Ennalta arvaamattoman kuoleman kokeneet. Miten selvisitte?

Ei sellaisesta voi selvitä hengissä.

Kovillehan tämä ottaa maata mullan alla näin kylmällä. Kesää odotellessa.

Ai että jos olen kuollut ennalta arvaamatta niin miten selvisin siitä kuolemastani? En selvinnyt. 

Hämmästyin kovasti kuolemaani, mutta hetken heilimöityäni lähdin päättäväisesti luovimaan kohti valoa.

Ehdittekö tehdä kuolinsiivouksen kuitennii?

Vähänhän tuo inhottaa haista kalmalta mutta kävin suihkussa ja laitoin dödöä.

Aika heikosti, kun kuolema tuli niin yllättäen. Taisi jäädä tiskitkin tiskaamatta ja mikä nolointa, jätin hieromasauvani sänkyyn. Sieltä sitten on lapset tai mummo sen löytäneet :(

No, myöhäistä se enää on harmitella, kun olen kuollut.

Vastoin kaikkia odotuksia, selvisin hengissä. Kyllähän nuo ystävät ja sukulaiset aika pahasti säikähtivät kun nousin arkusta kesken siunaustilaisuuden. Pappi manaili ylimääräistä paperityötä kun ei sitten haudattukaan ja piti korjata kirkonkirjoihin tieto kuolemastani. Ei edes ehtinyt kakkukahveille muistotilaisuuteen. Oli kyllä muuten hilpeintä porukkaa mitä olen muistotilaisuudessa nähnyt, niitä kun on tullut jokunen koettua. Vaimo ja lapset vaikuttivat kyllä vähän närkästyneiltä, olivat kai jo ehtineet laskeskella perintörahojaan. Erohan siinä sitten seurasi. Mutta hengissä ollaan, kaikesta sitä voi selvitä.

Mun kuolema ei ollut ennalta-arvaamaton, koska olin kuitenkin jo 102-vuotias. Olihan se suuri elämänmuutos, nyt pystyn kommunikoimaan ihmisten kanssa vain sähkölaitteiden välityksellä, esim. valoja räpsyttämällä. Jotkut tuntevat läsnäoloni ja pelkäävät. Onneksi pääsen joskus AV-palstalle niin ei ole niin tylsää.

Ei jukoliste taas. Nauran vatsa kippuralla:)

Kenties ap tarkoittaa yllättävää läheisen kuolemaa.

Varmaan koen sen kohta, kun nauran enkä saa happea. Kerron sitten kokemukseni teille.