Pääsin taas nousemaan masennuksen suosta

Onko muita, joilla on samanlaisia tuntemuksia?

syö kalaa ja mustekalaa, se parantaa masennuksen ja liiku ulkona ja huuda, rukoile

Mulla on samanlaisia tuntemuksia varsinkin näin syksyllä. Joka aamu ajattelen että taasko pitää lähteä töihin, töiden jälkeen en jaksaisi tehdä mitään. Viikonloppuna en jaksa lähteä mihinkään ihmisten ilmoille.

Mulla on samanlaista. Nyt on taas aika kun ei huvita Mikään! Töissä jaksan mutta kotiinpäästyä en saa aikaan kuin ihan pakolliset.

Sitten taas välillä riittää virtaa vaikka mihin, liikuntaan ja käsitöihin, leipomiseen ym.

Parin kk:n sykleissä vähintään tämä.

Rasittavaa...

Mulla ei oo miestä ja saan ihan rauhassa masistella myös. Se miehenpuutekin kyllä masentaa.

"Onneksi" on muitakin. En siis toivo kenellekään tätä, mutta lohduttaa että en ole yksin.

Kuulostaa ikävältä ja tutulta. Hae apua. Se auttaa, vaikka tossa vaiheessa sitä ei uskoisi. Ja jos päädyt terapiaan, ole hanakka vaihtamaan terapeuttia jos ei toimi - henkilökemia on siinä hoitosuhteessa ehkä tärkeintä.

Itse olen voinut paremmin jo ainakin vuoden päivät. Toki lääkkeilläkin on osuutensa mun vointiini.

En tiedä, ehkä tosi monella ihmisellä on oikeastaan lievää hypomaniaa ja silleen. Mutta omia havaintojani. Se masennusvaihe alkaa itsellä usein unettomuudesta, stressitilanteesta tai sitten jostain ahdistavasta asiasta, jonka olen painanut pois mielestä ja se on kuitenkin jäänyt vaivaamaan. Toinen on sanonut jotain mikä kalvaa, tai olen itse voinut sen verran paremmin vaihteeksi, että tajuan mitkä asiat ovat elämässäni vielä järjestämättä, ja menee usko. En välttämättä vain itse oivalla asiaa. Tai olen herännyt muuten vain väärällä jalalla ja alamäki on saanut vauhtia jostain pikkuseikoista.

Se riehakas vaihe taas saa alkunsa siitä, kun joku noista painaneista jutuista hellittää. Saan voimantunnostani kiinni jälleen ja se huojentuminen on niin vahva tehostin, että hämmästyneenä teen sitten liikaakin kun kerran pystyy, menen ylikierroksille, en nuku kunnolla pariin yöhön, ja kierre toistuu. Perusongelmahan on varmaan se, että masentuneena ei oikeasti saa kiinni siitä kaikesta, mitä oikeasti tietää olevansa. Menee usko itseen.

Ja sitten kun tätä kehää on kiertänyt riittävän pitkään, niin kyllähän ne masennusjaksot aiheuttavat sitten sen, että kaikenlaista on jäänyt rästiin. Eli vaikka itse masennusta oppii sietämään ja tietää ettei se ole totta ja että se jakso menee kohta ohi, niin samaan aikaan alkaa olla aina vain enemmän realismia todeta, että enhän minä saa haluamiani asioita aikaan, kun olen toistuvasti poissa pelistä.