Muut joita pelottaa puhelimen soiminen, siis jos joku soittaa sulle.

Mitä tarkkaan ottaen pelkäät? Että kuun pimeän puolen liskoihmiset soittavat lähettääkseen aivopesuaaltoja korvaasi, tai Vatikaani puskee homokaasua?

Joo. Mulla on ahdistus- ja paniikkihäiriö ja pelkään puhelimessa puhumista. Mulla onkin aina puhelin äänettömällä. Nyt pitäisi soittaa Kelaan, mutta ei pysty. Ehkä kituutan sitten ilman lääkkeitä (elintärkeitä, muuhunkin kuin ahdistukseen ja pelkoon).

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkkaan ottaen pelkäät? Että kuun pimeän puolen liskoihmiset soittavat lähettääkseen aivopesuaaltoja korvaasi, tai Vatikaani puskee homokaasua?

Pelottaa vaan jutella tuntemattomien ihmisten kanssa.

No mulla on aina äänettömällä, että näen tuttujenkin soitot vasta myöhemmin. Numerot joita en tunne ignooraan suorilta, lähettäköön tekstarin jos on jotain oikeasti tärkeätä. Eli ei pelota, ärsyttää lähinnä.

No, mulla on puhelimessa sellainen sääntö että vain yhteystiedoissa olevat nrot soivat, muut ovat mustalla listalla ja tuuttaavat varattua. Ei enää puhelinmyyjän soittoja. Suosittelen.

Ei varsinaisesti pelota, mutta ahdistaa kyllä! Nytkin on epävarma tilanne päällä kun odotan postipakettia; en tiedä ottaako posteljooni yhteyttä puhelimitse vai ovipuhelimella, vai pääseekö jotain kautta rappuun sisään ja tulee suoraan soittamaan ovikelloa...

Minäkin olen sellainen tilanteessa kuin tilanteessa tuntemattomille puhumista jännittävä, joka saattaa nolostella viikkokausiakin sitä, että toivotti toiselle "samoin sinulle/sitä samaa!" väärässä paikkaa.

Minulla nousee syke 200:een aina kun puhelin soi.

Vastaan aina heti - koska on pakko, kun olen vastuussa yhdestä alaikäisestä ja se voi olla viranomainen - seison kuin sotilas ilme tuskaisena, mutta pakotan ääneni ystävälliseksi ja rauhalliseksi.

Yleensä soittaja on hyvä ystäväni, joka pyytää käymään jossain eli puhelun jälkeen on todella hyvä mieli, mutta silti vastaaminen pelottaa. Oikein sydänalaa puristaa, henkeä ahdistaa ja pelko laajentaa silmät kun ajattelenkin, että puhelin soi.

Minulla puhelimenpelko voi liittyä elämänvaiheeseeni, jota elin 16-30-vuotiaana, jolloin olin aina todella rahaton, eikä minulla ollut koskaan omaa puhelinta. Nyt olen 47 ja minulla on ollut yhtäjaksoisesti puhelin jo 15 vuotta. Silti puhelinkammo on kai jäänyt pysyvästi?

Toisaalta kammoan myös ovikellon soimista.

Diagnoosini on ahdistuneisuushäiriö sekä eri persoonallisuushäiriöt, mm. psykoosipiirteinen ja epäsosiaalinen persoonllisuus.

Käytän mahdollisimman vähän lääkkeitä, koska en halua rasittaa maksaa ja munuaisia. Mieluiten asuisin tuetussa asuntolassa, jossa yhteiskeittiö ja yhteinen ulko-ovi, mutta sellaisia on harvassa.

Onko teitä paljonkin joilla viiraa päässä?

Älkää ainakaan yritystä perustako -silloin meinaan puhelin soi!

Olen tällainen henkilö myös ja joudun olemaan työssäni paljon puhelimessa.

Voitte kuvitella miten väsynyt ja ahdistunut olen työpäivien jälkeen kun parhaimmillaan puhuu 30 ihmisen kanssa päivän aikana.

Välillä olen puhelimessa ihan jäässä kun en osaa vastata kysymyksiin. Kysymykset voi olla ihan mistä aiheesta tahansa joten se aina jännittää jo etukäteen että onkohan hankala tapaus..

Vierailija kirjoitti:

No, mulla on puhelimessa sellainen sääntö että vain yhteystiedoissa olevat nrot soivat, muut ovat mustalla listalla ja tuuttaavat varattua. Ei enää puhelinmyyjän soittoja. Suosittelen.

Mutta tässä se pelko kytee - jos jotain tapahtuu läheisellesi ja sinun puhelin tuuttaa varattua, kun ensiavusta soitetaan.

Tietenkin voi olla, että ei ole perhettä, mutta on sisaruksia jotka ilmoittavat sinulle sitten.

Tai olet tallentanut ea:n numeron.

Itse pelkään soittoja. Tai en pidä siitä, kun lähetän tekstarin ja sitte siitä soitetaan. Joo kuule sain sun viestisi ja aloin heti soittaan.

Minä en vastaa tuntemattomiin numeroihin. En vain pysty. Enkä soita niihin.

Puhelin lähes aina äänettömällä, tuntemattomiin numeroihin en vastaa, koska järjestäen puhelinmyyjiä, jotka jostain aina onnistuvat numeron saamaan vaikka onkin salainen numero ja markkinointikielto. Mieluiten lähetän sähköpostia, chattaan tai tekstaan, kuin puhun puhelimessa, mutta kyllä sitäkin pakon edestä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Mulla on ahdistus- ja paniikkihäiriö ja pelkään puhelimessa puhumista. Mulla onkin aina puhelin äänettömällä. Nyt pitäisi soittaa Kelaan, mutta ei pysty. Ehkä kituutan sitten ilman lääkkeitä (elintärkeitä, muuhunkin kuin ahdistukseen ja pelkoon).

Kirjoita paperille jutut. Ja ajattele itsekkäästi, hän siellä kelassa on väline siihen että saat tarvitsemasi ja saa siitä palkkaa.

Puhelin yleensä äänettömällä. Ja tuntemattomille numeroille en anna vittuakaan.

En kyllä tajua ap.:n ja näiden muiden puhelinpelkureiden tapaisia ihmisiä lainkaan. No, luonnonvalinta karsii teikäläisiä pikku hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tajua ap.:n ja näiden muiden puhelinpelkureiden tapaisia ihmisiä lainkaan. No, luonnonvalinta karsii teikäläisiä pikku hiljaa.

Päinvastoin, mielenterveysongelmat ja yleinen ahdistuneisuus tuntuvat sen kun lisääntyvän. Varmaan 70% tuntemistani omanikäisistäni (eli pari-kolmekymppisistä) on tällaisia kaikenjännittäjiä. Ja iso osa kuitenkin käy ihan töissä ja/tai koulussakin, ja silti "pelätään" virallisia puheluita/kun joku yllättäen soittaa ovikelloa/tilaamista ravintolassa jossa ei ole ennen käynyt/itsensä esittelemistä ryhmätilanteissa...

Ainahan ihmiset ovat tällaisia juttuja jännittäneet, toki, mutta nykyään tuntuu olevan aina vain yleisempää se, että tällaisia tilanteita jännitetään (jopa päivä- tai viikkokausia) etukäteen.

Todella antiikkista soittaa puhelimella.

Voin kertoa että alle 30-v ei koskaan soita. Siis täällä Helsingissä. Iisalamesta en tiedä.

Mua ärsyttää ne ihmiset jotka vain soittaa ja soittaa uudestaan eikä laita tekstaria. Olisi niin paljon helpompi tilanne ottaa yhteyttä takaisin jos toinen laittaisi heti soiton jälkeen viestin että olen x ja tavoittelin asiassa x. Tätä vaan ei koskaan tapahdu.. joskus katson ihan huvin vuoksi montako kertaa toinen jaksaa soittaa ilman että laittaa viestiä, joskus jopa 5-10krt

18

Olisikohan vaan kuitenkin vielä helpompaa vastata siihen puhelimeen.

Jos joku soittaa useaan kertaan, niin ilmeisesti on asiaa.

Minä vastaisin ja asia selviäisi ilman mitään tekstiviestien naputtelua.

Olen sitä ikäluokkaa joka ajattelee puhelimen nimenomaan olevan ensisijaisesti soittamista ja vastaamista varten.

Ongelmat ovat kyllä helppoja, jos ne ovat tasoa ettei uskalla vastata puhelimeen.

Miksiköhän ihmiset ostavat kalliin puhelimen ja sitten eivät soita sillä eivätkä vastaa kun joku soittaa.

En vaan ymmärrä, onneksi minulla on kavereita jotka eivät näin ajattele.