Hoitoalalla olevat!

On muutakin elämää kuin työ. Kamalat tapaukset muistaa pitkään, mutta eivät enää vaikuta kotielämään. Eli olen oppinut sulkemaan työ mielestäni.

ja nyt vaihdan alaa kun en enää pääse eroon hetkeksikään. Taidan olla liian herkkä, ainakin väärällä allalla.

tapana purkaa stressiä potilaisiin?Eikö se ole vähän säälittävää purkaa stressiä sairaisiin ihmisiin?

en missään tapauksessa pura stressiäni potilaisiin tai heidän omaisiinsa...



Stressistäni niin työ kuin kotikin saa kärsiä mieheni... valitettavasti! Töissä teen aina parhaani ja täysillä, vapaalla olenkin sitten ihan poikki. Ainaista päänsärkyä j aniskajäykkyyttä, jota stressi pahentaa. Töissä tällä hetkellä kovasti tekemistä, paljon sairaslomia ja töitä tehdään jatkuvasti vajaamiehityksellä! " parhaimpina" päivinä töihin ilmestyy aamulla vain 50% työvuorolaisista, eikä sijaisia saada ottaa!



Kun tähän vielä lisää sen että hoidettavat usein tolella huonokuntoisia ja raskaita hoitaa tulee joskus kotona mietittyä vapaapäivinä mitä töihin mahtaa kuulua, vieläkö se ja se on hengissä?



ap

olisi kiva tietää mitä joillekin tietyille ihmisille kuuluu.

Kuolinilmoituksissa on valitettavan paljon entisiä potilaita.

Liikaa ei kuitenkaan voi jäädä miettimään, muuten tämä työ käy liian raskaaksi.

Mm. työpaikoissa, jossa on ollut nuorempia kuolevia potilaita.



On vaikea sanoa, miksi toiset ihmiset jäävät mieleen niin hyvin ja toisia ei muista ollenkaan. Hoitosuhde on ollut hyvä, tilanteessa jotain ihan ainutlaatuista tai traagista tai joku tilanne tai ihminen on muistuttanut omaa elämää.



Kotiin olen silti vienyt asioita harvoin. Kuolinilmoitukset luen aina, niissä on tuttuja joka kerta.