Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette Kalevalan maailmansynnystä?
01.11.2017 |
http://neba.finlit.fi/kalevala/index.php?m=1&s=2&l=1 Tuolta se alkaa ehkä puolesta välistä ja sitten seuraavissa runoissa on Väinämöisen ja kumppanien puuhailut maalla, ennen kuin päästään ihmisen luomiseen. Ensin liikutaan pitkään hyvin epämääräisissä vesissä, Ilmatar on ensin jumalten luona jossain ylhäällä ajattomuudessa, tippuu veden ja tuulen raiskattavaksi, tulee raskaaksi niistä ja jää lillumaan veteen (aika on veden ja tuulen lisäksi olemassa tässä todellisuudessa muttei ilmeisesti muuta). Ilmatar huutelee isälleen Ukolle, mutta ei varsinaisesti enää saa vastausta, paitsi että jonkun ajan päästä jumalten luota tulee sotka jonka munista Ilmattaren myötävaikutuksella syntyy materiaalinen maailma niiden alkuperäisen veden ja ilman ympärille. Sotka häipyy paikalta. Vasta kun Ilmatar on ehtinyt muokkailla niemiä ja notkoja ja muita luonnonmuotoja, Väinämöinen pullahtaa ulos, ja hänkin ensin vain lilluskelee pois Ilmattarelta. Sen jälkeen Väinämöinen lähtee seikkailemaan, eikä enää näe äitiään tai ilmeisesti sitä Ukko ylijumalaakaan, mutta pystyy huutelemaan taivaisiin ja pyytämään apua. Maalla seikkailee kaikenlaista puolijumalaa mutta ketkä niistä on ihmisiä?
Minusta aika nerokas, että kulttuuri puskee ulos luonnosta. Ja että kulttuuri luo paremmat elämän edellytykset... Muusta symboliikasta en osaa sanoa.
Kommentit (8)
En ole täysin ymmärtänyt tuota tapaa, jolla Lönnrot yhdisti suomalaisten jumalat (Ukko ym.) ja toisaalta epämääräiset ihmisenkaltaiset hahmot (Väinämöinen ym.). Niiden vuorovaikutus tuntuu epäuskottavalta.
En myöskään tajua, miksi Lönnrot valitsi Kalevalaan noita raiskausjuttuja (luonnonvoimat raiskaavat ilmattaret, Väinämöinen yrittää raiskata Ainon jne.).
Ilmattaressa Lönnrot on yhdistänyt Raamatun tarinat langenneesta naisesta, häväistystä naisesta, paratiisista pudotetusta enkelistä (saatana) sekä paratiisista karkottamisesta. Kuitenkaan Kalevalassa ei ole perisyntiajattelua. Kirouksia sitten senkin edestä, mutta aina miehillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon uskottavampi kuin Raamatun versio :)
Vierailija kirjoitti:
En ole täysin ymmärtänyt tuota tapaa, jolla Lönnrot yhdisti suomalaisten jumalat (Ukko ym.) ja toisaalta epämääräiset ihmisenkaltaiset hahmot (Väinämöinen ym.). Niiden vuorovaikutus tuntuu epäuskottavalta.
En myöskään tajua, miksi Lönnrot valitsi Kalevalaan noita raiskausjuttuja (luonnonvoimat raiskaavat ilmattaret, Väinämöinen yrittää raiskata Ainon jne.).
Ilmattaressa Lönnrot on yhdistänyt Raamatun tarinat langenneesta naisesta, häväistystä naisesta, paratiisista pudotetusta enkelistä (saatana) sekä paratiisista karkottamisesta. Kuitenkaan Kalevalassa ei ole perisyntiajattelua. Kirouksia sitten senkin edestä, mutta aina miehillä.
Joo minäkään en ihan tajua. Mutta vaikea kuvitella että Ilmatar olisi varsinaisesti langennut enkeli siinä mielessä kuin Raamatussa yms. Jotain viatonta on pitänyt tulla korkeuksista ennen kuin mitään maailmaa on syntynyt. Voiko ajatella että Ilmatar samoin kuin ne sotkan seitsemän munaa uhrataan maailman synnyssä?
Mietin myös että jotain hierarkiaa tuossa täytyy olla esillä, että on Ukko-jumalan taso, hänen tytär joka on Ilmatar ja (joka ehkä siis tuo muodottoman veden ja ilman/hengen yhteen?), ja sitten vasta tyttärenpoika joka on Väinämöinen ja taas yllättäen vanha mies (ja jonka isä on kai tuo veden ja ilman yhdistymä, myrsky?). Niin jos Väinämöinen on ihminen, hän on kuitenkin myös jumala jollain tapaa, eikö niin?
Jos olis pakko valita niin ottaisin Kalevalan uskonnokseni. Loogisempi eikä niin väkivaltainen lähtökohta kuin Raamatussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olis pakko valita niin ottaisin Kalevalan uskonnokseni. Loogisempi eikä niin väkivaltainen lähtökohta kuin Raamatussa.
Niin se vaan että Raamattukaan ei ole uskonto, se on uskonnon pyhä kirja ja uskonto sitten on hajautunut vaikka kuinka moneen erilaiseen kirkkoon ja lahkoon ja mihin lie. Mutta on myös mielenkiintoista arvella miten paljon Raamattu on vaikuttanut suoraan Kalevalaan ja jo sitä ennen niihin runoihin. Ja toisaalta, minkä verran niillä on samaa juurta, siis samaa pohjaa jo ajalta ennen kuin kirkkoa joka olisi yltänyt Suomeen on edes ollut olemassa.
Ukko! Oliko Väinämöinen Ukon edustaja maan päällä?
Kyllähän se ihan loogiselta vaikuttaa.