Muistatteko te muut noita "raiskausnäytelmiä" lukioajoilta?
Minulle nousi muistikuva lukioajoilta, kun osa koulukavereista oli mukana jossain produktiossa ja osana esitystä oli heidän tanssiminen teatterilavalla. Heillä oli asuina kaikilla korsetit, sukkanauhaliivit ja sukat sekä korkokengät. Sekä tietysti meikki. Muistan jonkun (pojan) kommentoineen, että "aika hyvät näkymät varmaan siitä eturivistä".
Mietin itse, että en ikinä olisi suostunut sellaiseen (eikä olisi tapahtunut muutenkaan, olin ujo nörtti) mutta jostain syystä tämä tuli nyt mieleen kun on tämä Kallion lukion skandaali uutisissa. Tuolloin itse ainakin ajattelin jotenkin ihaillen, että miten hienoa kun nuo kauniit ja suositut tytöt uskaltavat ja pääsivät tuollaiseen esitykseen ja että itse olen jotenkin estynyt ja huonompi kun ajatuskin siitä jotenkin ällötti.
En usko että kellekään noista esiintyjistä jäi mitään ikäviä mielikuvia, se oli varmaan menestys heillekin, mutta onko teillä muilla muistoja vastaavista? Näin jälkikäteen mietin, että miksi tuon ikäiset laitettaisiin sellaiseen esitykseen? Taidan olla yhä estynyt :)
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan ymmärrettiin se, että jos halutaan näyttelijäksi, täytyy luopua tietystistä sovinnaisuuksista ja ottaa hyvin erilainen ja rohkea askel elämään. Nykyään kun näyttelijät ovat lähinnä näitä instefeimejä ja bloggaajia, niin ei voi enää puhua, että näyttelijäntyö olisi heille elämäntapa, muuta kuin tietysti itsensä tyrkyttäminen kaikkiin ruutuihin jos vaan voi.
Ei oman kehon suojaaminen ja itsemääräämisoikeus ole mitään sovinnaisuutta..
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan ymmärrettiin se, että jos halutaan näyttelijäksi, täytyy luopua tietystistä sovinnaisuuksista ja ottaa hyvin erilainen ja rohkea askel elämään. Nykyään kun näyttelijät ovat lähinnä näitä instefeimejä ja bloggaajia, niin ei voi enää puhua, että näyttelijäntyö olisi heille elämäntapa, muuta kuin tietysti itsensä tyrkyttäminen kaikkiin ruutuihin jos vaan voi.
Varsinainen asiantuntija.
t.Näyttelijä
Ennen vanhaan ymmärrettiin se, että jos halutaan näyttelijäksi, täytyy luopua tietystistä sovinnaisuuksista ja ottaa hyvin erilainen ja rohkea askel elämään. Nykyään kun näyttelijät ovat lähinnä näitä instefeimejä ja bloggaajia, niin ei voi enää puhua, että näyttelijäntyö olisi heille elämäntapa, muuta kuin tietysti itsensä tyrkyttäminen kaikkiin ruutuihin jos vaan voi.