En jaksa jutella yhtään muiden ihmisten kanssa, johtuen stressaavasta arjesta
Perhe on mimulle äärimmäisen rakas. Silti lapsiperhearki kuormittaa äärimmäisen paljon ja töissä on usein vaativia päiviä.
Ongelma on siinä, että en jaksaisi puhua yhtään kenenkään ihmisen kanssa. Työpaikalla haluaisin olla rauhassa ja hiljaa, tehdä työni ja lähteä kotiin, en jaksa että ihmiset juttelevat minulle yhtään mistään muusta kuin työhön liittyvistä asioista, kuulumisen vaihdot tuntuvat ylivolmaisilta ja raskailta. Haluaisin vaan olla hiljaa. Kotiin mennessä en jaksaisi bussissa jutella kenellekään tutulle, tai puolitutulle, toivon niin aina, ettei bussiin tulisi ketään tuttua tai puolituttua ja jos tulee, yritän katsoa toiseen suuntaan, ettei tulisi viereen istumaan ja jaarittelemaan. Kävellessäni kotiin toivon, ettei kukaan naapurustosta tulisi vastaan ja pitää pysähtyä jaarittelemaan joutavia. Haluaisin vaan kävellä kotiin hiljaisuudessa, koska kun avaan kotioven, alkaa heti työpäivääkin rankempi osuus päivästä ja jatkuva kiire. Työpaikkalounaatkin ahdistaa, haluaisin olla yksin, ei minua kiinnosta muiden jutut, enkä jaksa itse puhua omista asioistani, tai small talkia. Haluan vaan olla rauhassa.
Onko muita samanlaisia?
Kommentit (2)
On, täällä. Juttelen silti sen verran kun on kohteliasta. Mutta mieluiten olisin vain rauhassa ja hiljaa. Joisin kahvini rauhassa, selailisin lehtiä. Latautuisin työpäivän jälkeistä arkea varten.
Ei mekään jakseta puhuu sun kanssa