Seksi ei jaksa kiinnostaa suhteessa, jos se on ainut osoitus siitä, että toinen välittää

Vierailija kirjoitti:

Aion jättää tänään mieheni. Syynä on se, että olen nyt kohta vuoden kestänyt viikottaista tiuskimista, etäisyyttä ja syyttelyä. Jos kodissa on sotkuista, se on minun vikani. Jos mies ei ole jaksanut käydä salilla, se on jostain syystä minun vikani jne. Suurin osa asioista on minun vikani hänen mielestään. Ensimmäisen muutaman vuoden mies halasi, kosketti hellästi, antoi aina välillä pusun, puhui minulle kuten kumppanille kuuluukin puhua. Kaikki tuo on nyt vähitellen jäänyt pois ja tilalle on tullut tiuskiva puhetyyli ja piikittely, joka kuitataan minun loukkaannuttua sillä, että "hei sehän oli vain vitsi!"

Kyllä mä vitsejä ymmärrän, mutta se ei ole vitsi, jos mua haukutaan "läpällä" useamman kerran päivässä. Se on kiusaamista ja henkistä väkivaltaa. Nämä miehen mielestä niin hauskat ja ilmiselvät "läpät" ovat siis sellaisia, että mies saattaa sanoa läskiksi, huomauttaa ivallisesti siitä, miten en oo jaksanut näköjään tänäänKÄÄN meikata tai sanoo mun opiskeluja/työjuttuja merkityksettömiksi tai muuta vastaavaa. En voi kuulemma loukkaantua esimerkiksi läski-jutuista, koska en oikeasti ole läski vaan hoikka. Hän myös nauroi ja sanoi mua sekopääksi, kun oon huomautin, että hänen ns. vitsinsä ovat oikeasti kiusaamista.

Kaiken tämän kylmän kyydin päälle mun pitäisi kuitenkin jaksaa harrastaa seksiä hänen kanssaan useamman kerran viikossa. Ja niin olen harrastanutkin, mutta enää en halua. En halua seksiä enää ollenkaan tämän miehen kanssa ja en siksi ole suostunut nyt muutamaan viikkoon seksiin eikä hän näytä ymmärtävän, mistä tämä johtuu, vaikka olen selittänyt sen hänelle. Seksistä menee into ja mun halut on tippuneet olemattomiksi, kun en saa minkäänlaista osoitusta toiselta siitä, että hän vielä välittää. Haluaisin, että mulle puhuttaisiin kunnioittavasti ja mukavasti ja ehkä jopa välillä otettaisiin lähelle muutenkin kuin seksi taka-ajatuksena.

En ymmärrä, miksi mies on muuttunut tällaiseksi. Hän oli, kuten jo mainitsinkin, ensimmäiset vuodet kunnioittava ja rakastava kumppani. Olen jaksanut nyt kohta vuoden tätä menoa vain siksi, että ajattelin tämän olevan jokin ohimenevä vaihe. Ajattelin hänen olevan masentunut tai jotain muuta vastaavaa (hän nauroi, kun kysyin, tunteeko hän olonsa masentuneeksi).

Enää en kuitenkaan jaksa. Minä itse olen yrittänyt nyt kaikkeni. Olen keskustellut miehen kanssa hänen käytöksestään asiallisesti. Myöhemmin keskustelin myös itkien ja lähestulkoon huutaen tästä ongelmasta. Olen myös ollut pari viikkoa niin, etten huomioinut hänen ilkeyksiään mitenkään ja otin kaiken vastaan täydessä hiljaisuudessa "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos" -tyylillä. Olen myös koittanut sitä taktiikkaa, että olen hänelle niin kiltti ja ihana kuin mahdollista. Teen ruokaa, siivoan, olen pirteä, suostun AINA seksiin kun hän haluaa ja teen itsekin aloitteita. Mies oli ilkeä ja piikittelevä myös tuolloin, kun olin mahdollisimman mukava ja ihana hänelle. Mikään näistä taktiikoista tai keskusteluyrityksistä ei ole poistanut eikä edes lievittänyt ongelmaa. Mies ei kuitenkaan halua jostain syystä erota, mutta tilanne on nyt siinä pisteessä, että minä haluan. Onnea hänelle yrityksen löytää tulevaisuudessa uusi suhde, jossa nainen haluaa aktiivisesti seksiä julman ja etäisen miehen kanssa.

Onko muita samassa tilanteessa tai samanlaisen suhteen kokeneita? Mitä luulette, mikä mieheen on mennyt, kun muuttui tuollaiseksi? Miten kukaan voi odottaa, että kumppani jaksaa harrastaa aktiivisesti seksiä, jos häntä kohdellaan näin julmasti?

Asiaa! Vaihtamalla paranee. Tyyppi ei välitä sinusta.

T. Mies

Ikävä, että ei ole ottanut kuuleviin korviin sinun pahaa oloa. Jos ei ole valmis muuttumaan, tutkimaan mikä tekee muutoksen hänessä, niin helppoahan se päätös on tehdä, jos ei huonossa suhteessa halua olla.

Vierailija kirjoitti:

Asiaa! Vaihtamalla paranee. Tyyppi ei välitä sinusta.

T. Mies

Toivottavasti paranee. Ajattelin kyllä olla alkuun ainakin vuoden yksin ennen uuteen suhteeseen syöksymistä. Menee nimittäin varmaan hetki, että saan koottua itseni kasaan tämän suhteen jälkeen.

AP

Kun mun aviomies käyttäytyi noin ja lisäksi oli puhumattomuutta, niin kun hän sai suunsa auki, hän tosiasiassa halusikin erota. Oli miettinyt jo pitkään. Aistin hänestä kylmyyttä, etäisyyttä juuri vuoden ajan, mutta silloinkin piti olla aina valmis pantavaksi. Seksi kyllä siis kelpasi vaikka eroa kokoajan salaa mietti. Ja suuttui, kun en antanut. Eka siitä alkoi valittaa ja jo kuukauden kuluttua halusi eron. Ja meillä vielä pienet lapset ja avioliittoa 16 vuotta.

Exäni oli tuollainen. Syytti kaikesta minua, sai käsittämättömiä raivopuuskia mitättömästä (löi esimerkiksi nyrkillä vessan oveen reiän), liihusti ryyppykavereidensa kanssa missä milloinkin, petti lupauksia jne. Haukkui ulkonäköä juurikin "läpällä" ja sanoi juuri tuota, että "miten voit ottaa itseesi, kun olet hoikka". Ensimmäiset pari vuotta oli oikein ihana (vaikka silloinkin oli tuota joka viikonlopun ryyppäämistä). Onneksi on ex!

Mies ei koskaan sano naista vitsilläkään läskiksi, ellei tämä hänen mielestään ole ainakin pikkuisen (häiritsevästi) läski. Läppäheitoissa on aina totuuden muru mukana, vaikka ne sitten muka peruttaisiin "vitseinä".

Kauan olet jaksanut, joten sinuna en selittelisi enää, vaan vain lähtisin. Opi arvostamaan itseäsi ja vaadi tästä eteenpäin, että kumppanisi kunnioittaa sinua. Jos huomaat hitusenkin kunnioituksen puutetta, niin se on siinä. Olet lyönyt päätäsi seinään nyt ihan tarpeeksi, joten vaikka mies mitä yrittäisi, niin älä enää anna hänen puhua sinua ympäri. Elämäsi ei muutu tuon tyypin kanssa ikinä paremmaksi. Etsiköön hän elämäänsä toisen suunnan, sinun ei tarvitse olla hänen mukana siinä.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei koskaan sano naista vitsilläkään läskiksi, ellei tämä hänen mielestään ole ainakin pikkuisen (häiritsevästi) läski. Läppäheitoissa on aina totuuden muru mukana, vaikka ne sitten muka peruttaisiin "vitseinä".

Niin? Mitä väliä sillä on onko ap läski vai ei? Se tuskin on tässä ongelma, vaan ongelmat ovat ihan muualla kuin ap:n ulkonäössä. Minkälainen idioottiteini edes viitsii kirjoittaa tuollaista? Etkö parempaan kykene?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei koskaan sano naista vitsilläkään läskiksi, ellei tämä hänen mielestään ole ainakin pikkuisen (häiritsevästi) läski. Läppäheitoissa on aina totuuden muru mukana, vaikka ne sitten muka peruttaisiin "vitseinä".

Niin? Mitä väliä sillä on onko ap läski vai ei? Se tuskin on tässä ongelma, vaan ongelmat ovat ihan muualla kuin ap:n ulkonäössä. Minkälainen idioottiteini edes viitsii kirjoittaa tuollaista? Etkö parempaan kykene?

Kiitos. Pointti nimenomaan on siinä, että oli läski-kommentit tai muut haukut sanottu sanottu sitten ihan aiheesta tai vitsillä, niin pahalta ne tuntuvat kummassakin tapauksessa. En halua, että oma kumppanini puhuu mulle noin rumasti, vaikka ei kommentit totta olisikaan. Oikeastaan yhtään kenenkään ei kuuluisi puhua toiselle ihmiselle tuollaiseen sävyyn, mutta ei varsinkaan kumppanin.

AP

Oikea päätös. Olet kestänyt jo riittävän kauan. Parisuhteessa toiselle tulee puhua ystävällisesti ja kunnioittavasti, kun kommunikointi menee vain tiuskimiseksi ja äkäiseksi ilman mitään selkeää syytä, on aika lähteä. Kukaan ei ansaitse olla ovimatto ja toisen vitutuksen viemäri jonne voi kaataa niin paljon lokaa kun huvittaa. Olin itse vastaavassa suhteessa, olen positiivinen ja iloinen ihminen, suhde ajoi minut masennukseen kun aina sain vain ikäviä kommentteja ja vihanpurkauksia toiselta. Mies pilasi toistuvasti hyvän mielen ja kaikki kivat jutut mitä tein tai tehtiin yhdessä.

Löydät parempaa, lupaan.

Onnea matkaan ap.  Hyvin olet asian pohtinut ja kuulostaa, että teet aivan oikean ratkaisun. Elämä on paljon onnellisempaa kun ei ole ketään latistamassa, been there done that!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa! Vaihtamalla paranee. Tyyppi ei välitä sinusta.

T. Mies

Toivottavasti paranee. Ajattelin kyllä olla alkuun ainakin vuoden yksin ennen uuteen suhteeseen syöksymistä. Menee nimittäin varmaan hetki, että saan koottua itseni kasaan tämän suhteen jälkeen.

AP

Hauska kuulla, aika on puolellasi joten kannattaa nollata ikävä kokemus pois ennen kuin käy kartoittamaan uusia vesiä ja laskemaan siimoja vesille, niin ei joudu ojasta allikkoon.

T.Mies

Kiitos kaikille kannustavista kommenteista. Tuntuu lohdulliselta ajatella, että ehkä tulevaisuudessa löydän paremman kumppanin. Paljon olen nyt tässä suhteessa miettinyt, onko vika sittenkin minussa ja kuvittelen vain miehen olevan se julma tiuskija. Mies kun syyllistää mua kaikesta ja usein tilanteet menee siihen, että pyydän häneltä anteeksi jostain, vaikka lähtöasetelma on ollut sellainen et hän on tehnyt jotain väärin. Hän siis on monesti saanut mut tuntemaan niin, että mä olisin se, kumpi käyttäytyy huonosti. Nyt kun objektiivisesti jälkikäteen tarkastelen useita tilanteita, niin huomaan miehen olleen se kohtuuton ja ilkeä osapuoli, mutta hän on vain manipuloinut mut ajattelemaan asetelman toisin päin.

Mäkin olen toimelias ja innokas tyyppi perusluonteeltani, mutta olen viimeisen vuoden aikana muuttunut uupuneeksi ja surulliseksi, koska tämä suhde on vienyt kaikki voimani.

AP

Klassinen tapaus. Miehesi ei enää viehättynyt sinusta, mutta ei osannut/kehdannut erota, joten rupesi vittuilemaan, jotta sinä jättäisit hänet ja hän saisi olla viaton uhri ja sinä olet paha jättäjä.

No seksi nyt on muutenkin aivan yliarvostettua.

Vierailija kirjoitti:

Klassinen tapaus. Miehesi ei enää viehättynyt sinusta, mutta ei osannut/kehdannut erota, joten rupesi vittuilemaan, jotta sinä jättäisit hänet ja hän saisi olla viaton uhri ja sinä olet paha jättäjä.

Mies tosiaan kuitenkin haluaa seksiä melkein päivittäin ja juuri tuossa viikko sitten "jäi kiinni" siitä, että katseli minusta kuvia, joissa olen alusvaatteisillani. Myös sanoo usein, että mulla on kauniit kasvot, tosi hyvä peppu tai ihanat tissit ja usein onkin tarraamassa peppuun kiinni. Mutta kun se on juurikin tuota pelkkää seksuaalista kiinnostusta, mun ulkonäön ihannointia. Jos mun huulia, peppua ja tissejä himoitaan, mutta sitten kuitenkin syytellään päivittäin ties mistä, luonteenpiirteitä ja muita ominaisuuksia haukutaan eikä oteta lähelle muuta ku seksuaalisessa mielessä, niin tulee likainen ja merkityksetön olo. Ongelma on siinä, että mies PELKÄSTÄÄN viehättyy minusta, mutta ei rakasta ja kunnioita minua eikä pidä mua vertaisenaan vaan jotenkin turhempana ja merkityksettömpänä, rumasti sanottuna pelkkänä p*lluna.

Kun oon keskustellut tästä ongelmasta, niin hän on sanonut, ettei halua erota. Tietää kyllä mun olevan sen luontoinen, etten alkaisi riehumaan tai järjestäisi mitään show'ta, jos hän erota haluaisi erota. Ei ole yhtään mitään järkeä olla jättämättä mua, jos sitä haluaa. Mut jos nyt tosiaan on kyse siitä, ettei vain uskalla jättää ja haluaa mun olevan se pahis, joka sen tekee, niin haluamansa saa.

AP

Täällä oli myös aivan sama tilanne, johtuen ehkä samasta virheestä jonka olemme tehneet: Olemme olleet liian kilttejä miehillemme. Mitä huonommin heitä kohtelee sitä paremman miehen saa, eli pienestäkin perseilystä nyrkkiä pöytään (tai tauluun). Näin se vaan menee, olen seurannut itänaapurista käymässä olevia pariskuntia, mies kantaa kassit, avaa ovet ja käyttäytyy muutenkin mallikkaasti, upeasti pukeutunut hellapoliisi rinnalla (tai edellä) suoltaa komentoja minkä ehtii. Seuraava mieheni tulee olemaan venäläinen, toivon mukaan joku mersumies (porschekin käy) ottaa ostoskassini kantaakseen kun käyn seuraavan kerran kauppakeskuksessa. Hondamies on jo kantanut ostokseni mutta sai pakit, eihän auto hullumpi ole mutta minulla on jo ollut parikin Hondaa..;).

Sulle on taisteltu mahdollisuudet olla myös sinkkuna, joten käytä sitä. Tuo ei muutu paremmaksi. Naisten pitäisi lakata antamasta miesten kohdella itseään kuin paskaa, niin tuonkin kuvotuksen täytyisi ryhdistäytyä. Vaadi enemmän.

Oon tosiaan ollut kiltti miehelleni, mutta en silti aio jatkossa olla ilkeä tulevalle kumppanille, koska se ei vain sovi mulle. Oon mieluummin loppuelämäni yksin kuin suhteessa, jossa aina jomman kumman täytyy olla ilkeä kusipää ja toisen kiltti kynnysmatto. Suostun jatkossa vain suhteeseen, jossa molemmat ovat kilttejä ja kunnioittavia toisiaan kohtaan eli toisin sanoen terveeseen suhteeseen. Jos mä olisin jatkossa joku ilkeästi miestäni kohteleva hellapoliisi, niin en ois yhtään sen parempi ku nykyinen kumppanini.

AP

Teet oikean ratkaisun. Mies pitää sinua käytännössä vain seksinukkena.