Auttakaa nyt on niin paha mieli :´(

ja järjestä joskus esikoiselle ja itsellesi ihan vaan kahdenkeskistä aikaa

ja teenkin niin. Mutta mihinkään kovin kauas en ole päässyt kun vauva on sellainen tissitakiainen vielä eikä pulloa huoli. Ei tässä nyt kauaa mene niin sekin helpottaa onneksi ja kovasti on suunnitelmissa mitä kaikkea sit voin tehdä esikoisen kanssa iltaisin! Kivaa. Mutta siihen asti...???

ihan samaa mustasukkaisuutta oli kaikilla ystävien vastaavan ikäeron perheissä. Siitä ei aluksi vaan kukaan oikeen puhunut, kunnes mä kerrain väsähdin täysin ja aloin itkeä. Se on toi pieni ikäero, esikoinen ei kertakaikkiaan osaa käsitellä tunteitaan. Usko vaan, ajan kanssa heistä tulee kuin paita ja peppu just ton sopivan ikäeron vuoksikin!

Esikoista voi auttaa varaamalla hänelle vielä sopivasti samantyylisiä kokemuksia kuin vauvakin saa.

Vihaisia tunteita ei voi eikä tarvitse poistaa, mutta lasta voi ohjata niiden turvallisempaan käsittelyyn.

Esikoisen oloa saattaa lievittää, kun leikit välillä hänenkin kanssaan " vauvatteluleikkejä" , joita ovat esimerkiksi keinuttelut, laulelut, kurkistelut, jonkin pienen hyvän syöttäminen, jalkojen tai käsien hoitelu jne.

Vauvaa imetettäessä voi varata esikoisellekin jotakin pientä naposteltavaa ja kainalon.

Vauvaa hoidettaessa hän voi olla välillä mukana " auttamassa" , koska yhteiset hyvät kokemukset edistävät kiintymistä.

Koska leikki on se kanava, jossa luovasti opetellaan käsittelemään erilaisia tunteita ja kokemuksia, voi hyödyksi olla jokin vähän vihaisen näköinen lelueläin.

Valvontaa näin pieni lapsi tarvitsee sekä kotona että kavereiden kanssa.

On tärkeätä yrittää ennakoida tilanteita ja estää lyöminen, koska tällainen tunteiden purkaminen tulee helposti tavaksi ja lapsi alkaa nähdä itsensä pahana.

Selittäminen kannattaa aina liittää selkeään estämiseen ja kiinnipitämiseen mukaan, vaikka tuntuisikin, ettei se mene perille. Puhu teosta, älä leimaa lasta.



Hyväksi on yrittää välittää lapselle puheissa myönteisiä ennakkomielikuvia tulevista tilanteista (esimerkiksi " Vauva tulee iloiseksi, kun sisko osaa paijata sitä oikein nätisti" ) varoittelun sijaan, koska ennusteet ovat usein itseään toteuttavia.

Leikkikaverin kanssa hyviä kokemuksia voi yrittää lisätä asettumalla mukaan ohjailemaan jotakin yhteistä leikkiä, jossa on hauskaa ja haastavaa koskemista (esim. tiettyä kohtaa, hiljaa, halimalla, silittämällä tms.

Jos lyöminen hallitsee yhdessäoloa, voi olla paikallaan leikkiä hetki erillään ja yrittää myönteisin odotuksin uudelleen.

Uskon, meillä ikäero sama. Ja vauvasta esikko tuntuu tykkäävän mutta vanhempien huomiota kaipaa lisää. Mä en vaan itse ehdi enempää ja sitten mies syyllistää MUA siitä vaikka eiköhän itsekin voisi illat mieluummin lapsen kanssa viettää kuin harrastuksessa jos on vara sanoa!!!!!!

Leikkiä vaikka isän pikkuvauva leikkiä tai sitten isä hoitakoon pientä ja äiti on isomman kanssa.

Halusi, että laitetaan nukkumaan pinnasänkyyn. No, laittelinkin joitakin kertoja. Sitten oli siellä pari minuuttia, alkoi " itkemään" ja äiti sitten haki pois ja paijasi.