Siskonpeti ja "Äitien masennuslaulu" kuvaa minusta täydellisesti äitien kiellettyjä tunteita ja äitimyyttiä

Joo hehe lol xd

Tajusin. Minulla ei ollut negatiivisia tunteita, ennen murrosikää. Mutta joskus on nykyään käynyt kerettiläinen ajatus mielessä, että muuttaisivatpa nuo pian omaan kotiinsa. Tai että jos tuo pentu ei kohta lopeta tuota ränkyttäistä, pakkaan tavarat ja näytän ovea.

No en todellakaan niin tee, vaan rakastan äärettömästi heitä. Mutta joskus kun mitta tulee täyteen, niin ajatukset ei ole aina niin kauniita. Onneksi ne ovat vain ajatuksia.

KYLLÄ! Välillä tekee mieli lukkiutua vessaan imemään peukaloa pyyhe päässä XD  "yhteys katkaistu, yrittäkää uudelleen".

Äitimyytti, todellakin. Isä saa lähteä ryyppäämään kun pinna palaa, tai karjua niin että lasit helisee, moniko muistaa omasta lapsuudestaan uhkauksen "kun isä tulee saatte selkäänne!"  Isällä on lupa valittaa työpaikan kahvihuoneessa tai lähikapakan pöydässä kamalasta akasta ja epäkiitollisista kakaroista.

Mutta äidin oletaan olevan aina lempeä ja hymyilevä. pullantuoksuinen pyhimys jolla ei missään nimessä mene hermo. Äidin pitää olla kiitollinen jokaisesta uhmakohtauksesta, jokaisesta oksennustaudista sillä "ajattele, kaikki eivät saa lapsia vaikka tahtoisivat" Äiti pettää oman lajinsa. jos huokaa leikillään "ois pitänyt vaan syödä pillereitä". Äitien irroittelu on tuomittavaa, eihän äidin nyt sovi örveltää räkä poskella!

Minä huudan lapsilleni. Enkä jaksa aina pitää kotia siistiä. Eikä mennä aina ulos vaikka voitaisiin. Joskus annan niiden pelata tai katsoa sarjoja pidempään kuin normaalisti heillä ruutuaikaa on. Enkä jaksa tapella kasviksista joka aterialla. Joskus sanon että "ei nyt" kun kysyvät, saako kaveri tulla meille leikkimään, vaikka ei olisi mitään oikeaa estettä sille. Joskus taas päästän ne omien kavereiden luo kolmantena päivänä peräkkäin, vaikka oikeastaan pitäisi sanoa ei jo ihan sen kaveriperheenkin takia. Eivät lapseni siis huonosti käyttäydy, mutta onhan se nyt tylsää jos he aina luuhaavat naapurissa. 

On asioita, joista en jousta ja sitten niitä, joiden kanssa pitää painia joka kerta, että valitsenko nyt lähteä tälle taistelujen tielle vai en. 

Naiset ovat itse asettaneet itsensä jalustalle ja sitten ruikuttavat kun eivät pystykään todellisuudessa olemaan niin hyviä äitejä kuin ovat väittäneet olevansa. Nautin tästä asiasta täysin sydämin.

Minä en leivo pullaa, ostan pakastealtaasta paistovalmiita. Enkä jaksa aina siivota, Huudan usein , meillä se on ""varokaa äiti suuttuu".  En edes yritä väittää olevani täydellinen äiti, mikään pyhimys.  Silti meillä on sääntöjä ja   halitaan sekä pusitaan paljon,  sanotaan usein "rakastan sinua".

Tiesin aina, ettei  minusta tule omaa äitiäni joka  työpäivän jälkeen siivosi ja leipoi joka lauantai essu mekon päällä, ei se haittaa sillä eipä miehenikään muistuta isääni .D  Tämä  on minun elämääni.,omannäköistä ja meille toimivaa.

Vanhemmuuteen liittyy iso kasa kaikenlaisia myyttejä. 17 vuoden kokemuksen jälkeen niistä typerimpiä on mielestäni "päivääkään en vaihtaisi pois". Kuka ihme uskoo tuollaiseen väittämään? Kyllä minä vaihtaisin montakin päivää, muun muassa koko eskariuhman ja murrosiän. Myös "synnytyskivut unohtuvat kun vauvan saa syliin" osoittautui pupuksi, hyvin muistaa edelleen. Lapsiluku jäi yhteen, kun totesin, että yksi kerta kaikkia vaiheita riittää, joten voin vain epäillä väittämää "kaksi menee siinä missä yksikin", mutta tuntemani kahden nuoren aikuisen äiti määrittelee sen ronskisti paskapuheeksi.