Lue keskustelun säännöt.
Herkkyys, traumat ja yksinäisyys
02.11.2017 |
Ehkä ei paras asia tällaiselle keskustelulle, mutta pidän tästä anonymiteetistä ja onhan täällä paljon porukkaa :) Olen miettinyt viime aikoina paljon herkkyyttä ja traumatisoitumista ja niiden vaikutusta sosiaalisuuteen ja onnellisuuteen. Tuntuu monesti, että "piireissä" on paljon ihmisiä, jotka menevät eteenpäin kyynärpäillä ja pelaamalla inhottavia pelejä. Ahdistaa. Itse en siedä sellaista, ja tuntuu, että on vaikea löytää ystäviä. Onko muilla samoja kokemuksia? Olisi mielenkiintoista puhua ulkopuolisuuden tunteista ja muusta.
Kommentit (4)
Herkkyys on auttanut mua tosi paljon.
Tässä punnerretaan läpi trauma-aaltojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullon takaumia joka päivä. Pitää vaan kestää, kunnes päättyy pitkä yö.
Haluan säilyttää herkkyyteni, en kuitenkaan rikkinäisenä.
Ja mitähän piirejä tarkoitat? On aivan totta että esim hyväksikäytöissä traumatisoituneille on aivan liian vähän paikkoja jossa traumaproblematiikkaa ymmärretään. Ulkopuolisuuden tunne on yleistä lapsena kaltoinkohdelluille.
Tietysti se vaikuttaa jos on menettänyt luottamuksen. Siitä on kuitenkin päästävä eteenpäin. Vaikka olisi menneistä syviä haavoja, niitä ei tarvi kaikille kertoa. Kaikesta voi puhua, mutta kaikesta ei voi puhua kaikkien kanssa.
Herkkyys on hyvä ominaisuus, mutta sitäkään ei tarvi kaikille näyttää.
Kuuntele ja luota vaistoihisi. Kun kohtaa ihmisen joka on samalla aaltopituudella, sen vaan tunnistaa.