Haluttomuus

Kävi se klassinen, minun haluni katosivat synnytyksen jälkeen. Ekat puoli vuotta oli ihan kamalaa, ajatuskin seksistä ällötti ja oksetti niin paljon etten osaa edes sanoin kuvata. Tilanne sen jälkeen alkoi hiljalleen kohentumaan mutta vieläkään ei olla siellä saakka että minua haluttaisi ja lapsi on kuitenkin jo 2.5 vuotta!
Seksi on minulle pakkopulla jonka hoidan alta pois kerran, max kaksi kuussa ja sitten huokaan helpotuksesta ettei vähään aikaan tarvitse. Ennen en ns. meinannut pysyä housuissani ovulaation aikaan, nykyään en juuri edes huomaa sitä. Sovimme jo aikaa sitten miehen kanssa että minä teen aloitteet koska aloin haluttomuuteni keskellä ahdistua hänen aloitteestaan. Joka kerta päätän että hoidan seksin alkukierrosta pois mutta pian taas huomaan että loppukierrossa mennään enkä vain ole saanut sitä aikaiseksi, en vain pysty. Ennen inhosin kuukautisia, koska olo on niin kamala, mutta nykyään ilostun niistä. Ne ovat ainoaa aikaa, jolloin osaan olla kantamatta syyllisyyttä siitä ettei seksiä ole ja etten tee aloitetta. Meillä ei siis ennenkään ole harrastettu seksiä kuukautisten aikaan.
Tämä tilanne alkaa tuntua kamalalle. Alussa kärsin haluttomuudesta itsekin, halusin haluta itseni tähden. Nyt en edes muista millaista on haluta ja ajattelen kauhulla miten monta kymmentä vuotta seksiä täytyy vielä harrastaa. Olemme keskustelleet, pitäneet pidempiä taukoja seksistä, olen yrittänyt työstää tätä ja virittäytyä tunnelmaan mutta en vain kykene kokemaan halua. Parhaimmillaankin seksi on vain neutraalia, jonka tilalle keksin vaikka mitä mielekkäämpää tekemistä. Silloinkin kun huomaan seksin olleen ihan mukavaa kun alkuun päästiin, ei se herätä halua tehdä samaa uudestaan.
Tiedän että mies kärsii tästä. Minä kärsin tästä ja sisällä vellovasta syyllisyydestä.
Liittomme on muuten hyvä ja ehdottomasti haluan lapselle ehjän kodin. Eroa ei kumpikaan näe oikein vaihtoehtona. Mutta kyllähän tässä jotain tarvitsee tapahtua! Palaako ne halut joskus vielä takaisin?