Mies haluaa lapsen, minä en!
Mieheni on nyt pari vuotta jo puhunut siitä, ettei voi olla elämässään todella onnellinen, jos ei saa lasta. Naimisiin mennessämme olimme molemmat sitä mieltä, ettemme halua alkaa vanhemmiksi.
Ymmärrän miestäni täysin. Rakastan häntä paljon ja haluan hänen olevan onnellinen. En kuitenkaan voi edes kuvitella olevani raskaana. Enkä halua olla äiti. Pidän työstäni ja urani on nyt juuro kehittymässä eteenpäin, toivomaani suuntaan. Ehkä olen myös jollain tavalla itsekäs, mutta nautin siitä, että voin lyhyelläkin varoitusajalla lähteä vaikkapa kaupunkilomalle Eurooppaan tai suunnitella joululomalle vaivattomasto matkan kauemmaskin.
Mikä olikaam se laulu, jossa sanotaan jotenkin niin, että se sattuu, mutta annan sut pois?
Olen joka tapauksessa jo 39-vuotias, joten lapsen hankkimiasta ei voisi odotella enää pitkään ihan biologisista syistä. Mies sanoo, että hän voisi kantaa vastuuta enemmän kuin minä jne. En kuitenkaan halua sellaiseksi äidiksi. Eli jos olisin äiti, haluaisin panostaa siihen sitten todella, kaikella rakkaudella. Nyt vain tuntuu siltä, etten pysty siihen. Se ei ole elämä, jota kaipaan tai haluan.
Tämä asia painaa mieltäni koko ajan. En halua todellakaan olla toisen onnen esteenä, mutten myöskään haluaisi menettää rakasta ihmistä ja minulle tärkeää parisuhdetta.
Silti, tärkeimmältä tuntuu se, etten ryhdy äidiksi ilman todellista intoa äitiyttä kohtaan. Teen kai oikein, etten edes harkitse lapsen saamista miehen "pitämiseksi"?
Kommentit (37)
Jos sinä et halua lasta, älä sitä tee koska tulet katumaan loppuelämäsi sitä.
Vanha totuus: Helpompi se on mies pakottaa isäksi kuin nainen äidiksi. - Jos nainen käy vaikka sitten vieraisssa, jollei oman miehn kanssa onnistu, niin olettama on että avioliittoon syntynyt lapsi on aviomeiehn siittämä. Mitenkäs miehenä toimit tällaisessa tilanteessa, rikkomatta parisuhdetta? - Vaikea tilanne, jompi kumpi joutuu joustamaan; tosin pakko ja panostumisen tuloksena suostuminen siihen, että yritätte saada laosen tuskin on se paras vaihtoehto.
Millaista vastausta odotat meiltä? Jotenkin tuntuu, että olet sellainen lapsettomuutta ilman mitään kypsää syytä julistanut joka muuttaa mielensä.
Ei sulla ole oikein kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko jätät ehkäisyn pois ja yritätte lasta ja katsot päivä kerrallaan millainen äiti susta tulee tai sitten sanot suoraan miehelle, että haluat erota samantien.
Siis olette pari vuotta jo käsitelleet tuota. Oletko ollut koko ajan samaa mieltä vai vaihteleeko mielipiteesi? Itse olisin todella kiitollinen, jos olisin löytänyt miehen, joka suostuisi ottamaan vastuuta perheestä ja pysyisi parisuhteessa. Ja kyllä, oli myös aika, jolloin mietin haluanko ja jaksaisinko lapsia. Joskus pitää tehdä valintoja. Joskus ne sattuu. Lapsen, lasten saaminen todellakin muuttaa kaiken ajankäyttöön liittyvän. Olisit kuitenkin etuoikeutetussa asemassa, jos miehesi oikeasti ottaisi vastuuta ja voisit jatkaa miltei vanhaan malliin töitä ja muita menoja. Varmaa on vain se, että ette nuorru ja olet pitänyt miestäsi jo pari vuotta lieassa...
Etsikää joku sinkkunainen, joka haluaa lapsen, muttei miestä riesakseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä et halua lasta, älä sitä tee koska tulet katumaan loppuelämäsi sitä.
Ei kai kukaan omaa lastaan kadu?
Miksi et voisi olla "toisenlainen äiti" esim. työssäkäyvä äiti, jonka mies kantaa suurimman vastuun lapsista? Miksi ainoa vaihtoehto olla äiti on sinulle se, että olet täydellinen äiti joka tekee kaiken? Taidat olla perfektionisti.
Sulla on ollut jo pitkään aikaan miettiä asiaa. Olisi reilua kertoa miehelle, jos et missään nimessä halua lasta. Silloin miehesi voi tehdä valinnan, jatkaako sinun kanssa lapsettomana vai erota.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ollut jo pitkään aikaan miettiä asiaa. Olisi reilua kertoa miehelle, jos et missään nimessä halua lasta. Silloin miehesi voi tehdä valinnan, jatkaako sinun kanssa lapsettomana vai erota.
AP kirjoittaa: "Naimisiin mennessämme olimme molemmat sitä mieltä, ettemme halua alkaa vanhemmiksi."
Mies olisi voinut olla reilu jo naimisiin mennessä, tuollainen tuuliviiri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ollut jo pitkään aikaan miettiä asiaa. Olisi reilua kertoa miehelle, jos et missään nimessä halua lasta. Silloin miehesi voi tehdä valinnan, jatkaako sinun kanssa lapsettomana vai erota.
AP kirjoittaa: "Naimisiin mennessämme olimme molemmat sitä mieltä, ettemme halua alkaa vanhemmiksi."
Mies olisi voinut olla reilu jo naimisiin mennessä, tuollainen tuuliviiri.
Ihmisten mieli muuttuu ja saa muuttua. Joskus se tietenkin johtaa eroon.
Oletko sanonut miehelle suoraan, ettet halua lasta? Ottaako mies asian vähän väliä esiin toivoen ap:n muuttavan mielesi ja ap vastaa vähän epämääräisesti antaen miehelle toivoa, että jos ap sittenkin muuttaa mielensä? Sano miehelle suoraan, ettei halua lasta etkä halua enää tästä asiasta keskustella, koska asia on käyty lävitse ennen naimisiinmenoa. Mies voi tämän jälkeen tehdä omat päätöksensä, mutta jos annat miehelle hiukankin toivoa etkä oikeasti lasta halua, olet miestäsi kohtaan epäreilu.
Tähän on nyt tullut monta kommenttia siitä, että olen lapsellinen tai muuten vain inhottava nainen, joka pitää miestä varattuna turhaan.
Koitin aloituksessani kertoa siitä, etten halua olla miehen onnellisuuden esteenä. En kuitenkaan voi alkaa äidiksi, kun en edes voi kuvitella olevani raskaana.
Miehellä on toki oikeus muuttaa mielensä. Arvostan sitä, että hän puhuu minulle avoimesti. Silti tuntuu pahalta, kun näin iso asia on kohdattava nyt. Kaikki olisikin hyvin, jos haluaisin olla edes uranainen, joka viettää lapsensa kanssa laatuaikaa vain viikonloppuisin. Mutta sitö en halua. Jos saisin lapsen, haluaisin olla sitten kotona edes pari vuotta lapsen syntymän jälkeen ja olla paikalla joulujuhlissa jne. myöhemmin. Työni ei mahdollista tätä.
Mies ei ole minun sitomassani köydessä kiinni, vaan täysin vapaa etsimään onnea tässä elämässä.
Harmi vain, että minun onneni on jo tässä ja nyt enkä voi alkaa "leikkimään äitiä". Ja kyllä, kaupunkilomat, konsertit ja muu vapaa-aika ovat minulle tärkeitä rankan työn jälkeen. Olen tieni valinnut ja sitä pitkin nyt kuljen. Mutta helppoa tämä ei ole.
Ap
Kuinka pihalla ihminen on, jos hän oikeasti kuvittelee 39-vuotiaana enää edes saavansa lapsen? Tuon ikäisistä alle puolet kykenee raskautumaan ja viemään raskauden loppuun saakka.
Kysymys kuuluukin, oletko tehnyt selväksi asian miehelle? Miksi hän sitten asiasta on vuosia puhunut jos tietää kantasi?
Kattilat jakoon ja uutta kalaa koukkuun!
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pihalla ihminen on, jos hän oikeasti kuvittelee 39-vuotiaana enää edes saavansa lapsen? Tuon ikäisistä alle puolet kykenee raskautumaan ja viemään raskauden loppuun saakka.
Tässä yksi tuossa iässä raskaaksi tullut, tilastopoikkeama. Tunnen myös vielä vanhemapana lapsen saaneita, monia. Varmaahan se ei ole missään iässä.
On niin monia tapoja olla äiti. Moni äiti on tehnyt myös uraa. Lisäksi lapset eivät sido kotiin äitiä eikä isää. Se on vain järjestelykysymys.
Mutta jos todella et halua lasta, et halua piste.
Ja jos mies todella haluaa, te ette voi jatkaa yhdessä. Antaisin tämän saman neuvon, jos tilanne olisi toisinpäin eli mies ei halua lasta mutta nainen haluaa.
Et saa vastausta täältä. Teidän täytyy päättää keskenänne.
Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että jos päädytte jatkamaan yhdessä lapsettomana, asia saattaa palata eteenne myöhemmin. Voi olla, että miehen lapsitoive vain vahvistuu ja hän päättää tehdä asialle jotain.
Sain muuten itse lapsen 40-vuotiaana ja tämähän on ihan mahtavaa - ja olen hyvin työorientoitunut ja rakastan matkustamista. Elämä ei todellakaan päättynyt tähän.
Kuulostaa siltä, että sulle ei kelpaa mikään vaihtoehto. Et halua sanoa miehelle suoraan, että ehdottomasti ei lasta ja erotaan, jotta voit etsiä uuden naisen joka haluaa lapsen. Et halua ryhtyä äidiksi, joka panostaisi uraan ja jonka mies hoitaisi lasta suurimman osan aikaa. Et halua saada lasta, ellet voi olla täydellinen äiti. Jne.