Nautin isänpäivänlounaasta oman isäni kanssa, mutta samalla olen iloinen ja helpottunut siitä, että en ole itse kenenkään isä
Jotenkin ristiriitaiset fiilikset. Olen kiitollinen siitä, että minulla on puutteineenkin parhaansa tehnyt ja hyvä isä, mutta itse en halua samaa roolia itselleni. Perheettömyys sopii minulle paremmin.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Mitä vähemmän ihmisiä joille/joista on vastuussa, sitä parempi.
Aika köyhä elämä tulee tuolla reseptillä.
Miksi koet tarvetta jakaa tämän asian nimenomaan vauvalehden palstalla?
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet tarvetta jakaa tämän asian nimenomaan vauvalehden palstalla?
Tämä on ainoa keskustelupalsta, jolle kirjoittelen. Ei tämä ole erityisesti lapsiaiheinen palsta, jos et ole vielä huomannut. Tuolla on vauva-alueet erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Mitä vähemmän ihmisiä joille/joista on vastuussa, sitä parempi.
Aika köyhä elämä tulee tuolla reseptillä.
Ei minusta ainakaan ole yhtään köyhää kun on vain pari läheistä ihmistä. Mulle olisi väsyttävää ja ahdistavaa jos olisi iso tuttavapiiri ja lisäksi vielä lapsia huolehdittavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Mitä vähemmän ihmisiä joille/joista on vastuussa, sitä parempi.
Aika köyhä elämä tulee tuolla reseptillä.
En minä ainakaan saa vastuusta mitään tyydytystä. Kaikkein mieluiten elelisin vapaana ja itsenäisenä taiteilijayhteisössä jossakin lämpimällä etelän saarella. Turhat vastuut ja velvollisuudet kuten lasten kasvatus vain köyhdyttävät henkisesti.
Facebook-seinä täyttyy isänpäiväfiilistelyistä. Yksi ikäiseni tuttu on ollut isä jo kymmenen vuotta! Aika hullu ajatus.
Samaa mieltä. Mitä vähemmän ihmisiä joille/joista on vastuussa, sitä parempi.