Lue keskustelun säännöt.
Onko parisuhde nyt tässä?!
12.11.2017 |
Vähän taustaa. Olemme olleet yhdessä jo 24:ttä vuotta ja perheeseen kuuluu yksi lapsi. Taloudellinen tilanteemme on hyvä, on kivitaloa, uusia autoja, useita ulkomaanmatkoja vuosittain jne. Puoliso muistaa minua niin synttäreinä, hääpäivinä kuin muinakin juhlapäivinä. Kaikki kodinaskareet ja lastenhoito toimii. Kuitenkin tuntuu ettei parisuhde ole ollut enää pitkään aikaan erityisen hyvä. Tämä alkoi jo ennen lapsen syntymää joskus 14 vuotta sitten. Seksin määrä väheni ja puoliso ei juurikaan tehnyt enää aloitteita. Alettuamme odottamaan lasta, loppui seksi kokonaan lähes kolmeksi vuodeksi, jonka jälkeen palautui hyvin harvatahtisena. Nykyisin meillä on seksiä ehkä 2-3 kertaa vuodessa ja aina minun aloitteestani. Tuolloin puoliso on yleensä lähes täysin passiivinen, eikä näinä harvoina kertoina seksissä ole juuri intohimoa. Nyt uutena piirteenä on tullut vaistomainen pään pois kääntäminen ja posken tarjoaminen kun yritän antaa hänelle suukon.
Mitä mieltä olette, alkaako tämä parisuhde olla tässä?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuinka paljon sinä itse olet panostanut suhteeseen ja kokonaisuuteen ja kuinka paljon vaimo? Korjaa nyt ensin oma osuutesi 100 prosenttiin 90 päivän ajaksi ja pyri hurmaamaan vaimo uudelleen. Jos ei auta, olet ainakin yrittänyt.
Meillä minä annoin edelleen sata mutta mies flegmatisoitui. Totesin, että tämä riitti ja lähden. Mies pelästyi ja teki äkkikäännöksen. Se oli sitten nopeastikin korjattu.
En tiedä, kuinka olet menetellyt omassa parisuhteessasi, mutta tuntuu jotenkin epäreilulta vain odottaa kädet ja jalat ristissä, että toinen nyt vain hurmaa uudelleen tai muuttuu tai tekee jotakin paremmin jne. Eikö hedelmällisempää olisi ottaa asia esiin ennen, kuin ollaan siinä kriisipisteessä, että erotaan tai ainakin uhkaillaan sillä.
Toki eri asia on, jos asiasta on vakavasti ja selkeästi keskusteltu vähän kerta toisensa jälkeen, eikä kelkkaa siltikään saada kääntymään.
Minähän en odottanut kädet ja jalat ristissä vaan annoin edelleen kaikkeni ja turhauduin ja petyin siihen, että toinen ei anna pyynnöistä huolimatta. Jotkut miehet eivät kuule, kun nainen puhuu ongelmista ja eroilmoitus on ainoa vaihtoehto, koska siinä vaiheessa ollaan sitten ihan että mitä, mitä, kaikkihan on hyvin.
Hyvä kasvattaa hyvää ja siksi minusta ainoa tapa on antaa itse kaikkensa ja se joko kantaa hedelmää tai ei.
Jos, ap, olet se, joka on kerännyt teidän perheen vaurauden tai edes puolet siitä, tiedät varmaankin ettei mikään tule ilmaiseksi vaan hyvien asioiden eteen pitää tehdä töitä. Jos oma katkeruutesi estää yrittämästä ja laittamasta itseäsi likoon, parempi sitten vaan erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiditko miehenä tehdä asialle jotain, vai onko ainoa mihin kykenet valittaminen vauva palstalla?
Teidän seksissä on jotain pahasti pielessä. Sitä ei edes pitäisi harrastaa silloin, kun toinen ilmaisee ettei halua. Sen verran pitäisi olla itsekunnioitusta, ettei pane jotain joka antaa säälistä tai siksi, ettei joutuisi kivitalosta taivasalle. Onko niin, että olet mies vain töissä ja kavereiden kanssa, mutta nainen on itsestäänselvä hyödyke, jota sinun ei enää tarvitse liehitellä, hurmata tai suojella?
Uli uli, taas beta-mies valittaa kun naista ei kiinnosta.
Hyötyykö jompikumpi suhteen jatkumisesta taloudellisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on jo sanottukin, mutta ehdotan keskustelua asiasta. Olisi hyvä, jos itse tietäisit, mitä haluat tapahtuvan. Jos edelleen rakastat kumppaniasi ja haluaisit suhteenne toimivan, yrittäisin tuoda tämän esiin keskustelussa. Lähestyisin asiaa positiivisen kautta: ei siis valitusta siitä, miksi seksiä on niin vähän tai miksi kumppani välttelee pusuja ym., vaan kertoisit esim. miten tunnet olosi etäiseksi puolisostasi ja miten kaipaat häntä ja yhteyttä, joka teillä oli aiemmin. Ja että haluaisit viettää aikaa kahdestaan hänen kanssaan ja yrittää löytää läheisyyden, joka teillä joskus oli.
Kiinnitin huomiota siihen, että puhut paljon fyysisistä etääntymisen merkeistä aloituksessasi. Oletko huomannut muutosta muissa asioissa? Puhutteko omista asioistanne kuten aiemminkin? Jaatteko tunteitanne, pelkojanne, toiveitanne? Kieltämättä minullekin tuli mieleen tekstistä, että odottaako kumppanisi lasten kotoa lähtöä, jotta voi sitten erota. Itse ainakin välttelen fyysistä läheisyyttä silloin, kun henkinen läheisyys on kadoksissa. En tiedä, mihin riittävän pitkäkestoinen henkinen etääntyminen lopulta johtaisi.
Tosiaan suosittelisin pohtimaan, mitä itse haluat suhteelta. Jos läheisyyden uudelleenlöytäminen on toiveenasi, kunnollinen keskustelu asiasta on ensiaskel. Jos molemmat haluavat edelleen yrittää, teistä voi tulla läheisempiä kuin olette koskaan olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Tottakai haluan suhteen jatkuvan, mutta haluan myös läheisyyttä ja sitä seksiäkin, mutta vain siten että vaimoni sitä aidosti itsekin haluaa. Meistä vaimo on se, joka ei osaa puhua tai ainakaan sanoittaa halujaan tai tuntemuksia. Pariterapiaan emme ole suunnitelleet ainakaan vielä menevän, sillä pariterapiassa molempien tulisi tunnistaa ja tunnustaa parisuhteessa olevan ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se vaan on, että seksi sen yhden ja saman ihmisen kanssa ei vaan enää kiinnosta pitemmän päälle.. Siinä ei ole mitään epänormaalia tai luonnotonta.
Hanki sivusuhde tai eroa. Kyllä ihmisellä on oikeus seksiin, jos siihen sopiva suostuvainen kumppani löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, en kyllä oikein saa kiinni tästä jutusta. Olette siis kuitenkin keskustelleet pariterapiasta? Mutta tunteista vaimo ei suostu puhumaan? En ihan tiedä, mitä kirjoittamalla asiasta haluat tietää. Kun kysymyksesi oli, onko suhde tässä. Jatkuu varmaan ainakin samanlaisena, jos mistään ette puhu ettekä yritä palauttaa läheisyyttä välillenne.
Niin, lapsen hankkiminen yleensä huonontaa parisuhdetta. Mitä muuta odotit?
Tämän ehdottaja 100% varmasti mies. Ei tule toimimaan.