Lue keskustelun säännöt.
Trollaaminen rentouttaa?
31.10.2017 |
Ihan mukava kirjallinen harrastus. Enkä tarkoita mitään läpinäkyviä provoaloituksia, vaan liityn muina naisina johonkin valmiiseen ketjuun. Kahdesti olen ns. kärähtänyt provosta, eli joku epäillyt, muuten saa ihan hyviä kierroksia ja keskusteluja aikaan.
Sitä vaan miettii, että kuinka paljon muita on. Kun läpinäkyviä trolleja on paljon ja lisäksi taitavampia. Ja samat tyypit toisena hetkenä kirjoittavat ihan vakavissaan, kuten minäkin.
Tutkittavaa asiassa varmasti riittäisi. Millainen provoaja ihmisenä on, mistä ottaa aiheensa, millaisia todellisuuksia luodaan. Vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Sitäkin mietin, monestiko olen itse lentänyt lankaan. Ja välillä harmittaa, kun jonkun hyvä aloitus kosahtaa pikkumokaan. Olisi kiinnostanut nähdä, mihin tarina olisi vielä edennyt. Tarinankerronnan muotohan tämä on. Ja vähän kuin roolipeliä, ikä, sukupuoli, ammatti.
Arvaan saavani alapeukkuvyöryn, mutta osa ymmärtää, mitä tarkoitan.
Kommentit (16)
Trollaaminen on kuin terapiaa, parantaa mielikuvitusta ja tuo jännitystä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein parhaat provot syntyvät kärjistämällä vähän jotain reaalielämän totuutta. Pohjatarina on osittain tosi, niin homma pysyy kasassa.
Tarinankertojan luonne on ainakin minulla. Täällä se ei vahingoita, jos tarinoi hyvällä maulla. Irl en suurentele ja puhu pa*kaa, olen hyvinkin kiltti, tyyni tyyppi.
Ap
Trollaaminen on keskenkasvuisen tapa purkaa tunteitaan. Ovat emootionaalisesti epäkehittyneitä sikiöitä. He ovat henkisesti lapsen tasolle jääneitä ihmisraakileita jotka turvautuvat netissä pelleilyyn. Samat tyypit netin ulkopuolella ovat päsmäreitä ja entisiä tai nykyisiä koulu tai tyäpaikka kiusaajia.
Vierailija kirjoitti:
Trollaaminen on keskenkasvuisen tapa purkaa tunteitaan. Ovat emootionaalisesti epäkehittyneitä sikiöitä. He ovat henkisesti lapsen tasolle jääneitä ihmisraakileita jotka turvautuvat netissä pelleilyyn. Samat tyypit netin ulkopuolella ovat päsmäreitä ja entisiä tai nykyisiä koulu tai tyäpaikka kiusaajia.
Tilajakomon sakkiko taas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaatteko pellet keskustella aidosti?
No niin eikö muka pistorasiasta voi kuuluä ääniä niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Trollaaminen on keskenkasvuisen tapa purkaa tunteitaan. Ovat emootionaalisesti epäkehittyneitä sikiöitä. He ovat henkisesti lapsen tasolle jääneitä ihmisraakileita jotka turvautuvat netissä pelleilyyn. Samat tyypit netin ulkopuolella ovat päsmäreitä ja entisiä tai nykyisiä koulu tai tyäpaikka kiusaajia.
Sittenhän tämä on heille oiva ja halpa keino hoitaa itseään. Jaksavat tuolla reaalimaailmassa paremmin ja muita kunnioittavammin.
Vai kuulutko niihin, joille netti on nykyään jo reaalimaailmaa (jossa sinäkin olet jotain anonymiteettisi takana) ja koet täten tulleesi loukatuksi henkilökohtaisesti?
Hei chillaa, maa kutsuu sua? Se oikea maailma on vieläkin tuolla kaduilla. Siellä sun anonyymiutesi ei paina mitään. Sä olet mitä olet. Jos olet esim. ujo netissä pätijä, niin olet. Murtaudu ulos, kasva. Niinhän itsekin kommentissasi vihjaat muille.
Eikä vieläkään mitään pistorasia asioita tule. Hep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ns. asialinjalla pysyvä provo on paljon parempi vaihtoehto kuin muiden haukkuminen ja yleinen v*ttuilu, jota täällä näkee tosi paljon. Monella on tapana yrittää pahoittaa muiden mieli, kertonee jotain omasta olosta.
Arkielämän provoajia kuulee vaikka lounasravintoloissa. Ukkojen juttuja kun kuuntelee, niin osa on ihan hatusta vedettyä ja lopuissa on käytetty runsaasti värikynää. Sama ilmiöhän nettiprovoissa on taustalla. Viihteestä on kyse. Ellei liikkeellä tosiaan ole pahanolonpurkaja.
Ap
No vastatkaa nyt pistorasia kuuntelee kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti joku hakkaa sinut pimeällä.
Eikös tuon trollaamisen pitänyt rentouttaa eikä varattuja yrittää iskeä?
Mulla jää provoilut siihen että jos haluasin lukea muiden mielipiteitä jostain asiasta, teen melko kärjistävän aloituksen. Osittain jopa tyhmänpuoleisen. Sitten saatan aluksi vähän kinastella itseni kanssa että muut huomaa ketjun. Jos se ottaa ilmaa alleen, hyvä. Jos ei, lopetan viimeistään viidenteen itselleni kirjoittamaan vastaukseen.
Viimeksi tein erään työttömyyteen liittyvän avauksen, siihen tuli vähän yli sata kommenttia. Suurin osa vieläpä melko asiallisia, osittain jopa todella hyviä ja perusteltuja. Eikä se avauskaan ollut sen kummempi kuin vähän kiukuttelua hallitusta kohtaan, eli en edes varsinaisesti ilkeillyt kenellekään. Jos nyt maltillista Sipilän sättimistä lasketa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläko se vihaajien klubi on olemassa? Siis se kateellisten salaseura.
Missä muuten menee trollin raja? Pitäisikö asioista kirjoittaa aina ehdottoman totta?
Kaikki ymmärtänevät yksityiskohtien muuttelun, jottei kukaan tunnistaisi kirjoittajaa irl jostain arkaluonteisesta viestistä. Mutta paljonko saa muuttaa?
Muutenkaan emme tiedä perimmäistä totuutta. Joku avautuu vaikka parisuhdeongelmistaan ja saa ne kaipaamansa JSSAP-viestit. Omalla totuudellaan. Puolison näkemys voisi olla jotain ihan muuta. Mutta kirjoittaja saa purkaa pahan mielensä ja olo ehkä kevenee. Jos hän suutuspäissään kärjistää asioita, provoaako hän? Ei kai monenkaan mielestä. Vaikka monesti juuri noissa kohdin tuleekin väriteltuä vähän.
Harrastan samaa. Joskus vakavasti keskustellen ja välillä provoa hiekoittaen.
Oisko sulla sama ku mulla?
Pidän tätä viihteenä, tosin osittain hyödyllisenä sellaisena.
Monille tämä tuntuu olevan elämää suurempaa yhdessäoloa. Tai vähintääkin saavat täältä pätemisen kokemuksia. Tod.näk. moni on dissattu tai hiljainen esim. siviilityössään, niin täällä voi kerrankin anonyyminä olla jotain.