa että 10 vuoden yhdessäolon jälkeen ärsyttää valtavasti kun huomaa että itse olen projektinjohtaja sekä töissä että kotona.
Mieheni ei juurikaan keksi mitään yhteistä tekemistä, vaikka lapsia ei ole. Hoidan kaikki matkavaraukset, juhlasuunnitelmat, ostan lahjat sukulaisille ja ystäville yms.
Se unohtui mainita, etten siis spämmi poikaystävää viesteillä tai mitään :D Totta kai pitää olla omaa aikaa ja oma elämä.