Lue keskustelun säännöt.
Miehen tytär muuttaa pois
09.11.2017 |
Miehen 18v abityttö ilmoitti eilen, että etsii vuokrakämppää ja muuttaa pois heti kun löytyy. Hän käy pari kertaa viikossa töissä, kuulemma palkan, asumistuen ja vuoden vaihteen jälkeen saamansa opintotuen turvin pärjää.
Pienenä lapsena tyttö oli minulle todella tärkeä. Nyt vaikean teini-iän jälkeen täytyy sanoa, että olen enemmän kuin onnellinen. Vihdoin saan olla omassa kodissani taas rennosti, ilman että täytyy miettiä, missä meni taas vikaan.
Ihanaa!
Kommentit (31)
Luonnollista käytöstä tuon ikäiseltä. Tarkoittaa, että on kehittynyt normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille kävi vastaavassa tilanteessa niin, että minä ja mies ja pienemmät lapset jouduimme muuttamaan pois. Asunto oli tytön ja kun hän täytti 18v, hän ilmoitti, että tarvitsee sen kokonaan itselleen tai vuokra on 2800 e/kk. Muutettiin sitten pieneen kolmioon ja jätettiin tyttö asuttamaan omaansa. Vieläkin muistelen haikeana sen kodin ikkunoista aukeavia maisemia.
Onneksi olkoon, olen kateellinen.
T. Kahden uusioteinin äitipuoli, joka kyllä välittää teineistä, mutta silti odottaa jo aikaa ilman heitä
Se on hieno hetki, kun huomaa, että lapsi on valmis ponnistamaan omilleen. Tottakai siinä on haikeutta ja ajan kulumisen tuskaa, mutta niin upeaa nähdä, että siivet kantavat.
Vierailija kirjoitti:
Meille kävi vastaavassa tilanteessa niin, että minä ja mies ja pienemmät lapset jouduimme muuttamaan pois. Asunto oli tytön ja kun hän täytti 18v, hän ilmoitti, että tarvitsee sen kokonaan itselleen tai vuokra on 2800 e/kk. Muutettiin sitten pieneen kolmioon ja jätettiin tyttö asuttamaan omaansa. Vieläkin muistelen haikeana sen kodin ikkunoista aukeavia maisemia.
Miten muuten tuohon tilanteeseen päädyttiin? Oliko äitinsä testamentannut asunnon tytölle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh. Itse muistan tunteen kun ihan oma lapseni muutti pois. Hieman haikeaa, mutta enemmän olin vain helpottunut.
Ihan samat fiilikset. Joo, vasta oli pieni ja suloinen, sitten tuli murkkukapinaa ja kaikenlaista... Kyllä sillä teini-iällä on tarkoitus näköjään vanhemmankin näkökulmasta. Helpompi lähteä rakentamaan aikuisten välistä suhdetta niin, että on omillaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Luonnollista käytöstä tuon ikäiseltä. Tarkoittaa, että on kehittynyt normaalisti.
Kyllä. Minulla ei ole omia lapsia, mutta lapsipuolenkin myötä on saanut kyllä kokea sen, että teini-iällä on tarkoituksensa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille kävi vastaavassa tilanteessa niin, että minä ja mies ja pienemmät lapset jouduimme muuttamaan pois. Asunto oli tytön ja kun hän täytti 18v, hän ilmoitti, että tarvitsee sen kokonaan itselleen tai vuokra on 2800 e/kk. Muutettiin sitten pieneen kolmioon ja jätettiin tyttö asuttamaan omaansa. Vieläkin muistelen haikeana sen kodin ikkunoista aukeavia maisemia.
Ohhoh. Aika erikoista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon, olen kateellinen.
T. Kahden uusioteinin äitipuoli, joka kyllä välittää teineistä, mutta silti odottaa jo aikaa ilman heitä
Kiitos. En minä oikein edes ajatellut, että tuo ennen kirjoituksia muuttaisi pois, mutta rehellisesti sanottuna: hyvä näin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jape88 kirjoitti:
Sano sille, että raahaa sen söpön pikku perseensä mun kämpille! Mä huolehdin kyllä tytöstä mielelläni..
Tuskin sanon..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Se on hieno hetki, kun huomaa, että lapsi on valmis ponnistamaan omilleen. Tottakai siinä on haikeutta ja ajan kulumisen tuskaa, mutta niin upeaa nähdä, että siivet kantavat.
Kyllä juurikin näin. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kävi vastaavassa tilanteessa niin, että minä ja mies ja pienemmät lapset jouduimme muuttamaan pois. Asunto oli tytön ja kun hän täytti 18v, hän ilmoitti, että tarvitsee sen kokonaan itselleen tai vuokra on 2800 e/kk. Muutettiin sitten pieneen kolmioon ja jätettiin tyttö asuttamaan omaansa. Vieläkin muistelen haikeana sen kodin ikkunoista aukeavia maisemia.
Miten muuten tuohon tilanteeseen päädyttiin? Oliko äitinsä testamentannut asunnon tytölle?
Ei, puolisoilla oli avioehto. Mies oli aikoinaan sen halunnut, koska hänellä oli yritys. Sitten kävi niin päin, että yritys ei ollutkaan mikään menestys ja aviopuolison kuoltua tajusi, että kaikki exänsä hankkima ja perimä olikin tytön. Yritti aikoinaan kohtuullistaa tilannetta, mutta oikeudessa tytön isovanhemmat voittivat (tai siis he maksoivat lakimiehen, joka puhui tuomarin ympäri ja väitti, että mies ei koskaan maksanut edes yhtiöastikkeita).
Kun vanhin poikani muutti pois kotoa 8 vuotta sitten, olin surun murtama. Hän oli tuolloin 18. Hän oli helppo teini, joka ei aiheuttanut mulle harmaita hiuksia. Kolme vuotta nuorempi pikkusiskonsa sen sijaan aiheutti sitäkin enemmän. Tyttären kanssa välit alkoi kiristymäön, kun täytti 18. 19-vuotiaana ilmoitti että muuttaa vuodeksi ulkomaille. En aluksi uskonut, vaan luulin että tää on taas joku päähänpisto. Siinä vaiheessa kun lentoliput lätkästiin naamani eteen, niin itkuhan siinä tuli. Vaikka olin monesti ajatellut että muuttaisipa tytär pois niin tossa vaiheessa kaduin kaikkia ajatuksiani. Koko seuraavan vuoden pelkäsin, ettei tytär muuta enää takaisin Suomeen, koska viihtyi niin paljon uudessa maassa.
Onneksi palasi vuoden jälkeen Suomeen. Muuttikin omaan asuntoon ja nykyään välit ovat todella hyvät. Tytär nyt 23 ja ylpeä äiti olen. Nuorena uskalsi toteuttaa haaveensa ulkomaille lähdöstä. :) Nykyään käy täällä meillä kotona vähintään kerran viikossa. Joka päivä on kumpaakin lasta ikävä. Jos tulevat viikonloppuisin käymään, niin usein kehoitan jäämään yöksi. Minusta on ihanaa kun kotona on säpinää. Harmi vaan, että kovin mielellään nukkuvat nykyään yönsä omissa kodeissaan. Enkä ihmettele :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kävi vastaavassa tilanteessa niin, että minä ja mies ja pienemmät lapset jouduimme muuttamaan pois. Asunto oli tytön ja kun hän täytti 18v, hän ilmoitti, että tarvitsee sen kokonaan itselleen tai vuokra on 2800 e/kk. Muutettiin sitten pieneen kolmioon ja jätettiin tyttö asuttamaan omaansa. Vieläkin muistelen haikeana sen kodin ikkunoista aukeavia maisemia.
Miten muuten tuohon tilanteeseen päädyttiin? Oliko äitinsä testamentannut asunnon tytölle?
Lapset kyllä perii vanhempansa ilman testamenttiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kävi vastaavassa tilanteessa niin, että minä ja mies ja pienemmät lapset jouduimme muuttamaan pois. Asunto oli tytön ja kun hän täytti 18v, hän ilmoitti, että tarvitsee sen kokonaan itselleen tai vuokra on 2800 e/kk. Muutettiin sitten pieneen kolmioon ja jätettiin tyttö asuttamaan omaansa. Vieläkin muistelen haikeana sen kodin ikkunoista aukeavia maisemia.
Miten muuten tuohon tilanteeseen päädyttiin? Oliko äitinsä testamentannut asunnon tytölle?
Ei, puolisoilla oli avioehto. Mies oli aikoinaan sen halunnut, koska hänellä oli yritys. Sitten kävi niin päin, että yritys ei ollutkaan mikään menestys ja aviopuolison kuoltua tajusi, että kaikki exänsä hankkima ja perimä olikin tytön. Yritti aikoinaan kohtuullistaa tilannetta, mutta oikeudessa tytön isovanhemmat voittivat (tai siis he maksoivat lakimiehen, joka puhui tuomarin ympäri ja väitti, että mies ei koskaan maksanut edes yhtiöastikkeita).
Niin just. "Varmasti et saa osaakaan mun omaisuudesta." mutta kun oma omaisuud hupenee, ollaankin käsi ojossa siihen toisen omaisuuteen. :D
Vierailija kirjoitti:
Meille kävi vastaavassa tilanteessa niin, että minä ja mies ja pienemmät lapset jouduimme muuttamaan pois. Asunto oli tytön ja kun hän täytti 18v, hän ilmoitti, että tarvitsee sen kokonaan itselleen tai vuokra on 2800 e/kk. Muutettiin sitten pieneen kolmioon ja jätettiin tyttö asuttamaan omaansa. Vieläkin muistelen haikeana sen kodin ikkunoista aukeavia maisemia.
Eikö tyttö suostunut myymään asuntoa teille?
Vierailija kirjoitti:
Meille kävi vastaavassa tilanteessa niin, että minä ja mies ja pienemmät lapset jouduimme muuttamaan pois. Asunto oli tytön ja kun hän täytti 18v, hän ilmoitti, että tarvitsee sen kokonaan itselleen tai vuokra on 2800 e/kk. Muutettiin sitten pieneen kolmioon ja jätettiin tyttö asuttamaan omaansa. Vieläkin muistelen haikeana sen kodin ikkunoista aukeavia maisemia.
Toivottavasti ette avustaneet tyttöä mitenkään tuollaisen tempauksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
(tai siis he maksoivat lakimiehen, joka puhui tuomarin ympäri ja väitti, että mies ei koskaan maksanut edes yhtiöastikkeita).
Ihan kehtaat tuollaista julkaista edes nimettömänä! Mies oli avioehdon halunnut. Ja kun sitä miehen tahdon mukaisesti toteutettiin, niin eikös kaikki ole niin kuin kuuluukin. Joten miksi vihjailet mitään muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kävi vastaavassa tilanteessa niin, että minä ja mies ja pienemmät lapset jouduimme muuttamaan pois. Asunto oli tytön ja kun hän täytti 18v, hän ilmoitti, että tarvitsee sen kokonaan itselleen tai vuokra on 2800 e/kk. Muutettiin sitten pieneen kolmioon ja jätettiin tyttö asuttamaan omaansa. Vieläkin muistelen haikeana sen kodin ikkunoista aukeavia maisemia.
Miten muuten tuohon tilanteeseen päädyttiin? Oliko äitinsä testamentannut asunnon tytölle?
Ei, puolisoilla oli avioehto. Mies oli aikoinaan sen halunnut, koska hänellä oli yritys. Sitten kävi niin päin, että yritys ei ollutkaan mikään menestys ja aviopuolison kuoltua tajusi, että kaikki exänsä hankkima ja perimä olikin tytön. Yritti aikoinaan kohtuullistaa tilannetta, mutta oikeudessa tytön isovanhemmat voittivat (tai siis he maksoivat lakimiehen, joka puhui tuomarin ympäri ja väitti, että mies ei koskaan maksanut edes yhtiöastikkeita).
Fiksu äiti tytöllä. Ja äiti on selvästikin perinyt fiksuutensa vanhemmiltaan.
Heh. Itse muistan tunteen kun ihan oma lapseni muutti pois. Hieman haikeaa, mutta enemmän olin vain helpottunut.