Feminismi ei ole sama asia kuin sosialismi

-

-

No, jos katsoo esim. nykyhallituksen harjoittamaa politiikaa, niin se on sen verran kaukana tasa-arvosta, että ainakin itse olisin jopa huvittunut, jos joku feministi sanoisi kannattavansa esim. Kokoomusta. Jos esim. taloudellinen eriarvoisuus lisääntyy (esim. aktiivimallin kautta), niin se heijastuu väistämättä negatiivisesti myös sukupuolten väliseen tasa-arvoon.

Feminismi pyrkii kaikkien ihmisten tasa-arvoon. Se pyrkii poistamaan miehille haitallisia stereotypioita ja naisille haitallisia stereotypioita. Ja tämä nykyinen feminismi ottaa huomioon kaikki sukupuolet ja vähemmistöt. Minä en vieläkään ymmärrä, miten se voi haitata ketään, että pyritään antamaan kaikille samat mahdollisuudet. Miehet uskaltavat näyttää tunteitaan, miehet ovat enemmän lastensa kanssa ja mahdollisissa huoltajuuskiistoissa miehen sukupuoli ei heikennä asemaa. Nuoret miehet uskaltavat kokeilla enemmän kaveriensa kanssa ja tutkia itseään, naiset ovat aina olleet vapaampia tällaisen kokeilemisen suhteen. Toisaalta naiselle perhe ei ole taakka työelämässä ja voit olla hyvä äiti ja käydä töissä. Naiset saavat olla ronskimpia ja "hauskoja" eikä siinä ole mitään hävettävää. Transsukupuolisia ei hakata kaduilla, heidän ei tarvitse sterilisoida itseään, jos haluavat käydä läpi leikkauksia. Etnisiä vähemmistöjä ei halveksuta, vaan kunnioitetaan kaikkien perinteitä ja kulttuureja. Feminismi sanana tuntuu olevan punainen vaate monelle, mutta sekin juontuu aikaisempien vuosikymmenien feminismistä, millä pyrittiin parantamaan pääasiassa valkoisten keskiluokkaisten naisten asemaa (esim. äänioikeus). 

Feminismi myös tuntuu ajatuksena monelle "oikeuksien luopumisesta" sillä, jos on aina ollut etuoikeutettu ja muut saavat samoja oikeuksia se tuntuu siltä, kuin itseltä vietäisiin jotain. Esimerkiksi kuvitellaan, että joukkueeseen on aina saanut valita vain valkoisia miehiä. No nyt säännöt muuttuvat, ja joukkueeseen voidaan valita naisia, miehiä, transsukupuolisia ja erilaisista kulttuureista. Ja jos jotkut uusista ihmisistä joukkueessa ovat vieläpä "parempia" kuin sinä, niin se herättää kateutta ja tuntuu pahalta jos ei itse enää saakaan sitä huomiota mihin on tottunut.

Vierailija kirjoitti:

No, jos katsoo esim. nykyhallituksen harjoittamaa politiikaa, niin se on sen verran kaukana tasa-arvosta, että ainakin itse olisin jopa huvittunut, jos joku feministi sanoisi kannattavansa esim. Kokoomusta. Jos esim. taloudellinen eriarvoisuus lisääntyy (esim. aktiivimallin kautta), niin se heijastuu väistämättä negatiivisesti myös sukupuolten väliseen tasa-arvoon.

Ja kyllä näin on, on hyvin vaikeaa olla feministi ja kannattaa kokoomusta, kun feminismi pyrkii kaikin tavoin kaventamaan ihmisten eroja oikeuksien ja menestymisen suhteen. Kokoomus ajaa puhtaasti kaikkien rikkaimpien (valkoisten heteromiesten, jotka usein ovat syntyneet rikkaana)asioita. Ja valkoinen heteromies ei taatusti kohtaa yhtä paljon ennakkoluuloja kuin tummaihoinen transsukupuolinen. Tai ihan vaan vaikka homomies.

Olen huokaissut tämän ennenkin ja huokaan taas: Feminismin suurin ongelma tai haaste niinkuin nykyään kai kuuluisi sanoa on se, että se voi nykyisin tarkoittaa samanaikaisesti kaikkea ja ei yhtään mitään. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että voisin itse sanoa olevani feministi, jos tarkoittaisi erityisesti naisten aseman yleistä parantamista ja siten samalla pyrkimystä sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Mutta kun osa on sitä mieltä, että "feminismin" - nimissä on lupa mätkiä ja sättiä. potkia ja halveksia (melkein) ketä tahansa hiemankin erimieltä "feminismin" kanssa oleva, niin en ole vakuuttunut, että olisin valmis tällöin allekirjoittavani väitteen, jossa minä(kin) vahvistaisin olevani yksi feministeistä.        

Vierailija kirjoitti:

Feminismi pyrkii kaikkien ihmisten tasa-arvoon. Se pyrkii poistamaan miehille haitallisia stereotypioita ja naisille haitallisia stereotypioita. Ja tämä nykyinen feminismi ottaa huomioon kaikki sukupuolet ja vähemmistöt. Minä en vieläkään ymmärrä, miten se voi haitata ketään, että pyritään antamaan kaikille samat mahdollisuudet. Miehet uskaltavat näyttää tunteitaan, miehet ovat enemmän lastensa kanssa ja mahdollisissa huoltajuuskiistoissa miehen sukupuoli ei heikennä asemaa. Nuoret miehet uskaltavat kokeilla enemmän kaveriensa kanssa ja tutkia itseään, naiset ovat aina olleet vapaampia tällaisen kokeilemisen suhteen. Toisaalta naiselle perhe ei ole taakka työelämässä ja voit olla hyvä äiti ja käydä töissä. Naiset saavat olla ronskimpia ja "hauskoja" eikä siinä ole mitään hävettävää. Transsukupuolisia ei hakata kaduilla, heidän ei tarvitse sterilisoida itseään, jos haluavat käydä läpi leikkauksia. Etnisiä vähemmistöjä ei halveksuta, vaan kunnioitetaan kaikkien perinteitä ja kulttuureja. Feminismi sanana tuntuu olevan punainen vaate monelle, mutta sekin juontuu aikaisempien vuosikymmenien feminismistä, millä pyrittiin parantamaan pääasiassa valkoisten keskiluokkaisten naisten asemaa (esim. äänioikeus). 

Feminismi myös tuntuu ajatuksena monelle "oikeuksien luopumisesta" sillä, jos on aina ollut etuoikeutettu ja muut saavat samoja oikeuksia se tuntuu siltä, kuin itseltä vietäisiin jotain. Esimerkiksi kuvitellaan, että joukkueeseen on aina saanut valita vain valkoisia miehiä. No nyt säännöt muuttuvat, ja joukkueeseen voidaan valita naisia, miehiä, transsukupuolisia ja erilaisista kulttuureista. Ja jos jotkut uusista ihmisistä joukkueessa ovat vieläpä "parempia" kuin sinä, niin se herättää kateutta ja tuntuu pahalta jos ei itse enää saakaan sitä huomiota mihin on tottunut.

Hienosti kirjoitettu <3

Itse näen feminismin ensisijaisesti maskuliinisten valtarakenteiden purkamisena, mutta olisi vaikea täysin erottaa sitä muiden valtarakenteiden, kuten klassismin ja rasismin, purkamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen huokaissut tämän ennenkin ja huokaan taas: Feminismin suurin ongelma tai haaste niinkuin nykyään kai kuuluisi sanoa on se, että se voi nykyisin tarkoittaa samanaikaisesti kaikkea ja ei yhtään mitään. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että voisin itse sanoa olevani feministi, jos tarkoittaisi erityisesti naisten aseman yleistä parantamista ja siten samalla pyrkimystä sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Mutta kun osa on sitä mieltä, että "feminismin" - nimissä on lupa mätkiä ja sättiä. potkia ja halveksia (melkein) ketä tahansa hiemankin erimieltä "feminismin" kanssa oleva, niin en ole vakuuttunut, että olisin valmis tällöin allekirjoittavani väitteen, jossa minä(kin) vahvistaisin olevani yksi feministeistä.        

Itse feministinä ja feministien kanssa tekemisissä olevana voin kertoa, että meidän käsityksemme mukaan feminismiin ei kuulu väkivaltaa, suurin osa on pasifisteja. Nettifeminismi on paljon kärkevämpää ja "kiihkeämpää" ihan niin kuin on lähes kaikkien ihmisten suhtautuminen ruudun takana. Oikeassa elämässä, en ala bileissä huutamaan jos joku heittää poliittisesti epäkorrektin vitsin ja itsekin sellaista vitsiä heitän, kunhan tiedän, että ihmiset oikeasti tietävät mitä mieltä olen. Jos joku käyttäytyy epäasiallisesti, esim kourii ja lähentelee ja ehdottelee vaikka toinen ei selkeästi halua mitään sellaista ja ahdistuu, saatan mennä väliin ja sanoa, että miltä susta tuntuis jos joku laittais sun haaroväliin käden ja puristelis ilman että haluut. Ja pyrin olemaan ymmärtäväinen keskusteluissa: saatan esimerkiksi sanoa, että no se on ihan ymmärrettävää että sä aattelet noin, kun et oo ikinä asiaa sen enempää ajatellut, mutta nyt jos aatteletkin asian näin (ja kerron asiasta ja omasta näkökulmastani) niin mitä mieltä oot? Usein tää vastapuoli sitten sanoo että nojoo totta ja vaikka pää ei käänny niin ainakin olen saanut ihmisen ajattelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huokaissut tämän ennenkin ja huokaan taas: Feminismin suurin ongelma tai haaste niinkuin nykyään kai kuuluisi sanoa on se, että se voi nykyisin tarkoittaa samanaikaisesti kaikkea ja ei yhtään mitään. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että voisin itse sanoa olevani feministi, jos tarkoittaisi erityisesti naisten aseman yleistä parantamista ja siten samalla pyrkimystä sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Mutta kun osa on sitä mieltä, että "feminismin" - nimissä on lupa mätkiä ja sättiä. potkia ja halveksia (melkein) ketä tahansa hiemankin erimieltä "feminismin" kanssa oleva, niin en ole vakuuttunut, että olisin valmis tällöin allekirjoittavani väitteen, jossa minä(kin) vahvistaisin olevani yksi feministeistä.        

Itse feministinä ja feministien kanssa tekemisissä olevana voin kertoa, että meidän käsityksemme mukaan feminismiin ei kuulu väkivaltaa, suurin osa on pasifisteja. Nettifeminismi on paljon kärkevämpää ja "kiihkeämpää" ihan niin kuin on lähes kaikkien ihmisten suhtautuminen ruudun takana. Oikeassa elämässä, en ala bileissä huutamaan jos joku heittää poliittisesti epäkorrektin vitsin ja itsekin sellaista vitsiä heitän, kunhan tiedän, että ihmiset oikeasti tietävät mitä mieltä olen. Jos joku käyttäytyy epäasiallisesti, esim kourii ja lähentelee ja ehdottelee vaikka toinen ei selkeästi halua mitään sellaista ja ahdistuu, saatan mennä väliin ja sanoa, että miltä susta tuntuis jos joku laittais sun haaroväliin käden ja puristelis ilman että haluut. Ja pyrin olemaan ymmärtäväinen keskusteluissa: saatan esimerkiksi sanoa, että no se on ihan ymmärrettävää että sä aattelet noin, kun et oo ikinä asiaa sen enempää ajatellut, mutta nyt jos aatteletkin asian näin (ja kerron asiasta ja omasta näkökulmastani) niin mitä mieltä oot? Usein tää vastapuoli sitten sanoo että nojoo totta ja vaikka pää ei käänny niin ainakin olen saanut ihmisen ajattelemaan.

En missään nimessä ole kiistämässä sitä, etteikö myös fiksuja ja järkeviä, saanko sanoa vanhan liiton feministejä on ja mielelläni saattaisin lukeutua heihin itsekin. Olen vain todennut voimattomuuteni sen edessä, ettei feminismi ole merkitse enää mielikuvissani yhtenäisenä "aatteena" - vaan, kuten dellä kirjoitin sen nimissä haluaa osa toteuttaa ja oikeuttaa tekojaan, joita en voi aina hyväksyä.

Feminismi on mielestäni myös tasa-arvoa. Yhdysvaltojen presidentiksi kelpasi aikoinaan musta mies mutta ei valkoinen nainen. Naisen asema on myös täällä ns. tasa-arvoisessa Suomessa vieläkin huono. Suomessa naiset kouluttautuvat enemmän kuin miehet mutta eivät siitä huolimatta pärjää työelämässä niin hyvin kuin miehet. Miehiä suositaan ja kannustetaan työelämässä enemmän kuin naisia. Olen nähnyt useasti miten miehet päästetään helpommalla kuin naiset. Naista ikäänkuin kokeillaan ensin, kestääkö sillä kantti. Miehille tälläistä ei ole. Tämä on huolestuttavaa, varsinkin kun miettii miten se vaikuttaa palkkarakenteisiin ja elintasoon eri sukupuolten välillä. Nainen on usein taloudellisesti alisteisemmassa asemassa mieheen nähden esim. parisuhteessa. Koulutetut naiset eivät enää pariinnu samaan malliin kuin ennen. Eivät varmistakaan halua tehdä enää kahta työtä, ensin töissä ja sitten kotona. Monilla ihmisillä on valitettavasti vielä tänäkin päivänä se ajatusmalli, että miehen kuuluu olla se joka leivän tuo pöytään. Tämä ajatus ahdistaa minua, tuntuu, että sukupuoleni rajoittaa huomattavasti tekemisiäni ja valintojani. Miehestä ajatellaan, että se on se hyvä tyyppi. Naisellisuus ei useinkaan ole työelämässä hyve. Köyhissä maissa naisen ulkonäön merkitys korostuu vielä enemmän kuin täällä Suomessa. Onneksi Yhdysvallat tajusivat lopettaa bikinikierroksen ja jatkossa korostetaan enemmän naisen älyä. Näin sen kuuluukin mennä. Kauneuskilpailut antavat usein varsinkin nuorille naisille mallin, että naisen ihanne on olla kaunis, ei niinkään älykäs. Tämä ei välttämättä kannusta kaikkia ponnistelemaan elämässä tarpeeksi saavuttaakseen unelmansa. Ajatellaan, että hyvä ulkonäkö riittää, että sillä saavuttaa elämässä enemmän kuin koulutuksella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huokaissut tämän ennenkin ja huokaan taas: Feminismin suurin ongelma tai haaste niinkuin nykyään kai kuuluisi sanoa on se, että se voi nykyisin tarkoittaa samanaikaisesti kaikkea ja ei yhtään mitään. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että voisin itse sanoa olevani feministi, jos tarkoittaisi erityisesti naisten aseman yleistä parantamista ja siten samalla pyrkimystä sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Mutta kun osa on sitä mieltä, että "feminismin" - nimissä on lupa mätkiä ja sättiä. potkia ja halveksia (melkein) ketä tahansa hiemankin erimieltä "feminismin" kanssa oleva, niin en ole vakuuttunut, että olisin valmis tällöin allekirjoittavani väitteen, jossa minä(kin) vahvistaisin olevani yksi feministeistä.        

Itse feministinä ja feministien kanssa tekemisissä olevana voin kertoa, että meidän käsityksemme mukaan feminismiin ei kuulu väkivaltaa, suurin osa on pasifisteja. Nettifeminismi on paljon kärkevämpää ja "kiihkeämpää" ihan niin kuin on lähes kaikkien ihmisten suhtautuminen ruudun takana. Oikeassa elämässä, en ala bileissä huutamaan jos joku heittää poliittisesti epäkorrektin vitsin ja itsekin sellaista vitsiä heitän, kunhan tiedän, että ihmiset oikeasti tietävät mitä mieltä olen. Jos joku käyttäytyy epäasiallisesti, esim kourii ja lähentelee ja ehdottelee vaikka toinen ei selkeästi halua mitään sellaista ja ahdistuu, saatan mennä väliin ja sanoa, että miltä susta tuntuis jos joku laittais sun haaroväliin käden ja puristelis ilman että haluut. Ja pyrin olemaan ymmärtäväinen keskusteluissa: saatan esimerkiksi sanoa, että no se on ihan ymmärrettävää että sä aattelet noin, kun et oo ikinä asiaa sen enempää ajatellut, mutta nyt jos aatteletkin asian näin (ja kerron asiasta ja omasta näkökulmastani) niin mitä mieltä oot? Usein tää vastapuoli sitten sanoo että nojoo totta ja vaikka pää ei käänny niin ainakin olen saanut ihmisen ajattelemaan.

En missään nimessä ole kiistämässä sitä, etteikö myös fiksuja ja järkeviä, saanko sanoa vanhan liiton feministejä on ja mielelläni saattaisin lukeutua heihin itsekin. Olen vain todennut voimattomuuteni sen edessä, ettei feminismi ole merkitse enää mielikuvissani yhtenäisenä "aatteena" - vaan, kuten dellä kirjoitin sen nimissä haluaa osa toteuttaa ja oikeuttaa tekojaan, joita en voi aina hyväksyä.

Se on totta, että niitä feminatseja löytyy, mutta ne pitäisi jättääkin omaan arvoonsa. Kaikista aatteista kun löytyy niitä kiihkomielisempiä, joilla saattaa se maailmankuvakin sumentua. Itse olen siinä samaa mieltä, että sitä keskustelua ja ajatustenvaihtoa ei synny, jos toinen lytätään heti (oli mielipide kuinka huono tahansa). Tärkeämpää on osoittaa ymmärrystä ja empatiaa, niin silloin se toinenkin osapuoli haluaa kuunnella mitä itsellä on sanottavaa. Ja sekin täytyy ymmärtää, että vaikka kaikilla ei ne termit ole hallussa niin ne voi aina opetella ja väärien sanojen käytöstä ei pidä suuttua, sitten voi vaan sanoa, että "hei älä muuten käytä tota sanaa transseksuaali, kun se on aika loukkaava, sano mieluummin transsukupuolinen" . Ei niin että "v*ttu tajuuksä kui p*rseestä oot, et sä voi sanoo transseksuaali!!"

Ja se on hyvin totta, että kympin poika saa paljon enemmän kunnioitusta kuin kympin tyttö (koulumaailmassa siis).

-

Vierailija kirjoitti:

Ja se on hyvin totta, että kympin poika saa paljon enemmän kunnioitusta kuin kympin tyttö (koulumaailmassa siis).

Minun lapsuudessa ainoastaan tytöille annettiin kymppejä. Pojille tehtiin selväksi heti ekalla luokalla ettei heidän kannata vaivautua pänttäämään vaan keskittyä esimerkiksi jalkapalloon. Nämäkin opettajat varmasti omasta mielestään olivat feministejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja se on hyvin totta, että kympin poika saa paljon enemmän kunnioitusta kuin kympin tyttö (koulumaailmassa siis).

Minun lapsuudessa ainoastaan tytöille annettiin kymppejä. Pojille tehtiin selväksi heti ekalla luokalla ettei heidän kannata vaivautua pänttäämään vaan keskittyä esimerkiksi jalkapalloon. Nämäkin opettajat varmasti omasta mielestään olivat feministejä.

Kyllä vieläkin saa tytöt parempia arvosanoja helpommin, mutta siltikin kympin pojan tarvitsee tehdä huomattavasti vähemmän töitä kuin kympin tytön. Jos poika vähänkään jaksaa panostaa koulunkäyntiinsä, niin kymppejä tippuu paljon helpommin kuin kouluunsa panostavalle tytölle. Tyttöjen oletetaan olevan hillittyjä ja tunnollisia ja poikien oletetaan olevan riehakkaampia ja hällä väliä -tyyppisempiä. Mikä on kaikille haitallista.

Oikeistolaisuuteen on kuitenkin perinteisesti yhdistetty tietynlainen arvokonservatiivisuus, joka on katsottu olevan ristiridassa sukupuolten välisen tasa-arvon kanssa.

Lisäksi jos katsoo historiaa, niin Suomessakin SDP oli ensimmäinen puolue, joka ajoi naisille mm. äänioikeutta. Minna Canthkin luonehti itseään sosialistiksi, huolimatta siitä, että hän taisi kuulua sen aikaiseen Nuorsuomalaiseen puolueeseen, joka luokiteltiin porvaripuolueeksi.

2

Kaikki voivat olla feministejä keskittymällä oman toiminnan parantamiseen. Ensimmäinen askel on puolustaa myös muiden kuin omien läheisten ja omia oikeuksia. Osallistua itse aktiivisesti rakenteiden purkamiseen: esimerkiksi tuomitsemalla epäasialliset kommentit ja puolustamalla niitä, jotka eivät siihen itse pysty. Myös politiikkaa kannattaa seurata sen verran ettei ole täysin höynäytettävissä.

Buu feminismi!

Vierailija kirjoitti:

Feminismi pyrkii kaikkien ihmisten tasa-arvoon. Se pyrkii poistamaan miehille haitallisia stereotypioita ja naisille haitallisia stereotypioita. Ja tämä nykyinen feminismi ottaa huomioon kaikki sukupuolet ja vähemmistöt. Minä en vieläkään ymmärrä, miten se voi haitata ketään, että pyritään antamaan kaikille samat mahdollisuudet. Miehet uskaltavat näyttää tunteitaan, miehet ovat enemmän lastensa kanssa ja mahdollisissa huoltajuuskiistoissa miehen sukupuoli ei heikennä asemaa. Nuoret miehet uskaltavat kokeilla enemmän kaveriensa kanssa ja tutkia itseään, naiset ovat aina olleet vapaampia tällaisen kokeilemisen suhteen. Toisaalta naiselle perhe ei ole taakka työelämässä ja voit olla hyvä äiti ja käydä töissä. Naiset saavat olla ronskimpia ja "hauskoja" eikä siinä ole mitään hävettävää. Transsukupuolisia ei hakata kaduilla, heidän ei tarvitse sterilisoida itseään, jos haluavat käydä läpi leikkauksia. Etnisiä vähemmistöjä ei halveksuta, vaan kunnioitetaan kaikkien perinteitä ja kulttuureja. Feminismi sanana tuntuu olevan punainen vaate monelle, mutta sekin juontuu aikaisempien vuosikymmenien feminismistä, millä pyrittiin parantamaan pääasiassa valkoisten keskiluokkaisten naisten asemaa (esim. äänioikeus). 

Feminismi myös tuntuu ajatuksena monelle "oikeuksien luopumisesta" sillä, jos on aina ollut etuoikeutettu ja muut saavat samoja oikeuksia se tuntuu siltä, kuin itseltä vietäisiin jotain. Esimerkiksi kuvitellaan, että joukkueeseen on aina saanut valita vain valkoisia miehiä. No nyt säännöt muuttuvat, ja joukkueeseen voidaan valita naisia, miehiä, transsukupuolisia ja erilaisista kulttuureista. Ja jos jotkut uusista ihmisistä joukkueessa ovat vieläpä "parempia" kuin sinä, niin se herättää kateutta ja tuntuu pahalta jos ei itse enää saakaan sitä huomiota mihin on tottunut.

Feminismi pyrkii naisten yhteiskunnallisen aseman parantamiseen patriarkaattiteorian ja muiden feminismin teoriaan kuuluvien ajatusten pohjalta. Ideologiana feminismi on niin monimutkainen ja -haarainen, ettei sitä voi selittää tyhjentävästi muutamalla lauseella, mutta ei ole totta että feminismi pyrkisi yksinkertaisesti sukupuolten tasa-arvoon ilman että tähän liittyisi mitään ylimääräistä.