Lue keskustelun säännöt.
Olenko sekopää? ;( Jätin kihlattuni syynä hänen naispuoleinen ystävä..
30.10.2017 |
Yhdessä 3 vuotta, molempien eka oikea parisuhde. Periaatteessa on asuttu vajaan puolen vuoden päivät yhdessä, mutta virallisesti minulla on kämppä siskoni kanssa. Oikeastaan koko suhteen ajan olen joutunut mielestäni ihan itsestäänselviä suhdeasioita vääntämään poikaystävälle rautalangasta. Esim. että yhteenmuutettaessa olisi kohteliasta edes suunnilleen kertoa kumppanille, milloin on tulossa kotiin, eikä ole sopivaa vain kadota edes vanhempiensa luo viikonlopuksi ilmoittamatta tyttöystävälle ja myöhemmin kihlatulle mitään. Muuten ei pahoja riitoja ole ollut kuin vääntöjä näistä. Mies on tuntunut tuolloin todella tyhmältä minun silmissäni, kun hän ei muka vaan aidosti tajua miten käyttäytyä. Esim. hän oli tottunut miespuoleisten kavereidensa kanssa kommentoimaan ulkonäöstä lihomista, laihtumista, finnejä ym. ja sitten teki sitä minullekin ja ihmetteli aidosti, miksi oikein loukkaannuin. Tavallaan yritin ymmärtää, koska miehellä ei ole oikein paljoa kokemusta naisista. Silti olen ihmetellyt, että miten ei ole edes sarjoista, elokuvista ja kavereilta oppinut seurustelusta mitään.
Nyt oli jo pidempään mennyt seesteisesti. Puoli vuotta sitten poikaystävä lopulta kosi, kun olin sitä jo pitkään kautta rantain vihjaillut, että kaipaan häneltä sitoutumista. Olin siis kyllästynyt lapselliseen seurusteluun, jossa nähtiin milloin nähtiin ja molemmilla oli omat kodit. Tuolloin mies myös pyysi minua tuomaan tavaroitani hänen luokseen ja "asumaan" yhdessä. Virallisesti hän ei tuolloinkaan tahtonut minun luopuvan omasta kämpästäni. Selitti sitä kaikenlaisilla järkisyillä, jotka lopulta hyväksyin, tahtoihan mies kihloihin kanssani.
Asiaan. Eilen mies vaan ilmoitti menevänsä yhden naispuoleisen kaverinsa luo kylään. Hän ei ollut ikinä aiemmin edes maininnut koko naisesta ja nyt oli kuitenkin jo kylään asti menossa. Yritin ehdottaa, että olisin tullut mukaan, mutta se ei käynyt. Minä vaan jotenkin flippasin täysin tuosta. En ole ikinä uskonut miesten ja naisten pelkkään kaveruuteen. Itsellänikään ei ole ainuttakaan heteromiestä sellaisena kaverina, jota näkisin opiskelupaikan ulkopuolella. Olen toki tiennyt myös kihlattuni juttelevan opiskelukavereidensa kanssa, jotka ovat naisia ja tämä on minusta ollut normaalia. Vapaa-ajalla ajan vietto on minusta kuitenkin aivan eri asia.
Huusin ja haukuin miestä ja uhkasin eron tulevan, ellei lopeta moista ystävyyttä. Mies yritti lepytellä sanomalla, että kyseinen ystävänainen oli pyytänyt häntä lähtemään matkallekin, mutta siitä hän oli kieltäytynyt, koska ajatteli sen loukkaavan minun tunteitani. Voi miten jaloa!!! En saanut miehestä irti, että miten kauan tämä ystävyys on jatkunut ja mistä se on lähtöisin, mutta juttujen puolesta vaikutti ystävyyden olleen jo jonkin aikaa ja minä kuulen siitä vasta, kun mies on menossa käymään tämän naisen kotona. En tiedä edes, oliko ensimmäistä kertaa, tuskin! Sanoinkin miehelle, että jos hän menee sinne, niin minä pakkaan laukkuni ja suhteemme oli tässä. No mies meni joka tapauksessa ja minä pakkasin kamani ja muutin "omaan" kotiini. (Jatkuu)
Kommentit (55)
Minkä ikäisiä te olette, ap? 15-vuotiaita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, olet kohtuuton sekopää. Huh, onneksi mies ei ehtinyt naimisiin kanssasi. Jos mun poikaystävä alkais sanelemaan mulle kenen kaveri saan ja en saa olla, niin kyllä se ois sitten siinä.
No ainoa virhe mieheltä oli se, ettei hän ollut kertonut tuosta ystävästä.
Ja kyllä, mies ja nainen voiva olla ystäviä keskenään. Itsellänikin on kaksi miespuolista ystävää.
On aika outoa, jos kuljeskeskelee omiaan ilmoittamatta mitään! Oletteko olleet yötä toistenne luona koko ajan, vaikka omat kämpät onkin ollu?
Menikö mies siis vaan käymään siellä vai yöksi? En suuttuisi käymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä omituista tälläinen yhtäkkinen ystävän ilmestyminen. Jos olisi ollut jo pitkään ja muutenkin hänestä puhunut ennenkin, niin olisi eri asia.
Itse heteromies ja paras ystäväni on naispuoleinen henkilö, minulle todella rakas samassa mielessä kuin sisko olisi. Koskaan ei olla pantu ja ystävyys on kestänyt vuosia. Itse ollut sinkkuna vuosia avioeron jälkeen, ja ainoa suhdemahdollisuus mitä sen eteen tullut eteen päättyi yksinkertaisesti mustasukkaisuuteen ystävästäni. Mustasukkaisuus on pahinta. Itse ainakin miehenä kaipaan jotain muuta kuin "ryyppyseuraa" tai muita miehisiä juttuja, ja hän ollut minulle aina henkilö kelle puhua henkilökohtaisia, arkojakin asioita joita ei välttämättä mieskavereille puhu, ehkä kihlattusi kaipasi vähän samaa? Minun ystäväpiirissä ainakin miehet/naiset menee aika 50/50 ja sama juttu lähes kaikkien tuntemieni ihmisten kesken eikä siinä ole mitään erikoista. Ylireagoitko nyt hieman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh... itselläni on miespuolisia ystäviä joista en ole kiinnostunut. Näen heitä myös ilman miestäni. Toimii myös toisin päin. Sellaiset miespuoliset ystävät jotka ovat avoimesti ihastuneet minuun olen poistanut kaveripiiristä. Ei ole ollut ongelmaa.
Minun kokemukseni ei kuitenkaan tarkoita, että sinun tulisi suhteessasi kestää asioita joista sinulle tulee huono olo. Jotkut eivät vain kestä sitä, että toisella on ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta. Jos sinulle tulee siitä huono olo ja ette pääse miehesi kanssa asiassa tyydyttävään ratkaisuun niin parempi ehkä jatkaa itselleen sopivamman puolison etsimistä. Ehkä jollekin toiselle miehesi ominaisuudet sopivat paremmin.
Minullakin on ollut naispuoleisia kavereita, mutta kyllä niiden luona vaan koko ajan ajattelee kaikkea, että kumpa saisi fyysistä läheisyyttä tuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
IKä ja Paikkakunta, onko 13V ja Peräseinäjoki ?
Enemmän kuin tuo kaverinainen minulle särähtää korvaan miehen muu käytös ja piittaamattomuus parisuhteesta siinä suhteessa ettei infoa menemisistään ja tulemisistaan ja saattaa tosta vaan mitään sanomatta kadota jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla voi olla miespuoleisia ystäviä, mutta ei toisinpäin. Miehellä on AINA seksi mielessä. Aina.
Naispuolinen ja miespuolinen, kiitos, please.
ps. kyllä olet sekopää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on ollut naispuoleisia kavereita, mutta kyllä niiden luona vaan koko ajan ajattelee kaikkea, että kumpa saisi fyysistä läheisyyttä tuolta.
Eli sinun tapauksessasi sinä vain teeskentelet kaveruutta ko. naisia kohtaan. Todellisessa ystävyydessä ei mietitä koko ajan salaa, että kuinka saisi "ystävältä" seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla voi olla miespuoleisia ystäviä, mutta ei toisinpäin. Miehellä on AINA seksi mielessä. Aina.
Mitä sitten? Niin kauan kuin ajatuksiaan ei toteuta niin siitä ei ole kellekään mitään haittaa.
Ei tuo miehen käytös herätä lainkaan luottamusta ja on aika kökköä muutenkin.
Veikkaus:
te jatkatte tuolla tiellä 2-12 kk, hän aiheuttaa uuden pettymyksen/raivonaiheen kerta toisensa jälkeen ja sinä ajattelet olevasi kohtuuton sekopää ja annat miehelle taas uuden mahdollisuuden ja lopulta olet ihan rikki ja jätät hänet.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla voi olla miespuoleisia ystäviä, mutta ei toisinpäin. Miehellä on AINA seksi mielessä. Aina.
Puhu vain omasta puolestasi, en minä pidä kaikkia naispuolisia kavereitani potentiaalisina parittelukumppaneina. Vai onko tuo se ajatusmaailma kaikilla niillä miehillä, jotka joutuvat olemaan jatkuvasti puutteessa?
M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla voi olla miespuoleisia ystäviä, mutta ei toisinpäin. Miehellä on AINA seksi mielessä. Aina.
Mitä sitten? Niin kauan kuin ajatuksiaan ei toteuta niin siitä ei ole kellekään mitään haittaa.
Joo tosi kiva, että ihminen jota pitää luotettavana, jonka kanssa viettää aikaa ja jolle mahdollisesti kertoo luottamuksellisia asioitaan ajattelee koko ajan vain sitä, miten saisi housut pois jalastasi.
Yäk.
Tuossa vaiheessa suhdetta ja elämää pitäisi olla mielenkiinto rakentaa sitä yhteistä pohjaa tulevalle ja käyttää aika omaan kumppaniin tutustumiseen. Jos mies on kyllästynyt seuraasi jo nyt niin mitähän se on viiden, kymmenen tai 20 vuoden kuluttua?
(Jatkuu:)
Tiedän, etten oikein luota miehiin. Kaikki veljeni ja isäni ovat pettäneet ja samoin monen ystäväni miehet. Ehkä se värittää minunkin suhtautumistani, mutta en vaan voi hyväksyä noin läheistä ystävyyttä toiseen naiseen. Mies siis vannoi, ettei muka mitään kaveruutta kummempaa ole, eikä hän voisi ikinä kuvitellakaan mitään sellaista sen ystävänaisen kanssa. Olisihan hän samantien voinut tunnustaakin, kun ero kerran tuli jo. Tosin mies ei uskonut minun oikeasti lähtevän. Hän on soitellut eilisillan jälkeen kymmeniä kertoja ja laittanut monta viestiä. En voi antaa anteeksi. Olenko kohtuuton sekopää? Mitä sanoo av-raati? En viitsi kavereilta kysellä, kun ei heiltä mitään puolueetonta vastausta tule kuitenkaan. En muuten ole normaalisti mikään kilahteleva sekopää. Tämä asia vaan oli minulle ylitsepääsemätön punainen vaate. Harmittaa periaatteessa tosi hyvän suhteen menetys. ;(
ap