Miten nainen kokee naisen ihastumisen häneen?
Olen tässä miettinyt, miltä naisesta tuntuu, jos häneen onkin ihastunut nainen. Olen itse bi-nainen, eikä itseeni ole koskaan ihastunut kukaan nainen (ainakaan omien havaintojeni tai tietojeni mukaan), mutta olen suuresti ihastunut yhteen naiseen. Kukaan nainen ei ole edes flirttaillut mulle koskaan missään. :) Häpeän niitä tunteitani häneen ja yritän parhaani mukaan peitellä niitä sekä "tulla järkiini". :/
Pelottaa sekin, että miltäköhän hänestä tuntuu, sillä asia ei ole jäänyt varmaankaan kovinkaan epäselväksi. En halua loukata häntä tai mitään muutakaan negatiivista hänelle tietenkään. Tavallaan inhoan itseäni näiden tunteitteni vuoksi ja tunnen _erittäin_ voimakasta syyllisyydentunnetta.
Itse olen ihan naisellisen näköinen, pitkähiuksinen, hoikahko ja neutraalisti/"klassisesti" pukeutuva, en poikamaisen tai androgyyninkään näköinen. Miten te ihastumisen kohteiksi päätyneet naiset olette kokeneet kyseisen tilanteen? Tuntuuko se pahalta tai ahdistavalta? Miten sen ihastuneen tulisi toimia (muuten kuin kuolettaa tunteensa)?
Kommentit (50)
Minuun on muutama ihastunut ja se on erittäin ahdistavaa ja epämiellyttävää.
Mistä hän voisi tietää että olet ihastunut? Jos et ole kertonut, niin juttuhan on vain omassa päässäsi
Vierailija kirjoitti:
Mistä hän voisi tietää että olet ihastunut? Jos et ole kertonut, niin juttuhan on vain omassa päässäsi
Olen kertonut. :'(
Vierailija kirjoitti:
Minuun on muutama ihastunut ja se on erittäin ahdistavaa ja epämiellyttävää.
Miten suhtauduit siihen ihmiseen, kun se kävi ilmi? Millaista suhtautumista toivoisit heiltä jatkossa? Mikä siinä oli ahdistavaa? Miten he ilmaisivat sen?
Ihan samalla lailla kiusallista kuin jos ihastuja on mies, jonka kanssa pitää olla jatkossakin tekemisissä. Pitää välttää kaikkea flirttiin viittaavaakaan ja kahdestaan jäämistä.
Noilla keinoin olen päässyt yli kiusallisuudesta mm. työpaikalla. Toki voi yrittää puhua suoraan, mutta kyllähän se olisi turhan noloa ihastuneelle, varmasti tulee asia selväksi muutenkin
Miksi näitä alapeukutetaan? Ikään kuin kaikkien olisi pakko olla innostunut homoseksuaalisuudesta ja omissa tunteissa olisi jotain väärää. Itse nyt vain satun olemaan puhdas hetero, ei minulla silti ole mitään lesboja tai heidän oikeuksiaan vastaan. Mutta kai minulla nyt on itse oikeus päättää, mistä pidän. 2
Inhoan muutenkin naisia ja ihastunut nainen on kyllä kiusallisuudeen huippu :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun on muutama ihastunut ja se on erittäin ahdistavaa ja epämiellyttävää.
Miten suhtauduit siihen ihmiseen, kun se kävi ilmi? Millaista suhtautumista toivoisit heiltä jatkossa? Mikä siinä oli ahdistavaa? Miten he ilmaisivat sen?
Pelästyin ka ahdistuin, että olen tahtomattani antanut jotain vääriä signaaleja. En ole tavannut heitä tämän jälkeen. Ilmaisivat ihan suorin sanoin.
Ei haittaa. Muhun on tällä hetkelläkin ihastunut eräs naispuolinen ystävä joka ei humalassa oikein osaa hillitä itseään. Hän on kaunis eikä mitenkään vastenmielinen, mutta ei mun makuun. Välillä joudun vähän kiemurtelemaan liian läheisestä kontaktista mutta muuten ei haittaa ollenkaan. Jos hän joskus ottaa asian puheeksi, kerron tämän kaiken hänelle.
Mitä tollasia menet ees kertomaan jos tiedät, että toinen on täyshetero. En ymmärrä!
Sellainen ois todella kiusallista.En haluaisi kuulla sellaisesta koska olen hetero.
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä alapeukutetaan? Ikään kuin kaikkien olisi pakko olla innostunut homoseksuaalisuudesta ja omissa tunteissa olisi jotain väärää. Itse nyt vain satun olemaan puhdas hetero, ei minulla silti ole mitään lesboja tai heidän oikeuksiaan vastaan. Mutta kai minulla nyt on itse oikeus päättää, mistä pidän. 2
Totta kai. Siis ap tässä moi. :) Ymmärrän jopa tiettyä homovihamielisyyttäkin erittäin hyvin ja siksi olenkin aivan hukassa omien tunteitteni kanssa ja todella herkkänä siitä, etten loukkaisi sitä ihastustani.
En haluaisi edes tuntea näin ja tämä on ensimmäinen kertani, kun olen tuntenut näin voimakkaita tunteita naista kohtaan. Aiemmin oon kyllä ihastunut naisiin useinkin (jopa avoimesti lesboihin), mutta joku itsekritiikki minussa sai pidettyä tunteeni ojennuksessa ja kurimuksessa. Enkä siis koskaan aiemmin ollut elätellyt mitään toiveita tapailusta tai tunteitteni kertomisesta. Nyt kävi vähän ohraisemmin sitten. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun on muutama ihastunut ja se on erittäin ahdistavaa ja epämiellyttävää.
Miten suhtauduit siihen ihmiseen, kun se kävi ilmi? Millaista suhtautumista toivoisit heiltä jatkossa? Mikä siinä oli ahdistavaa? Miten he ilmaisivat sen?
Pelästyin ka ahdistuin, että olen tahtomattani antanut jotain vääriä signaaleja. En ole tavannut heitä tämän jälkeen. Ilmaisivat ihan suorin sanoin.
Ei siinä naisen tarvitse antaa mitään "signaaleja" edes, jos sattuu olemaan kaunis, älykäs, mielenkiintoinen ja charmikas nainen. Sellaiseen voi ihastua muutenkin. Valitettavasti. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä tollasia menet ees kertomaan jos tiedät, että toinen on täyshetero. En ymmärrä!
Siis aloin käyttäytyä jatkuvasti niin typerällä tavalla ja sorruin flirttailuun. Ja olin jo niin rakastunut, että olin pakahtua siihen tunteeseen. Oli pakko kertoa, jos vaikka olisikin ollut joku pikkuruinen teoreettinen mahdollisuus tapailla häntä jossain edes vähäsen. Se oli erehdykseni, myönnän sen. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa. Muhun on tällä hetkelläkin ihastunut eräs naispuolinen ystävä joka ei humalassa oikein osaa hillitä itseään. Hän on kaunis eikä mitenkään vastenmielinen, mutta ei mun makuun. Välillä joudun vähän kiemurtelemaan liian läheisestä kontaktista mutta muuten ei haittaa ollenkaan. Jos hän joskus ottaa asian puheeksi, kerron tämän kaiken hänelle.
Onneksi en käytä alkoholia käytännössä lainkaan, enkä näe tätä kyseistä henkilöä missään mainitsemassasi tilanteessa, sillä kieltämättä silloin olisi vieläkin vaikeampaa hillitä itseäni. Suunnilleen vihaan itseäni näiden tunteitteni vuoksi. Jos voisin taikoa tunteeni häntä kohtaan pois, niin tekisin niin välittömästi.
En ole - tietääkseni - koskaan ollut toisen naisen ihastuksen kohteena, mutta jos saisin tietää olevani, olisin luultavasti ihan samalla tavalla imarreltu kuin jos joku mies olisi minuun ihastunut. En ole naisista siinä mielessä kiinnostunut, joten toisen naisen ihastus ei johtaisi minnekään, mutta kukapa ei siitä pitäisi, että miellyttää toista ihmistä.
Ja tällä tarkoitan siis "normaalia" kiinnostusta, ei mitään ahdistelua. Sitä en sietäisi sen enempää miehiltä kuin naisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa. Muhun on tällä hetkelläkin ihastunut eräs naispuolinen ystävä joka ei humalassa oikein osaa hillitä itseään. Hän on kaunis eikä mitenkään vastenmielinen, mutta ei mun makuun. Välillä joudun vähän kiemurtelemaan liian läheisestä kontaktista mutta muuten ei haittaa ollenkaan. Jos hän joskus ottaa asian puheeksi, kerron tämän kaiken hänelle.
Onneksi en käytä alkoholia käytännössä lainkaan, enkä näe tätä kyseistä henkilöä missään mainitsemassasi tilanteessa, sillä kieltämättä silloin olisi vieläkin vaikeampaa hillitä itseäni. Suunnilleen vihaan itseäni näiden tunteitteni vuoksi. Jos voisin taikoa tunteeni häntä kohtaan pois, niin tekisin niin välittömästi.
Ymmärrän. Itsekin olen rakastunut eri tavalla off limits -henkilöön ja se on hyvin raastavaa.
Olen yllättynyt, miten vihamielisiä ja ahdistuneita ihmiset täällä ovat niinkin herttaisesta asiasta kuin ihastuminen. Tunteissa ei ole mitään pahaa ja jos ihastuksen kohteena olo on jotenkin vastenmielistä, on se mun mielestä jotenkin vinksahtanutta. Eri asia tietenkin jos olisit ahdisteleva sika (mitä en usko että olet). Nostan hattua tunteiden tunnustamisesta. Se on rohkea teko mihin moni ei pysty. Tilanne on selvempi teille molemmille vaikka tietenkin muuten sulle vähän ikävä.
Vierailija kirjoitti:
En ole - tietääkseni - koskaan ollut toisen naisen ihastuksen kohteena, mutta jos saisin tietää olevani, olisin luultavasti ihan samalla tavalla imarreltu kuin jos joku mies olisi minuun ihastunut. En ole naisista siinä mielessä kiinnostunut, joten toisen naisen ihastus ei johtaisi minnekään, mutta kukapa ei siitä pitäisi, että miellyttää toista ihmistä.
Ja tällä tarkoitan siis "normaalia" kiinnostusta, ei mitään ahdistelua. Sitä en sietäisi sen enempää miehiltä kuin naisilta.
Itse jostain syystä koen aika negatiivisella tavalla sen, jos joku mies ihastuu minuun. Jotenkin sen ihastujan "arvo" laskee silmissäni ja hän muuttuu tylsemmäksi ja epäkiinnostavammaksi. Ellen sitten ole jo ensisilmäyksellä pitänyt ko. henkilöä kiinnostavana itsekin. Mutta koen erittäin harvan miehen kiinnostavana, joten se inhonsekainen reaktioni on se yleisin tunteeni. Tosin en ilmaise sitä avoimesti juuri koskaan sille ihastuneelle.
Kukaan nainen ei puolestaan ole koskaan ollut kiinnostunut minusta, joten ei ole aavistustakaan siitä, miten reagoisin silloin ja poikkeaisiko reaktioni voimakkaasti vastaavasta reagointitavastani miehiä kohtaan. Siksi täällä kyselenkin. :) t. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa. Muhun on tällä hetkelläkin ihastunut eräs naispuolinen ystävä joka ei humalassa oikein osaa hillitä itseään. Hän on kaunis eikä mitenkään vastenmielinen, mutta ei mun makuun. Välillä joudun vähän kiemurtelemaan liian läheisestä kontaktista mutta muuten ei haittaa ollenkaan. Jos hän joskus ottaa asian puheeksi, kerron tämän kaiken hänelle.
Onneksi en käytä alkoholia käytännössä lainkaan, enkä näe tätä kyseistä henkilöä missään mainitsemassasi tilanteessa, sillä kieltämättä silloin olisi vieläkin vaikeampaa hillitä itseäni. Suunnilleen vihaan itseäni näiden tunteitteni vuoksi. Jos voisin taikoa tunteeni häntä kohtaan pois, niin tekisin niin välittömästi.
Ymmärrän. Itsekin olen rakastunut eri tavalla off limits -henkilöön ja se on hyvin raastavaa.
Olen yllättynyt, miten vihamielisiä ja ahdistuneita ihmiset täällä ovat niinkin herttaisesta asiasta kuin ihastuminen. Tunteissa ei ole mitään pahaa ja jos ihastuksen kohteena olo on jotenkin vastenmielistä, on se mun mielestä jotenkin vinksahtanutta. Eri asia tietenkin jos olisit ahdisteleva sika (mitä en usko että olet). Nostan hattua tunteiden tunnustamisesta. Se on rohkea teko mihin moni ei pysty. Tilanne on selvempi teille molemmille vaikka tietenkin muuten sulle vähän ikävä.
Kiitos tästä viestistä. :) Tosiaan itsekään en aina niin ylevästi tunne sitä ihastujaa (tapauksessani joitain miehiä) kohtaan, mutta pyrin olemaan silti empaattinen ja ystävällinen. Tosin jos se mies kertoisi tunteistaan vilpittömästi, niin todennäköisesti olisin todella otettu ja imarreltu siitä, vaikkei tunne olisikaan molemminpuolinen. Täytyy toivoa, ettäse mun ihastukseni kokisi sen asian ihan miellyttävänä tai edes neutraalina. Itse teen töitä sen eteen, että kykenisin unohtamaan hänet kokonaan romanttisessa mielessä. T. Ap
Erittäin epämiellyttävää ja ahdistavaa! Olen enää muodollisen kohtelias, vaikka ennen oltiin kavereita.