Pitäisikö "sohvayötä" piilotella lapsilta? Mitä mieltä te kasvatuksesta ymmärtävät olette?

Mene ite sinne sohvalle makaamaan. Ihan pimeetä!

Vierailija kirjoitti:

Mene ite sinne sohvalle makaamaan. Ihan pimeetä!

Teillä on sitten täydellinen suhde??

En välttämättä ihan tajunnut mitä tarkoitit, mutta jos olemme riidelleet mieheni kanssa kunnolla, niin en edes teeskentele lapsille, että menisin nukkumaan parisänkyyn. Sitä paitsi meidän sohvalla on ihan hyvä nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene ite sinne sohvalle makaamaan. Ihan pimeetä!

Teillä on sitten täydellinen suhde??

Ei tietenkääm, mutta molemmat olemme sen verran aikuisia ja tasa-arvoisia, ettei kenenkään tarvitse nukkua kämäisellä sohvalla. Emme myöskään mene vihoissamme nukkumaan.

Mitä ihmettä? Meillä tulee nuoretkin välillä yöllä sohvalle nukkumaan. Miksi sitä pitäisi piilotella? Piilottakaa sohva, jos se tuottaa teille ongelmia.

Meillä on omat makuuhuoneet jokaisella, ei tarvitse hävetä tai ihmetellä sohvalla nukkuvaa.

jos haluat opettaa lapsille että mököttäminen ja toisen terrorisoiminen omassa kodissa on fine niin ei tarvitse piilotella. eikö lasten olis hyvä oppia että riidan päätteeksi myös sovitaan?

Meillä sohva on ihan yhtä validi paikka nukkua kuin mikä tahansa sänkykin. Meillä lapset ei kummaksu ollenkaan sitä, että joku saattaa viettää yönsä sohvalla. Se on meillä ihan normaalia. Siihen ei liity mitään sen kummempaa dramatiikkaa vaikka joskus saattaisi liityäkin. Nukun itse usein sohvalla, koska se on selälleni parempi vaihtoehto. Lähden ensimmäisenä töihin, usein jo aamuyöstä, silloin nukun sohvalla etten herätä koko taloa kun herätyskelloni soi. Mies saattaa nukahtaa sohvalle, jos on kovin väsynyt, eikä sitten jaksa yöllä enää siirtyä sänkyyn. Kun mies tulee kännissä kotiin, jää hän sohvalle, ettei herätä minua. Jos taas mies on ehtinyt kännissä sänkyyn ennen minua, minä jään sohvalle nukkumaan, kun en kestä miehen kännistä kuorsaamista.

Mikä ihmeen sääntö se oikein on, että avioparin on nukuttava samassa sängyssä vaikka hammasta purren, vaikka joskus etäisyys voisi olla parempi vaihtoehto?

Lapselta ei pysty salaamaan mitään, mitä tapahtuu kotona. Ei tasan yhtään mitään.

Eikö lapsille saa olla koskaan rehellinen kasvatuksen nimissä? Miksei voi vaan sanoa, että oli riitaa ja nukuttiin eri huoneissa, mutta riita varmaan selviää? En ymmärrä kasvatuslinjaa, jossa hyssytellään, hissutellaan ja salaillaan. Kyllä lapset aistivat asioita ja tarkasti aistivatkin.

En jaksaisi elää koko elämää teeskennellen, tai hyssytellen. Minusta on helpompaa olla rehellinen ja aito läheisilleni. 

Kuulostaa kamalalta suhteelta. "Sohvayö", voi hyvänen aika.

Älä anna auringon laskea vihasi yli. Riidat sovitaan ennen nukkumaanmenoa ja parhaimmillaan vielä kiihkeää sovintoseksiä päälle.

Sairasta, miksi sen miehen pitää sinne sohvalle mennä?

Ei tarvitse sohvayötä piilotella, eikä aikuisten riitojakaan, vaikka joskus äänenvoimakkuuskin vähän nousisi. Eri asia tietysti, jos riidellään aivan jatkuvasti eivätkä vanhemmat kunnioita yhtään toisiaan, ja väkivalta on tottakai myös sopimatonta. Lapsen turvallisuudentunteelle tekee vain hyvää nähdä, että välillä aikuisillakin kiehahtaa, ja sitten sovitaan. Perheenjäsenet kestävät toistensa tunteet ja ovat vahva yksikkö, joka ei helpolla murru. Paljon kieroutuneempaa on piilottaa kaikki riitansa lapsilta ja mahdollisesti sitten erota, sellainen vastaa täysin maton vetämistä jalkojen alta. Viestii, että maailma on arvaamaton ja turvaton paikka, ja mitä tahansa voi tapahtua omassa perhepiirissäkin.

Paljon järkevämpää on näyttää lapsille, että perheessä vallitsee tietynlainen turva ja pysyvyys, vaikka kuka tahansa perheen jäsenistä oireilisin joskus pahaa oloaan. On peruskallio, joka ei pienistä säiky. Aina sanotaan, että lapsen pitäisi kokea turvalliseksi myös vanhempien uhmaaminen ja oman mielensä osoittaminen, mutta on myös hyvä näyttää esimerkkiä, että aikuisenkin kuuluu tuntea olonsa turvalliseksi. Kohtuus tietysti kaikessa, mutta ymmärtänette pointin. Tai jos vanhemmat joskus riitojen saattelemana eroavatkin, niin en pidä sitäkään hyvänä, että parisuhteen tila salataan lapsilta viimeiseen asti, ja sitten jysäytetään pommi.

Teeskentely ei yleensä ole hyvä pitemmän päälle. Just sayin'.

Sohvalla nukkumisen voi kuitata sillä että toinen kuorsaa.

kyllä aika huonolla mallilla saa suhde olla jos ei voi samassa sängyssä nukkua

mutta olisin tuossa tilanteessa rehellinen, tai sitten sanois että nukkuu paremmin yksin

Nukun usein sohvalla, koska mies välillä nukkuu levottomasti (puhuu unissaan, huitoo ja kieppuu jne). Lapselle on sanottu syy, mutta en tiedä mitä sanoisin jos syy olisi riitely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene ite sinne sohvalle makaamaan. Ihan pimeetä!

Teillä on sitten täydellinen suhde??

Meillä ei ole mikään täydellinen suhde, mutta yli 23 v avioliiton aikana ei silti yhtään sohvayötä ole ollut. Joskus on jouduttu hieman valvomaan, että saadaan sovittua ennen nukkumaanmenoa, mutta aina on saatu.

Lapset aistivat kireän tunnelman kotona, oli nukuttu sohvalla tai ei.