Mistä tietää onko rakastunut vai ei?

Kyllä sen vaan tietää. Jos ei tiedä, ei ole rakastunut

Avaa nyt vähän, mitä itse ajattelet asiasta? Lyhyet aloitukset harvoin saa pitkiä vastauksia.

En jaksa kirjoittaa. -ap

Kyllä sen tietää. Omalla kohdalla tilanne on se, että olen rakastunut miesystävääni. Ikävöin ja välillä ihan itkettää ikävä, kun nähdään niin harvoin. Miesystävän kanssa olemme tunteista keskustelleet. Hän itse sanoo, että rakastaa -sana on liian vahva hänen tunteisiin. Sanoo tykkäävänsä täysillä. Tarkemmin ei ole sanonut enkä ole halunnut painostaa. Itsellä tietty vähän paha mieli ettei hän tunne rakkautta, mutta ainakin on rehellinen.

Rakkaus on ihanaa tunnetta, ikävää ja halua tehdä toinen onnelliseksi. Rakkauden eteen on valmis panostaan. Vaikka matkustamaan joka viikonloppu 500km, jotta rakkaan näkee.

Entä jos rehellisesti sanottuna ei halua/jaksa nähdä ja tapaaminen ahdistaa? Henkilö on kiva, mukava, ihana ym. -ap

Vierailija kirjoitti:

Entä jos rehellisesti sanottuna ei halua/jaksa nähdä ja tapaaminen ahdistaa? Henkilö on kiva, mukava, ihana ym. -ap

Silloin ei ole rakastunut. Niin yksinkertaista se on. Rakastuminen ei ole vain sitä, että toisen kanssa haluaa olla vaan sitä, ettei voi (halua) olla ilman toista. Sinä et edes halua olla toisen kanssa, joten rakastumisesta ei ole kysymys.

En tiedä. Kaipaan miestä hirveästi kun olemme erossa, mutta sitten yhdessä saatan ihmetellä, että miksi käyn tuon luona, kun se on niin tylsä.

Nainen voi rakastua intohimoisesti vain alfamieheen. Betamiehen kanssa nainen voi kokea vain taskulämmintä välittämistä.

Ei ole olemassa mitään tiettyä "rakastumisen" tunnetta.

Tässä lyhyesti joitakin ajatuksia: Olen ollut aiemmin monta kertaa ihastunut moneen eri ihmiseen, alussa myös tähän. Tiedän millainen se tunne on. (Jälkeenpäin ajateltuna lähinnä vain tyhmä...) Jossain vaiheessa minulla kävi niin, että se tyhmä tunne katosi. En ole kokenut sitä ja siihen liittyvää olotilaa enää. En tämän enkä muidenkaan kanssa eikä minua rehellisesti sanottuna kiinnosta rakastuminen ollenkaan enää. Elämässä olisi paljon muita tärkeämpiä asioita ja tekemistä. -ap 

Meillä on jonkin verran ikäeroa. Miehellä ex-akka ja lapsia, minulla ei. Nuo ovat minulle rehellisesti sanottuna hirveä rasite. Mies haluaa naimisiin ja ison perheen, minä taas en. En halua edes asua yhdessä, koska tarvitsen paljon aikaa olla yksin. Väsyn ihmisten seurassa. Meillä on eri kiinnostuksenkohteet ja tavoitteet. -ap

Ei ole myöskään erityisen romanttinen tai seksuaalinen ihminen. -ap

Minulle käy hyvin sellaiset ihmissuhteet, joissa pidetään yhteyttä netin ja puhelimen kautta. 😁 -ap

Aluksi sitä on ihastunut. Ihan perhoset lepattaa mahassa, pää pilvissä, kevyt olo, toinen mielessä koko ajan ja ei malta odottaa koska taas nähdään.

Sitten se tunne vain vahvistuu ja ihastuminen muuttuu rakkaudeksi kun oppii tuntemaan toisen vielä paremmin. Tulee tyyni ja turvallinen olo sen rakkaan seurassa ja ei malta pitää näppejä erossa toisesta. 

Minä vaan tiesin nykyisestä miehestä että siinä se nyt on tuleva mieheni ja lasteni isä.

Yhä rakastamme toisiamme ja yhteisiä vuosia takana 26.

Vierailija kirjoitti:

Tässä lyhyesti joitakin ajatuksia: Olen ollut aiemmin monta kertaa ihastunut moneen eri ihmiseen, alussa myös tähän. Tiedän millainen se tunne on. (Jälkeenpäin ajateltuna lähinnä vain tyhmä...) Jossain vaiheessa minulla kävi niin, että se tyhmä tunne katosi. En ole kokenut sitä ja siihen liittyvää olotilaa enää. En tämän enkä muidenkaan kanssa eikä minua rehellisesti sanottuna kiinnosta rakastuminen ollenkaan enää. Elämässä olisi paljon muita tärkeämpiä asioita ja tekemistä. -ap 

Et selvästikään ole ollut koskaan rakastunut. Ihastus on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä lyhyesti joitakin ajatuksia: Olen ollut aiemmin monta kertaa ihastunut moneen eri ihmiseen, alussa myös tähän. Tiedän millainen se tunne on. (Jälkeenpäin ajateltuna lähinnä vain tyhmä...) Jossain vaiheessa minulla kävi niin, että se tyhmä tunne katosi. En ole kokenut sitä ja siihen liittyvää olotilaa enää. En tämän enkä muidenkaan kanssa eikä minua rehellisesti sanottuna kiinnosta rakastuminen ollenkaan enää. Elämässä olisi paljon muita tärkeämpiä asioita ja tekemistä. -ap 

Et selvästikään ole ollut koskaan rakastunut. Ihastus on eri asia.

Olen ollut rakastunut joskus kauan sitten. Toisaalta minulla kaikkiin ihastuksiin ja rakastumisiin on aina liittynyt tietty varaus/epäluulo, koska henkilöt ovat aina olleet minulle vääriä ja minä heille väärä, mutta silti on koittanut "toivoa parasta". Tiedän, että tyhmää tämäkin.

Nyt en ole ollut rakastunut enkä edes ihastunut pariin tai muutamaan vuoteen ollenkaan. Ei vain kiinnosta yhtään enkä näe mitä tavoittelemista parisuhteessa olisi. Olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin ja huomannut, etten edes ole parisuhdeihminen. -ap 

Tapaat jonkun toisen ja et pääse eteenpäin muun kanssa... siitä ainakin tietää että rakastaa jotain muuta. 

En tiedä miksi odottaisin jotain uutta ihmistä, koska en halua enkä pysty elämään yhdessä enkä halua perhettä. 

Haluaisin vain, että tuo minussa roikkuva mies tapaisi jonkun itsensä kaltaisen naisen. Harmittaa, kun tuhlaa elämänsä tällä tavalla roikkumiseen. -ap

Ollaan puhuttu monta kertaa tapaamisesta, varsinkin tämän kesän ja syksyn aikana. Olen joutunut kuitenkin aina siirtämään niitä. En jaksa tavata enkä tiedä mitä puhuttavaa meillä olisi. Olisin ahdistunut, hermostunut ja äärettömän väsynyt + lisäksi näyttäisin rumalta niin kuin aina stressaantuneena. -ap

No on sinullakin ongelma...