Onko parisuhde nyt tässä?!
Vähän taustaa. Olemme olleet yhdessä jo 24:ttä vuotta ja perheeseen kuuluu yksi lapsi. Taloudellinen tilanteemme on hyvä, on kivitaloa, uusia autoja, useita ulkomaanmatkoja vuosittain jne. Puoliso muistaa minua niin synttäreinä, hääpäivinä kuin muinakin juhlapäivinä. Kaikki kodinaskareet ja lastenhoito toimii. Kuitenkin tuntuu ettei parisuhde ole ollut enää pitkään aikaan erityisen hyvä. Tämä alkoi jo ennen lapsen syntymää joskus 14 vuotta sitten. Seksin määrä väheni ja puoliso ei juurikaan tehnyt enää aloitteita. Alettuamme odottamaan lasta, loppui seksi kokonaan lähes kolmeksi vuodeksi, jonka jälkeen palautui hyvin harvatahtisena. Nykyisin meillä on seksiä ehkä 2-3 kertaa vuodessa ja aina minun aloitteestani. Tuolloin puoliso on yleensä lähes täysin passiivinen, eikä näinä harvoina kertoina seksissä ole juuri intohimoa. Nyt uutena piirteenä on tullut vaistomainen pään pois kääntäminen ja posken tarjoaminen kun yritän antaa hänelle suukon.
Mitä mieltä olette, alkaako tämä parisuhde olla tässä?
Kommentit (34)
Muutama vuosi vielä ja mies lähtee, odottaa lapset täysi-ikäistymistä.
Silverit jakoon, elämä ei ole varallisuutta. Onko tyhjä elämä elämää?
Oletko keskustellut tästä miehesi kanssa? Mitä ikinä miehen mielessä pyöriikin, on se syytä nostaa pöydälle. Näin yleensä kyllä kehotan luottamaan vaistoihin: jos sinusta tuntuu oudolta, ettei mies enää vastaa suudelmiin, tai jos seksi on vähentynyt radikaalisti, se todennäköisesti myös on sitä. Ja vaikka ei olisikaan, sopii miettiä, vastaako nykyinen tilanne sitä, mitä sinä odotat parisuhteelta.
Toki kehotan kääntämään kaikki kivet ongelman ratkaisemiseksi, kun yhteisiä vuosia kuitenkin on takana jo paljon. Harva suhde kuitenkaan etenee vuodesta toiseen tasaisen kiihkteästi, ja joskus on syytä pysähtyä pohtimaan, miten suhdetta voisi yhdessä piristää.
AP jatkaa. Kirjoitin tahallani siinä muodossa että kirjoittajan sukupuoli ei paljastu. Olen tämän parisuhteen aviomies.
Itse olisin vetänyt tarvittavat johtopäätökset jo aiemmin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kysy lähteekö pariterapiaan, muussa tapauksessa lusikat jakoon.
Kun nyt paljastui kirjoittajan olevan mies, niin oletko koskaan katsonut peiliin? Usein parisuhdeongelmat ovat miestaustaisia.
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa. Kirjoitin tahallani siinä muodossa että kirjoittajan sukupuoli ei paljastu. Olen tämän parisuhteen aviomies.
Veikkasinkin näin. Tapa millä puhut puolison haluttomuudesta kuulosti mieheltä. Ei sillä ettei haluttomia miehiä olisi, täälläkin makoilee yksi sohvalla, mutta näkökulma on ehkä hieman erilainen.
Eikös tuohon olisi pitänyt tarttua jo vuosia sitten? Onko puolisosi kanssasi taloudellisen turvan vuoksi?
Mies tai nainen, diipadaapa siitä. Mutta yhteisiä vuosia paljon takana ja periaatteessa asiat toimii mutta syvempi yhteys kadonnut. Keskustelkaa oisko kummallakin halua alkaa etsimään sitä uudelleen. Jos on, niin siihen on monta tapaa ja voitte saada paremman suhteen kuin koskaan. Jos sitten toinen haluaa luovuttaa, niin aika selvä peli. Mutta kannattaa muistaa ettei tuollaista perustoimivaa parisuhdetta niin vain löydy, kun miettii haluaako parantaa olemassaolevaa vai ei.
Joo, no minäkin odottelen koska nykynen avokki tekis alotteita, pesää irtookyllä ja on kokeilunhalunen
Mutta voisi joskus vaa heittää että nyt imasen sulta lastit ja sää saat ottaa rennosti, eihä sitä jokakerta tarvia koko settiä vääntää....
m85 kirjoitti:
Joo, no minäkin odottelen koska nykynen avokki tekis alotteita, pesää irtookyllä ja on kokeilunhalunen
Mutta voisi joskus vaa heittää että nyt imasen sulta lastit ja sää saat ottaa rennosti, eihä sitä jokakerta tarvia koko settiä vääntää....
Koko settiä vääntää?? On se kätevää kun parisuhde tarkoittaa palvelijaa palkatta.
Ei se parisuhteen välttämättä ole siinä. Minäkin käännän poskea ja mies on meillä se aloitteellinen. En van koe osaavani olla. Voisihan sitä harjoitella. Meillä on seksiä joka kerta, kun toinen on aloitteellinen. Useimmiten siis meillä mies.
Nainen kuulostaa masentuneelta ja sitten sitä jää jotenkin yksin siinä suhteessa, kun ei puhuta hankalista asioista. Nin sanotusti mököttää...eikä pääse sieltä ulos.
Kerro, että et tiedä mikä on, mutt se loukkaa ja satuttaa sinua ja toivoisit...tai toivotko?...teidän suhteenne olevan tässä elämässä nyt. Oletko valmis näkemään naisesi?
Saaako teillä näyttää tunteet?
Uskoisin, että jos vaan välittämistä ja rakkkautta on, niin e kyllä
Naisella on omat lukkonsa ja muodostunut seiniä ympärilleen, eikä sieltä pois osaa.
Tavallaan hävettää ja harmittaa ja millainen malli on ollut lapsuuden kodissa tai mitä on tapahtunut? Opetelkaa teidän juttu...mutta eka pitää jostain alkaa se vyyhdin purku.
Syyttäminen ei auta, mutta kertoa ne omat fiilikset ja toiveet ja välittäminen ja kysyä kuinka toinen voi... Ntaa sitä omaa aikaa ja huomiota toiselle.
Että tulee ole, että on tärkeä ja arvokas sille toiselle...se on varmaan se ydin.
Siinähän ei ole mitään ihmeellistä, että seksi on himotonta, jos sitä on parin kuukauden välein. Intohimoinen seksi kelpaa terveelle ja normaalille ihmiselle kyllä ja sitä haluaa melko usein.
Pidätkö vaimoasi itsestäänselvyytenä vai tsemppaatko itseäsi hänen suhteensa?
Kommentin 4 kirjoittaja pahoittelee kömmähdystä alkuperäisestä oletuksesta. :)
Mutta toki ajatus kommentissani on sama: kannattaa luottaa vaistoihinsa ja ottaa rohkeasti asia esiin. Kyllähän nuo selkeästi ovat merkkejä siitä, että jokin puolisosi mieltä hiertää. Ja toisaalta tuntuu myös epäreilulta vetäytyä vuosi vuodelta toisesta ja esim. odotella lasten täysi-ikäistymistä: jos ero on suunnitteilla, ei sellaista tietoa voi noin vain pamauttaa pöytään etenkään, kun yhteistä historiaa ja lapsia on. Älä siis tyydy pelkkään epämääräiseen "kaikki on ihan ok" vastaukseen, vaan tee selväksi, että nykyinen tilanne on myös sinulle tukala.
Ap, kuinka paljon sinä itse olet panostanut suhteeseen ja kokonaisuuteen ja kuinka paljon vaimo? Korjaa nyt ensin oma osuutesi 100 prosenttiin 90 päivän ajaksi ja pyri hurmaamaan vaimo uudelleen. Jos ei auta, olet ainakin yrittänyt.
Meillä minä annoin edelleen sata mutta mies flegmatisoitui. Totesin, että tämä riitti ja lähden. Mies pelästyi ja teki äkkikäännöksen. Se oli sitten nopeastikin korjattu.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuinka paljon sinä itse olet panostanut suhteeseen ja kokonaisuuteen ja kuinka paljon vaimo? Korjaa nyt ensin oma osuutesi 100 prosenttiin 90 päivän ajaksi ja pyri hurmaamaan vaimo uudelleen. Jos ei auta, olet ainakin yrittänyt.
Meillä minä annoin edelleen sata mutta mies flegmatisoitui. Totesin, että tämä riitti ja lähden. Mies pelästyi ja teki äkkikäännöksen. Se oli sitten nopeastikin korjattu.
En tiedä, kuinka olet menetellyt omassa parisuhteessasi, mutta tuntuu jotenkin epäreilulta vain odottaa kädet ja jalat ristissä, että toinen nyt vain hurmaa uudelleen tai muuttuu tai tekee jotakin paremmin jne. Eikö hedelmällisempää olisi ottaa asia esiin ennen, kuin ollaan siinä kriisipisteessä, että erotaan tai ainakin uhkaillaan sillä.
Toki eri asia on, jos asiasta on vakavasti ja selkeästi keskusteltu vähän kerta toisensa jälkeen, eikä kelkkaa siltikään saada kääntymään.
Keskustelkaa yhdessä miten jatkatte: jatkatteko samalla tavalla (etäisinä) kuten nytkin, vai rupeatteko korjaamaan suhdetta nyt ja miten, vaiko eroamaan nyt ja miten. Valitkaa vaihtoehto.
Voisitte kokeilla molempia koskevaa vapaata suhdetta keskenänne miettimienne pelisääntöjen puitteissa. Vaihtelu virkistää kummasti.. Noin pitkässä suhteessa voi parisuhteen muokata juuri omanlaisekseen, ei ole olemassa ohjekirjaa jonka puitteissa parisuhteessa ollaan, jos vain yksi asia muutoin toimivassa suhteessa mättää niin se on helposti korjattavissa, varsinkin jos kysymyksessä on vain seksi.
AP lisää. En nyt voi itsekään sanoa enää edes yrittävän toimia tässä suhteessa mitenkään intohimoisesti. Lisäksi olen käytännössä ärtynyt lähes aina, kun nämä asiat pyörivät päässäni.