Lue keskustelun säännöt.
Mitähän mies oikeasti ajattelee? Mielipiteitä:)
29.10.2017 |
Ollaan oltu yhdessä vuosi, mutta asutaan vielä kumpikin omissa kodeissa. Yhteenmuutosta ollaan puhuttu ja ajankohta olisi vuoden päästä, jolloin kummankin tilanne olisi semmoinen, että se olisi mahdollinen. Kumpikin on ollut naimisissa ja teini-ikäisiä lapsia on meillä molemmilla.
Mies ilmoitti suhteen alussa, että ei halua enää lapsia ja oli harkinnut piuhojen katkaisua. Varasi jo ajankin tähän, mutta perui toimenpiteen. Multa poistettiin kierukka ja nyt ollaan oltu muutama kk ilman ehkäisyä. Puhuttiin, että käytetään keskeytettyä yhdyntää ja tärppipäivinä kortsua, mutta mies laukeaa sisääni.
Mun on pakko myöntää, että mulla on vauvakuume ja mua tää tilanne ei haittaa, mutta ihmetyttää miehen toiminta. Onko hänellekin vauvakuume, mutta ei uskalla sitä myöntää.. Mies on todella vastuullinen muuten, joten sen piikkiin en laittais.
Ollaan puhuttu myös abortista ja mieskin ilmoitti, että hänelle se olisi tosi iso asia henkisesti ja ei toivoisi sitä kokevan.
Mulla oli kierukan poiston jälkeen jokin hormonihäiriö ja luulin olevani raskaana. Mies ensin hieman kauhistui, mutta sit rupesi puhumaan jo meidän mahdollisesta rakkauden hedelmästä.
Eli mietteitä kehiin:D Ootteko aina sopineet, että nyt yritetään saada vauva alulle vai onko jollain muullakin mennyt asia näin? Ja miten kävi, jos raskaus alkoi, miten mies reagoi? Mulle tää on parempi tapa, koska haluisin mennä tulee, jos on tullakseen ajatuksella, enkä liikaa stressata asialla. Kumpikin kuitenkin tietää, että raskaus on mahdollinen tällä toiminnalla.
Kommentit (9)
Jokainen lapsi tulis saada pikeuden syntyä toivottuna eikä minään vahinkona. Teitä kumpaakaan ei taida kiinnostaa ehjä perhe ja kuinka paljon se lapselle merkitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ikää oli?
Kannattaa oikeasti harkista tarkkaan. Siis ihan oikeasti, kun mitään teinejä ette itse ole. Kai mieskin osaa keskustella asiasta, eikä tarvitsisi täällä arvuutella ajatuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lapsi tulis saada pikeuden syntyä toivottuna eikä minään vahinkona. Teitä kumpaakaan ei taida kiinnostaa ehjä perhe ja kuinka paljon se lapselle merkitsee.
Jos raskaaksi tulisin en pitäisi lasta vahinkona. Vahingosta voidaan mun mielestä puhua, jos ehkäisy pettää.
Ehjä perhe? Ydinperhe oli itselläkin se ainoa oikea vaihtoehto aikoinaan, mutta kun siinä oli kaikilla paha olla, niin valitettavasti sitä ei enää ole. Ehjä perhe voi olla myös uusioperhe, jossa on kaksi rakastavaa vanhempaa. Yhteen muuttoa mietitään sillä vakavuudella, että tonttia etsitään. Ap
Ja sitten kun lapsi on synytynyt, niin tulet tänne valittamaan kun ei ole enää kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Eikä seksiä varsinkaan.
Nimimerkillä ”muutaman vastaavan ketjun lukenut”
Mä tapasin noin puolitoista vuotta sitten miehen (reilusti yli 40v.)Sekin puhui jotain piuhojen poislaittamisesta,sillä on yksi varhaisteini.Mun olisi pitänyt kuitenkin alkaa heti alusta jo sitoutua tähän mieheen(muutto sen luokse) ja muutenkin oli ihan yli-innokas.Mä peräännyin jutusta juuri ton vaatimuksen takia(en halunnut muuttaa sen luo yhteistalouteen (mulla lapsi)Se kanssa pelleili ton ehkäisyn kanssa vaikka muka ei olisi halunnut lapsia.Sitten kyllä muuttui koko mies hirviöksi kun en noita sen toiveita toteuttanut.Puhui jopa siten ,että kun lapsi olisi tullut maailmaan niin kyllä sen kokonaan saisi se nainen hoitaa(vitsinä?)et silleen siitä olisi kiva saada lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme sopineet yhteenmennessämme, että ei enää lapsia. Silti käytämme ns keskeytettyä yhdyntää, ja ovulaation aikaan mies laukeilee muualle kuin sisälle. Olemme nelikymppisiä jo, ja lapset on tehty aikaa sitten. Samalla tavalla olemme toimineet jo 5 vuotta, eli lähes koko seurustelumme ajan. Silloin kun käytin eksäni kanssa kortsua, niin olin alta puolessa vuodessa raskaana. Hormonaaliset ehkäisyt eivät sovi minulle. Putkien katkaisuun en mene, koska se olisi miehelle paljon helpompi tehdä, ja mieheni ei sitä halua tehdä, joten näillä mennään.
Onko teillä jo selkeä kuva siitä, millaista yhdessä asuminen olisi? Olette olleet toisilla enemmänkin vain yökylässä? Jakaneet arjen velvollisuuksia?
Kannattaa varoa tekemästä lopullisia ratkaisuja, joita ei ole kauan mietitty. Vaikka mies hetken innostuisi lapsesta, ei se tarkoita, että hän lopulta olisikaan valmis isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*toisillanne enemmänkin kuin vain yökylässä
Mitähän tuosta pitäisi ajatella. Ei oikein tiedä mitä ajattelee itsellään..?